05.12.2014 02:47
Blogi

Pinnallisuus 

Olen tässä hieman pohdiskellut, että mikä on tärkeää ja mikä ei. Millä on merkitystä ja millä ei. 
Itselleni merkitsee jonkinmoiset käytöstavat ja toisten tunteiden huomioon ottaminen. Se, että ihmiset
tukevat toisiaan ja kunnioittavat muita. Se, että ei käyttäydytä niinkuin itse olisi maailmannapa. Itse
olen äärimmäisen nöyrä ja ajaudun välillä tilanteisiin, jossa mietin, että voisi olla karismaa vähän enemmän.
Sitten rupean heittämään vähän sellaista narsistin roolia xD Onneksi näin ei usein tapahdu.

Oma itsetuntoni kehitys on ollut laskeva. Toki siis sekin riippuu nykyään todella hetkestä ja se ailahtelee.
Häpeän itseäni mutta samalla ihailen. Se on niin kaksipiippuista. Koen olevani ihmisenä äärimmäisen
ihana, monet naiset kenen kanssa viestitellyt kehuvat minua luonteeltani ihanaksi ja toteavat minun olevan hyvää
poikaystävä matskua. Kuitenkin sinkkuna tässä pitkään tullut oltua. 

Monesti kuulen ihmisiltä kommentteja itsestäni ja muista todella mitättömistä asioista. Mikäli esim hiukset on pikkasen huonosti
kammattu vain kaupassa käydessä niin mielestäni se ei ole mikää katastrofi. Kuitenkin yleinen siisteys tulee muistaa jne. 
Itse synnyin alipainoisena mutta huonosti testatun lääkkeen käyttöön otto nuorena lihotti minut ja sai minut sitten lihoamiskierteeseen. 
Nyt olen siinä kunnossa, että rupeaa oikeasti hävettämään tämä. Nyt olen yrittänyt vähän katsoa mitä syön ja koittaa liikkua. 
Tätä olen vuosia yrittänyt tuloksetta ja harvoin kukaan kannustaa. Enemmänkin kuulen sitä, että mä en pystyisi siihen. 

Monesti askiini/youtube kanavalleni jne tulee kommentteja "Olet ruma". Kommentit eivät loukkaa minua mutta enemmänkin ihmetyttää miksi joku todella haluaa tuoda tollaisen asian esille. Mielipiteitä saa sanoa mutta tollasella asialle, että onko joku ruma vai ei, ei ole omasta mielestäni suurta merkitystä. Totta kai sitä olisi kiva katsella vain kauniita ihmisiä mutta me kaikki olemme mitä me olemme. Olen huomannut kuinka hyvännäköiset player jätkät saa tuosta vain naisen iskettyä. Sitten mimmi joutuu kusetetuksi, koska playeria ei oikeasti vittuakaan kiinnosta ja mimmistä tulee jossain vaiheessa YH äiti. 

Itse olen joutunut elämään pitkään ylipainoisena ja sitä kautta oppinut ottamaan toisten tunteet huomioon, koska itseäni loukataan usein. On se kyllä kehittänyt minua vähän kestämään kritiikkiä ja vastaamalla dissauksiin huumorilla. Kuitenkin tuntuu, että elän jonkun toisen vartalossa. Iso läski äijä, joka on sisältä oikeasti herkkä pieni poika. Nuoruudessani tapahtui paljon ikäviä asioita, jonka vuoksi se kohta elämässäni on enimmäkseen tyhjiö, jonka muistelu saa oman mielentilan sekaisin. Siitä seuraa paniikkikohtauksia ja pitkiä masennuskausia. 

Voin todeta kaikille, että

Olen lihava mutta silti tosi ihana

Kommentit
Kirjaudu sisään nähdäksesi kommentit.