03.06.2018 21:15
Blogi

Järvien kunnostus Spirulina mikrolevällä 

paras(1)

Kuvassa Spirulinaa huonolla mikroskoopillani kuvattuna.

Spirulina on siis mikroskooppisen pieni: se kuuluu ryhmään nimeltä "mikrolevät". Sen nimi on tullut sen spiraalimaisesta rakenteesta.

Spirulina muodostaa samanlaisia lauttoja veden päälle, kuin kansanomaisesti tunnettu "sinilevä".

Spirulina voi kuitenkin myös liikkua kasvunesteessään kierimällä ympäri tai käyttämällä kaasurakkuloitaan.

Spirulinaa löytyy lähes jokapuolelta maapalloa niin vedestä kuin mudasta, myös Itämerestä, varsinkin Puolan edustalta meren pohjasta isoina mattoina.

Puolan spirulinamatot ovat punaisia, sillä levä pystyy vaihtelemaan yhteyttämispigmenttiensä määriä.

Phycocyanin on yksi suosittu spirulinan sisältämä yhteyttämispigmentti.

Sen lisäksi, että se on antioksidanttinen, sillä on myös monia muita lääkinnällisiä vaikutuksia. Sen uuttaminen levästä on helppoa sillä se on vesiliukoinen.

Spirulina sisältää karotenoideja, jotka tunnemme parhaiten porkkanasta. Lisäksi se sisältää klorofyllin, joka itsessään on ravintorikas varsinkin magnesiumissa.

Klorofylli ja veremme punasolu ovat lähes identtisiä. Kasvin solussa veremme rauta vain on magnesiumia. Spirulina sisältää myös huomattavan määrän rautaa.

Spirulina sisältää huomattavan määrän B-ryhmän vitamiineja, hivenaineita ja myös rasvahappoja, sen lisäksi että se sisältää n. 60% proteiinia. Lisäksi sen käyttö on monin tavoin lääkinnällistä mm. suolistomme mikrobit käyttävät sitä ruoaksi jolloin vaikutus on probioottinen.

En esittele levän ravintoarvoja tai kaupallista käyttöä sen jatkojalostamisella erikoistuotteiksi tässä sen enempää, vaan niistä löytyy helposti tietoa myös Suomeksi esim. täältä:

http://www.ravintolisawiki.fi/index.php?title=Spirulina

Tämä tekstin tarkoitus on tarjota ensimmäinen Suomeksi tehty kuvaus siitä, miten ja miksi Spirulinaa kannattaa kasvattaa osana maataloutta eli tehdä ruokaa - ja myös maailman ensi-ilta uuden sukupolven leväreaktorista.

Kun tarkastelemme sen kasvuparametreja ja miten ne voidaan toteuttaa ns. maalaisjärjellä, niin mikrolevän viljely ei olekaan rakettitiedettä, vaan yhtä yksinkertaista kuin kasvienkin kasvatus ja jopa helpompaa kuin heinänteko.

Vaikka spirulina lisääntyy parhaiten yli 30 asteen lämpötilassa, se voi elää myös kylmemmissä vesissä.

Makrolevät eli "merilevät" taasen ovat isompia leviä, joita voi silmin nähdä ja käsin kerätä. Makrolevä koostuu useammasta solusta, kuten esim. kasvit.

Koska mikrolevällä ei ole erikoistuneita solurakenteita, sen aineenvaihdunta on huomattavan nopeaa.

Spirulinan lisääntymisvauhti optimaalisissa olosuhteissa on niin kova, että se voi päivässä jopa triplata biomassansa.

Joissain suomalaisissa alan julkaisuissa on esitetty, että mikrolevä voisi 4 tunnissa triplata massansa, mikä ei pidä paikkaansa kun spirulinaa kasvatetaan valolla.

Spirulina voi myös kasvaa pimeässä ja käyttää esim. sokeria tai käyttää auringonvaloa ja sokeria samaan aikaan. Näillä menetelmillä spirulinaa voi kasvattaa nopeammin. Emme käsittele näitä menetelmiä, vaan valon käyttämistä hyväksi.

Rajoituksena fotosynteesissä on yksittäisen klorofyllin kyky ottaa vastaan valoa: levälle ei voi siis antaa loputtomasti yhä voimakkaampaa valoa. Itseasiassa eräs tutkimus totesi, että niinkin pienellä valomäärällä kuin 1/30 auringonvalosta: osa fotoneista menee yhä hukkaan.

Paras välkyttämisensuhde vähensä energiankäyttöä n. 10% ja nosti biomassaa 2.5 kertaiseksi.

Spirulinalle optimaalinen auringonvalon voimakkuus on itseasiassa vain n. 30% täydestä auringonvalosta. Tämäkin itsessään jo altistaa pintalevän fotoestymiselle.

Levän sekoitus on siis tärkeää. Tässä joudumme toteamaan spirulinan kasvatuksen miinuspuolen: koska se on niin iso ja varsinkin pitkulamainen, se katkeaa helposti liian kovassa virtauksessa.

Myös liian pienet ja liian kovalla ilmanpaineella annetut ilmakuplat, rikkovat levää.

Levää voidaan hiljakseen sekoitella esim. siipirattaalla ns. racewaypond altaissa, mutta osa levästä ja ulkopuolelta tulevista roskista aina muodostavat ns. kuolleita alueita pohjalle jotka alkavat mätänemään.

Tämä on suurin mikrobiologinen ongelma spirulinan ulkokasvatuksessa: se, että levää ei voida kovin nopeasti ja tehokkaasti sekoittaa/ilmastaa ja se, että sen vuoksi isoa levämassaa on mahdoton kokonansa liikuttaa, jolloin osaan pohjalle syntyy mätäneviä kerroksia.

Spirulina tulee ohjata vesiputouksen kourujen ylhäälle isolla kalvopumpulla, samanlaisella jota käytetään mm. kalanpoikasten siirtämiseen.

Spirulinan kasvatuksessa suurin ongelma pohjoisissa maissa ei ole valo, koska voimme käyttää LEDejä, varsinkin talvella: auringonvalon lisäksi.

Kehittämässäni systeemissä, saamme järkevästi sekä lämmön että sähkön tuotettua levähallissa tai pikemminkin levähuoneessa: onhan kasvihuoneitakin talvella, joten miksei levähuoneitakin.

Kasvihuoneissa pääosin käytetään yhä energiaa tuhlaavia ns. kaasupurkausvalaisimia eli "lämpölamppuja". Ne tuottavat mm. UV-säteilyä.

Kun käytämme LED valoja, niin oikein käytettynä eli jäähdytettynä: ne kestävät ns. isältä pojalle. Tällöin käyttölämpötila tulee olla selvästi alle 60-astetta.

Muutoin mm. metallin korruptio alkaa exponentiaalisesti. Nykyisin LED valojen normaali käyttölämpötila on 60-120 astetta. Tämä lyhentää niiden elinikää dramaattisesti.

Metallin korruptio liittynee samaan ilmiöön, miksi elektrolyysissä voltin tulee selvästi olla alle 2. LED valojen välkyttäminen pidentää niiden käyttöikää merkittävästi, sen lisäksi että ne eivät kuumene liikaa.

Kehittelemässäni PBR (fotobioreaktori) "vesiputoksessa" levä kulkee kokoajan ohuena kalvona kouruja pitkin alas ja valon ei tarvitse läpäistä syvää levämassaa vaan päinvastoin säteilee levän ja läpinäkyvän kourun lävitse seuraavaankin kouruun, jolloin valo saadaan tehokkaasti käyttöön.

Nykyisissä PRB malleissa käytetään nesteen täyttämiä esim. putkia tai ohuita neliöitä, jolloin mm. levän kaasut eivät vaihdu tehokkaasti. Vesiputouksessa kouruista haihtuu kokoajan vettä, joka kerääntyy ylös viileämpään kohtaan, ja tippuu myöhemmin kouruun takaisin.

Veden haihtuminen itsessään tehostaa myös kaasujen vaihtumista. Sen lisäksi kouruissa on 3-ulotteisia muotoja, jotka lisäävät veden virtausta ja pyörteilyä.

Koska vesiputoksessa koko leväneste on maksimaalisesti kokoajan liikkeessä (spirulinaa ei saa sekoittaa yli 30cm/sekunnissa, kuitenkin ylitse 60cm/sek lisäisi biomassaa) niin vältämme photoinhibaation, kaasujen vaihtumisen ongelman, valon tunkeutumisen ongelma sakeaan levänesteeseen, ns. continuous harvesting ja sakkaongelma.

Koska halli tulee puoliksi maan alle, se lisää perustamiskustannuksia jonkin verran.

Tällöin kuitenkin kesällä, voimme tehokkaasti jäähdyttää sitä.

Koska kesällä syntyy ylimääräistä lämpöä, voidaan se käyttää tehokkaasti hyväksi jolloin laitos tuottaa enemmän sähköä ja levä voidaan ohjata myös ulkoaltaisiin, joita pidettäisiin laitoksen yhteydessä kesäisin.

Kun kasvukausi alkaa, levä ohjataan hallista ulkoaltaisiin, joihin sähköllä tulisi LED valot, lämmittimet, ilmastin ja levänsekoitin eli siipiratas.

Kun ulkolämpötila on ylitse 10 ja n. 15  astetta, voidaan levän ulkokasvatus aloittaa. Allasta tulee tällöin lämmittää n. 20 asteeseen. Alle 15 asteen alapuolella, liiallinen auringonvalo voi tappaa koko levän.

15 asteen alapuolella Spirulinan kasvu hidastuu ja se alkaa ikäänkuin valmistumaan jo puoliksi horrokseen.

Automaatio hallissa ei ole vaikea ja sen osaan melkeinpä itsekin tehdä vain tällä Qbasic-taustalla.

Mikrokontrollereiden lisäksi käytetään pienoistietokoneita jotka liitetään muutamaan pääkoneeseen, josta mm. datan nauhoitus ja mm. hallin ilmaston säätely. Tonni-pari per halli siihenkin menee.

Arviot spirulinan kasvunopeudesta vaihtelevat, sillä yhdenkään mikrolevän maksimaalista fotosynteesitehokkuutta ei olla saavutettu edes laboratorio-olosuhteissa.

Pyöreästi ottaen, mikroleviä voitaisiin kasvattaa n. 5-2 kertaa nykyistä nopeammin, kuin missään labrassa jos kasvatuksen ongelmat ratkaistaisiin.

Koska tämän potentiaalin vapautumista on odotettu n. 60-luvulta asti, niin tästä syystä on ymmärrettävää miksi sitä yhä niin intensiivisesti etsitään.

Mikrolevä siis yhteyttää ja käyttää ravinteita huomattavasti tehokkaammin, kuin mikään kasvi. Jos kasvi kasvaisi niin nopeasti, että tulee kolme kertaa isommaksi joka päivä: pian meillä olisi taikapapu taivaaseen.

Muita mikroleviä emme käsittele tässä kuin esimerkkinä, sillä niiden kasvatus on monin tavoin hankalaa ja ongelmallisempaa, kuin spirulinan.

Suurin ongelma muissa levissä on mikrobiologinen turvallisuus. Spirulinan voidaan sanoa olevan 100% turvallinen, koska historia ei tunne yhtään sairastumista siitä.

Tämä liittyy sen ilmiömäiseen kykyyn selviytyä jopa pH 12 arvoissa. Vertauksena, vahvasti emäksisenä pidetty ruokasooda kaupoissa muodostaa n. pH 9 vesiliuoksen.

Niin korkeassa pH arvossa muunlainen mikrobimassa ei yksinkertaisesti voi lisääntyä.

Tästä syystä kaupallisesti spirulinaa voidaan tuottaa avonaisissa ulkoaltaissa ja myydä Suomessa erityisravintoliikkeissä. Kaikki spirulina kuitenkin tulee ulkomailta ja olisi pikkuhiljaa aika alkaa sitä Suomessakin kasvattamaan.

En suosittele ostamaan ulkomailta elävää spirulinaa yrityksiltä, jotka väittävät että sitä voi kotona kasvattaa itselle ravinnoksi. Usein näiltä yrityksiltä puuttuu täysin sivuiltaankin mikroskooppikuvat.

Saatika että vähimmäisseurannan vuoksi tulee edes tarkistaa, että siellä yleensä lopulta kasvaa spirulinaa eikä jotain muuta vihreää ns. rikkaruoholevää.

Levää voi kasvattaa kotona akvaariossa, mutta vain ns. ilmanpuhdistimen roolissa.

Lisäksi spirulinan on todettu olevan antibakteerinen ja toimii vastoin mm. sairaalabakteereja, joten leväpuhdistimen käyttö osana sairaaloiden ilmanvaihtoa on myös suositeltavaa.

Lisäksi tulee huomioida mm. Legionella saastuminen ilmanvaihtokanavissa: kun kosteus kerätäänkin itse levänesteeseen ilmanvaihdosta, legionellat eivät saa suotuisaa kasvuolosuhdetta missään esim. ilmanvaihtotorneissa.

Juuri äskeittäin Disneylandissa ainakin tusinan puistossa ollutta ihmistä sairastui jäähdytystornin legionella-saastumiseen.

Lisäksi huomionarvoista on, että Euroopan parlamentin kuuma vesi on äskettäin kokonaan suljettu legionella-saastumisen vuoksi. Epäilen että yleinen happamoituminen edesauttaa näiden patogeenien kasvua.

Entä jos kloorin sijasta voisimme käyttää antimikrobista spirulinaa? Tällöin siis pieni määrä elävää spirulinaa ruiskutetaan putkiin.

Leväakvaario ei ainoastaan vie pois hiilidioksidia ja tuota happea, vaan ilmapumpun kautta myös kaikki pöly ja vaaralliset pienhiukkaset jäävät nesteeseen.

Tarvittava pumppu on samanlainen kuin kala-akvaarioissakin käytetään. Spirulinaa ei saa kuitenkaan ilmastaa liikoja, sillä se katkeaa liian nopeassa virtauksessa tai kun kuplat vahingoittavat sitä.

Tulevaisuudessa kaupungin kaduilla katulamppujen hukkavalo käytetään levätolppiin jotka tehokkaasti sitovat kadun pölyä.

Jo nyt kadunvarsien yritysten kannattaa panostaa puhtaaseen ilmaan, sillä se todistetusti mm. lisää työtehokkuutta. Varsinkin Intiassa isot toimistorakennukset tehdään näin, että siellä on osittain suljettu ilmanvaihto ja kasveja paljon, koska puhdas ilma virkistää koko kehoa - tunkkainen hiilidioksidirikas ilma taasen väsyttää.

Suomessakin esim. Chlorella on aiheuttanut mm. salmonellan vuoksi takaisinvetoja. Spirulinalla vastaavaa ei löydy koko tunnetusta historiasta.

Mikrolevä halutaan kasvattaa mahdollisimman kontrolloidusti, suljetussa systeemissä, ennenkaikkea mikrobiologisen turvallisuuden vuoksi.

Uuden sukupolven suljetut reaktorit (PBR) ovat yhäti ns. lapsenkengissä eivätkä pysty haastamaan perinteisiä avonaisia ulkoaltaita.

Tästä syystä valtaosa Spirulinasta kasvatetaan siis luonnonolojen armoilla, josta syntyy ongelmia mm. koska altaissa alkaa elää muitakin mikrobeja, joita vasta tutkitaan.

Tästä syystä tulevaisuudessa levä tuotetaan semi-suljetussa systeemissä, jossa olosuhteita voidaan paremmin kontrolloida ja ennenkaikkea estää ulkopuolinen kontaminaatio esim. kun ötököitä ja tuulen tuomia roskia/pölyä joutuu ulkoaltaisiin.

Mikrolevät ovat yhäti ns. superfoodeja eli erittäin kalliita (Spirulina tabletit 120 euroa/kg) ja niitä eivät voi tästä syystä ihmiset yleisesti käyttää ravinnoksi: puhumattakaan maataloudesta.

Syyt siihen, miksi mikrolevät ovat niin kalliita ovat lopulta yksinkertaisia.

Tutkittuani ja testattuani Spirulinaa muutamia vuosia, olen kehittänyt näihin ongelmiin ratkaisuja niin ulkoaltaisiin kuin suljettuihin reaktoreihin.

Näiden löydösten valossa voimme alkaa Suomessa viimein luomaan omaa mikroleväteollisuutta, koska voimme rakentaa maailman uudempiaikaisimman levätuotantolaitoksen.

Kun tuotanto on kotimaista ja se tehdään kiertotalouden ehdoilla ilman kalliita ja luonnolle haitallisia kemiallisia lannotteita: levästä tulee niin edullista, että sitä riittää ihmisten lisäksi myös maatalouden tarpeisiin lisäravinteeksi kasveille ja karjan rehuksi osana tilan omaa ravinteiden kiertoa.

Yksi ongelma levänkasvatuksessa on se, että levän altaiden neste pitää vaihtaa n. 3-4 kertaa vuodessa.

Koska neste on myrkyllistä kasveille (mm. natriumbikarbonaatin ja suolojen vuoksi) sitä ei voida käyttää maataloudessa, vaan se on pikemminkin ongelmajätettä.

Ymmärrämme siis, että jos vettä ei tarvitse vaihtaa tällä tavoin laisinkaan: itsessään se olisi suuri edistys spirulinan kasvatukselle. Kun emme käytä mömmöjä, vettä ei tarvitse vaihdella vaan ainoastaan lisätä se määrä vettä, minkä kerätty spirulina sisältää.

Ruokasooda eli natriumbikarbonaatti on kemiallisesti tehtaassa valmistettu aine. Käsittääkseni Suomessakin myytävä luomu spirulina kasvatetaan kuitenkin sen avulla.

Sen käyttö mikrolevälle on iso kulu rahassa sekä kuluttaa luontoa sen valmistus.

Ruokasoodan valmistamiseen tarvitaan kemiallinen reaktio ammoniakin, kalsiumkarbonaatin, hiilidioksidin ja natriumkloridin välillä.

Reaktioyhtälökin on perin monimutkainen ja aina kannattavuus laskee, kun pitää säätää ja tehdä asioita lisää:

1024px-solvay_process

Lipeä on kaliumhydroksidia huom. kalium ei siis kalsium.

Lipeää valmistetaan pitämällä vedessä puun tuhkaa. Reaktiota kiihdyttää jos vesi on kuumaa tai jopa kiehuvaa.

Tähän prosessiin suunnittelemani "lipeäkeitin" on ikäänkuin uuden sukupolven puukaasu-moottori.

Saamme puunpoltosta lämpöä, tuotamme myös sähköä kun puukaasulla toimiva moottori pyörittää generaattoreita: lisäksi myös lipeää samalla vaivalla.

Lipeä on ärhäkkää tavaraa pH 13-14 joten sitä pitää laimentaa levälle, tosin vedellä.

Tarvitsemme myös etikkaa, onneksi sekin on helppoa valmistaa kotioloissakin.

Etikkamäärät, mitä tarvitaan kivien uuttamiseen: ovat suhteellisen pieniä eikä sillä ole ollut suurta merkitystä kasvunesteen pH arvoon.

Kun emme enää käytä luonnolle vaarallisia aineita levänkasvatuksessa, voidaan vaihtovesi käyttää kasveille kuivissa maissa, jossa vedestä on pulaa ja miksei Suomessakin.

Maanviljelijällä on aina hyvä olla isompi vesivarasto jotta kuivuus ei veisi koko satoa.

Lipeän kalium on yksi kolmesta tärkeästä NPK-ravinteesta myös kasveille.

Seuraavaksi muutama sana biodieselistä ja mikrolevistä.

Biodieselin tekeminen levästä ei ole realistista. Pelkästään Amerikan tarve tällaiselle polttoaineelle vaatisi muistaakseni n. 15 Suomen verran leväaltaita.

Levän sisältämät rasvat ja rasvahapot ovat hyvä ravintolähde ihmisillekin. Ruokaa ei ole maailmassa niin paljon, että sitä voitaisiin polttaa.

Lisäksi levän kustannukset nousevat radikaalisti, koska öljyn erotteluun tarvitaan monimutkaisia ja energiaa kuluttavia korkeateknologisia laitteita kuten ultraääni.

Suljetun systeemin leväntuotanto on pakko ratkaista, ennenkuin mikrolevillä voidaan tehdä yleensäkään mitään: edes tuottaa sitä ruoaksi ihmisille.

Kun levän kasvutila voidaan laajentaa kolmiulotteiseksi eli myös pystysuuntaan, sen tuotto kuluihin verrattuna kasvaa erittäin paljon vain tämän takia.

Altaissa viljeltävä levä nimittäin on lähes 2-ulotteinen lätäkkö, eikä se voi olla syvempää kuin 15-30 senttiä: pääosin sen vuoksi, että auringonvalo ei enää tehokkaasti tunkeudu syvälle levänesteeseen enää tuon jälkeen.

Allastekniikan ilmiselvä ongelma on myös se, että vettä haihtuu päivittäin tavattomat määrät näistä avonaisista lätäköistä.

Kun puhdas vesi on muutenkin maailmassa kortilla, on vaikea miltään kannalta nähdä mikrolevien tuotantoa "vihreänä vallankumouksena" vain tämän faktan takia.

Yksi suurin ongelma myös suljetussa PBR (photobioreactor) tekniikassa on kaasujen vaihtuminen.

Spirulina tuottaa huomattavasti happea nesteeseen, josta pitää päästä eroon koska muutoin liiallinen happi nesteessä muodostaa mm. vetyperoksidia ja muita levälle haitallisia aineita.

Sen lisäksi nesteeseen pitäisi saada hiilidioksidia. Tämä perinteisesti hoidetaan ilmapumppujen ja siipirattaan yhdistelmällä altaissa. PBR:ssä levää liikutetaan pumpulla.

Ongelmana on vain tässä se, että usein paineistetuista säiliöistä pumpattava hiilidioksidi ei sitoonnu nesteeseen tarpeeksi vaan jopa 60-80% siitä haihtuukin ilmakehään.

Ensinnäkin se kuluttaa resursseja kun hiilidioksidia paineistetaan säiliöihin laitoksissa ja kuskataan levä-altaille ja sen lisäksi, tämän menetelmän hyötysuhde on aivan älyttömän huono: puhumattakaan siitä, että hiilidioksidi vielä pääosin vuodatetaan kasvihuonekaasuksi ilmakehään.

Vain tämänkään faktan vuoksi, levänkasvatus ei ole lainkaan järkevää eikä taloudellisesti kannattavaa.

Liete ja muu maatalouden biomassa ja sen käsittely on globaali ongelma niin hygienian kuin ravinteiden kierron kannalta.

Levä epätoivoiset kasvatusyritykset suurimmilta osan on painotettu biodieselin valmistukseen. Tämä itsessään on typerää, koska ensin levää tietenkin tulee kasvattaa ruoaksi ennenkuin sitä voidaan kasvattaa polttoaineeksi.

Suunnittelemani PBR-prototyyppi nimeltä "Vesiputous" ratkaisee kaasujen vaihtumisen ongelman. Yksinkertaisesti levä siis valuu ohuena kerroksena kouruja pitkin alas painovoiman avulla ja näinollen hapettuu, kuten esim. koskien alueella vesi.

Lisäksi kourujen avulla voidaan levä tehokkaasti kerätä, jolloin energia mikä tarvitaan vesipumppuun joka pumppaa levän aina kourujen ylös: saadaan hyötykäyttöön. Tällöin levän kerääminen ei vaadi ylimääräistä laitteistoa ja energiaa.

Kun levä kerätään tuoreena ja käytetään paikan päällä maatilalla heti, sitä ei tarvitse kuivata ja säilöä mikä laskee taas kustannuksia n. 1/3.

Huomaamme, että levän kasvatus ei olekaan niin mahdoton asia, jos ei ns. mennä pylly edellä puuhun.

Koska levän kemiallinen kasvuneste on myös ihmiselle myrkyllistä, pitää levä keräämisen jälkeen vielä pestä useamman kerran puhtaalla vedellä. Vasta sitten se kuivataan ja voidaan antaa ihmisille ruoaksi.

Koska levänkasvatus on järjestetty näin järjen- ja luonnonvastaisesti globaalilla tasolla, ei ole ihmekään ettei ns. "vihreä vallankumous" ole edistynyt.

Suomessakin on arviolta kymmenien ellei satojen miljoonien voimalla kyllä tutkittu mikroleviä, mutta kun pääosa tutkimuksista vain keskittyy tavalla tai toisella teollisuuden hukkavirtoihin, ovat käytännön järjen sovellutukset levän tuotannosta ruoaksi jääneet pahasti taka-alalle.

Suomessa on vain pari tutkimusta jotka käsittelevät Spirulinan käyttöä karjan rehuna.

Tutkimukset ovat lisäksi puutteellisia, koska levä tilattiin ulkomailta kuolleena eikä levän laatua tutkittu esim. raskasmetallien tai muiden kemikaalijäämien osalta.

Jos levä oltaisiin annettu tuoreena ja elävänä karjalle, tulokset olisivat voineet olla ihan yhtä erilaisia kuin tutkittaisiin miten kuivattu salaatti ja tuore salaatti voivat kilpailla ravitsemuksellisesti.

Itsekasvatettu levä Suomen tutkimuksissa olisi myös varmistanut sen mikrobiologisen laadun.

Tutkimuksissa jokatapauksessa todettiin, että Spirulinan käyttö karjalle rehuna on turvallista ja hyödyllistä sinänsä. Jos vain levää siis saataisiin muualta Suomeen, kuin ulkomailta.

Isolla rahalla tutkimusta tekee myös esim. NASA, mutta tässä on ns. maalaisjärki aivan yhtä hukassa.

Avaruusseikkailujen sijasta tulee resurssit, tietotaito ja tutkimuslaitokset suitsia oman kotiplaneettamme ongelmiin, sensijaan että globalisaation ongelmat ratkaistaan etsimällä paikkaa mihin paeta ongelmia.

Tämän utopian tavoittelu on mielestäni saanut lähes uskonnolliset mittapiirteet.

Biodieseliä voidaan miettiä aikuisten oikeasti vasta sen jälkeen, kun levänkasvatuksen isot ongelmat on ratkaistu. Tätä on yritetty jo 60-luvulta asti ilman tuloksia ja levänkasvatus on yhäti lähes samanlaisen teknologian varassa.

Läpimurto mikrolevän kasvatukseen ei löydy korkeateknisistä ja kalliista laitteista, vaan ihan maalaisjärjestä eli miten levä voidaan kasvattaa luonnonmukaisesti.

Biodieselin rooli maailmassa onkin lähinnä kosmeettinen ja ikäänkuin poliittinen pelinappula, eikä sen nykyisellä tuotannolla ole muunlaista käytännön vaikutusta kuin luonnon lisääntynyt tuhoutuminen.

Maailmassa tuotetaan pääosin kahdenlaista mikrolevää: Spirulinaa ja Chlorellaa.

Emme käsittele sen enempää Chlorellaa, muutoin kuin lyhyesti toteamalla että Suomessakin luomuliikkeissä tämä levä maksaa n. kaksi kertaa enemmän kuin Spirulina.

Tämä johtuu suurilta osin siitä, että spirulinan soluseinä koostuu sokereista ja proteiinista kun taas Chlorellan soluseinä on selluloosaa.

Spirulina sulaa sellaisenaan myös ihmisellä erittäin hyvin, kun taas selluloosa ei ihmisen suolistossa sula.

Jotta Chlorellaa voi ihmiset käyttää, pitää mikroskooppisten leväsolujen soluseinä hajoittaa joko mekaanisesti tai muutoin, johon kuluu energiaa (myös hiilijalanjälki kasvaa) ja käsittelykustannukset nousevat: kuten levän jalostuksessa biodieseliksi.

Spirulina on niin turvallista, että sitä ovat voineet monet alkuperäiskansat niin Afrikassa kuin Amerikassa kerätä suoraan järvestä jo tuhansia vuosia sitten jatkuen nykypäivään.

Tämän jälkeen levä kuivataan auringossa hiekan päällä ja myydään toreilla lättyinä.

Spirulinan yksi etu on se, että se on suhteellisen iso (Vertailuksi Chlorella joka on 2-10 μm ja Spirulina on 300-500 μm pitkä) jolloin sitä on yksinkertaisella verkollakin helppo käsin kerätä vedestä.

Pienten mikrolevien keruu on hankalaa, mitä pienempi levä on: sitä vaikeampaa ja kalliimpaa sen kerääminen on.

Tässä kuva eräästä testistäni, missä on Spirulina ja Chlorella samassa kuvassa:

kikkk2

Tässä lasku n. 1000 litran leväaltaalle:

Vesipumppu= n. yhden kännykkälaturin energia eli muutama watti.
Ilmapumppu= sama juttu
Lämmitys=tulee kompostireaktorista ja lipeäkeittimestä
Valo=LED toimii myöskin muutamalla voltilla eikä siis kuluta paljoa energiaa, varsinkin kun suurin energia saadaan auringonvalosta tietenkin.

Auton bensamoottori mikä on helppo muuntaa savukaasupolttimeksi vain periaatteessa viivästämällä sytytystä tuottaa sadan hevosvoiman moottorilla: n. 7400 wattia.

Spirulinan optimaali valointensiteetti per neliömetri ei oikein vielä tiedetä. Se tiedetään, että parasta valoa suhteessa käytettyyn energiaan on punainen valo.

Kun talvellakin käytämme auringonvaloa hyväksi (jota käsittääkseni saapuu Suomeenkin n. 100W/m2 kesällä taasen n. 600W/m2) niin LED valoja lähinnä käytetään fotoperioidin eli valojakson säätämiseen eikä niinkään valon päälähteenä levälle.

Jos annamme spirulinalle yli 30% auringonvalon voimakkuudesta, sen ylitse levä ei voi käyttää valoa hyväkseen vaan aiheutuu photoinhibition eli "valoestyminen".

Tällöin liiallinen valo alkaa itseasiassa haittaamaan levän solutoimintoja ja aiheuttaa myös vahinkoa levälle, jota se tosin korjailee sitten pimeällä tehokkaasti. Liiallinen valo kuitenkin myös tappaa levän nopeasti.

Täyttä yksimielisyyttä ei ole myöskään valojaksosta, joka saattaa olla 12/12 tai jopa 20/4. Valojakso siis tarkoittaa valaistun ja pimeän ajan suhdetta päivässä.

Jonkinlainen pimeä jakso levällä kuitenkin ilmeisesti tulee olla.

Koska LED valo on lähes monokromaattinen, se varmaankin vahingoittaa levää varsinkin jos valonlähde on täysin kiinni kasvustossa.

Tästä syystä, kun LED valoja välkytetään, on huomattu että se itseasiassa lisää biomassaa. Lisäksi se säästää energiaa ja lisää LED valojen elinikää, kun ne eivät kuumene.

Klorofylli pystyy käsittelemään vain yhden fotonin kerrallaan ja reaktioon kuluu hieman aikaa, kunnes se voi vastaanottaa taas uuden fotonin.

Kun annamme valoa levälle, niin osa fotoneista menee aina hukkaan ja valon lisääntyessä: alkavat aiheuttaa levälle vahinkoa. Kun valoja välkytetään oikealla taajuudella, voidaan optimoida klorofyllin toiminta ja vähentää photoinhibation-haittoja.

Eri tutkimusten mukaan paras μmol m−2 s−1 Spirulinalle on n. 25-300.

Jos annamme Spirulinalle vaikkapa 100 μmol m−2 s−1 LED valolla jonka taajuus on 660 nm niin tällöin tarvitsemme:

(100 x10-6 mol/(s·m²) / 660 x 10-9 m) x 0.119626 565 J·m/mol = n. 20 wattia/neliömetri.

Voimme siis todeta, että spirulinan LED valaistus ei vie paljoa sähköä.

Yhdellä autonmoottorilla saamme siis kasvatettua valon puolesta n. 800 neliömetriä levää kun LED valot ovat päällä 12/12. Tässä ei ole huomioitu sähkösäästöä, minkä valojen välkyttäminen aiheuttaa.

LED valojen välkyttämien siis tuottaa puolella sähkömäärästä, enemmän biomassaa.

Laskemme seuraavaksi hallin tuoton euroissa käyttäen Suomen 85 euron kilohintaa eli Spirulina-jauhetta.

Tabletit maksavat enemmän koska ne pitää puristaa. Myöskin levän kuivatus ja pakkaaminen lisäävät kuluja. Kun levä tuotetaan paikan päällä siellä missä se voidaan käyttää heti tuoreena, sen ravintoarvo kasvaa ja säästämme ison osan kuluista.

Tutkimuksien mukaan Spirulinan sisältämä muu mikrobimassa nimittäin juurikin lisääntyy kuivaus- ja pakkausvaiheessa eniten, joten tuoreen levän käyttö on myös mikrobiologinen etu.

Perinteinen allaskasvatus tuottaa n. 3-6 grammaa spirulinaa päivässä per neliömetri, kuivattuna massana siis.

Vuodessa tällainen 800 neliön levähuone tuottaisi maks. n. 1500 kiloa Spirulinaa. Tämän markkinarvo Suomessa olisi n. 120 tuhatta euroa.

Suljetussa reaktorissa biomassan tuotot ovat suurempia.

Otamme esimerkiksi erään PBR-tutkimuksen 30 grammaa päivässä per neliömetri.

Muistan lukeneeni, että voidaan saavuttaa myös 60 grammaa, mutta tällöin levän kasvua tuetaan niin monella keinotekoisella ja kestämättömällä tavalla, että näissä kokeissa ainoastaan ollaan voitu osittain tavoitella levän maksimaalista fotosynteesiä.

Jos levä yhteyttäisi optimaalisesti, voisimme saada teoriassa jopa 3-5 kertaa enemmän biomassaa.

Jos oletamme että kehittelemäni systeemi toimii ainakin yhtä hyvin, kuin nykyiset suljetut reaktorit eli 30 grammaa: tällaisella tekniikalla voitaisiin tuottaa vuodessa n.  8500 kiloa.

Jos välkytämme valoja niin hallin koko saataisiin teoriassa tuplattua samalla energialla.

Tämän tuotto olisi 723 tuhatta euroa vuodessa - olettaen että se siis myydään ihmisille Suomessa, eikä karjalle. Jos voitaisiin tuottaa 60 grammaa, niin liikevaihto olisi jo huomattava.

Suomessa ihmiset mielummin ostaisivat kotimaista levää. Suomessa levän käyttö on jo niin laajaa, että on n. 10 eri tuotemerkkiä myytävänä, osa näistä yrityksistä suomalaisia jotka ostavat levän ulkomailta.

Jakelukanavat ovat siis jo olemassa, mutta kukaan ei vain vielä tuota levää Suomessa - mutta olisi korkea aika jo.

Lisäksi kun voimme toteuttaa uudenaikaisia hygieniastandardeja, niin myytävä levä sisältäisi myös maitohappobakteereja ja B.subtilis.

Karjalle myytävän levän hinta tulee olla huomattavasti pienempi, että se voi kilpailla mm. ulkomaisen GM soijan kanssa.

Tällöin kustannustehokkainta on maatilallisen itse rakentaa tilan omaan kiertoon osaksi pieni systeemi. Vastaavasti voidaan myös verkostoitua toimitsijoiden kanssa ja tehdä yhdessä yksi isompi laitos. Tällöin mm. lannan kuljetusmatkat eivät saa olla pitkiä.

Esittelemäni systeemin avulla, voimme tuottaa levää oletettavasti halvemmalla kuin missään ulkomaillakaan tällä hetkellä.

Levänkasvatushalli on täysin omavarainen sähkönsä suhteen. Lisäämällä polttimen kokoa, voidaan myös mahdollisesti tuottaa energiaa sähköverkkoon.

Levänkasvatus ei nimittäin vaadi juurikaan sähköä kun ei ole lämmityskustannuksia.

Suomessa on kasvihuoneita, jotka tuottavat lisähiilidioksidinsa esim. polttamalla maakaasua. Kuitenkin kasvien kasvattaminen talvellakin kannattaa Suomessa, joten aivan varmasti myös paljon tehokkaammin yhteyttävän levän kasvatus.

Ei ole mitään syytä, miksi ei voisi olla satoja kertoja tehokkaampia levähuoneita, jotka toimisivat myös talvella varsinkin kun lämpö ja hiilidioksidi voidaan tuottaa systeemin prosessien avulla.

Kun myös lentotuhka käytetään hyväksi, palotapahtumasta saadaan kaikki pienhiukkaset talteen.

Puukaasumoottoria voi käyttää puun lisäksi myös esim. hampun varresta valmistetuilla pelleteillä. Hamppu tuottaa biomassaa (selluloosa) n. 3 kertaa enemmän kuin vastaavasti metsä samalla pinta-alalla.

Lisäksi metsänhakkuu kuluttaa paljon energiaa, kun taas peltotyöt suhteessa eivät. Tällöin levähuoneen tuotanto on taas vähän edullisempaa ja kuluttaa vähemmän luontoa.

Spirulinalla voidaan mahdollisesti myös puhdistaa mm. jätteenpolttolaitoksista syntyvää tuhkaa. Sovellutukset levällä ovat laajoja.

Spirulina tarkalleen ottaen on bakteeri ja sinilevä. Se ei kuitenkaan tuota lainkaan myrkkyjä, kuten esim. Itämeren sinileväkasvustot.

Eräs ideani on se, että viemme myrkyllisen sinilevän ekolokeron pois sen ulottuvilta tuottamalla järvessä spirulinaa.

Tällaisen kokeen voisi sisävesien jossain kuolemaantuomitussa järvessä tehdä helposti ja edullisesti.

Sen lisäksi, että järvessä elävä spirulina syrjäyttäisi vaarallisen sinilevän: se keräisi itseensä ravinteita. Ravinteita järvistä poistetaan nykyisellään esim. katkomalla kaisloja.

Kaislojen katkominen on kallista ja vaatii paljon energiaa itsessään.

Paljon tehokkaampaa olisi vain filtteröidä järven vettä, johon on istutettu spirulinaa ja kerätä syntynyt levä pois joka kasvukauden jälkeen esim. karjan rehuksi tai ohjata se valuma-alueelle järven sivuun.

Spirulina virkistäisi koko järven ekosysteemiä, koska sitä voi käyttää ruoakseen monet eliöt järvessä.

Lisäksi olen miettinyt vähähappisten järvien kunnostamista levän avulla.

Järven rannalle asennettava pieni tuotantolaitos kierrättää järven pohjan vähähappista vettä ja pukkaa järveen takaisin hapekasta vettä.

Vastaavanlaisia laitoksia on jo olemassa, mutta ne vain käsittääkseni kierrättävät vettä ja ilmastavat sitä. Ei olisi iso investointi päivittää näitä jo olemassaolevia laitoksia spirulinan voimalla.

Spirulinalla on mikrolevien joukossa monia ilmiömäisiä kykyjä, joita ei lainkaan löydy muista mikrolevistä sen lisäksi, että se on erittäin ravintorikas.

Eräs niistä on kyky kelatoida (chelate) mm. raskasmetalleja. Levä siis muodostaa ikäänkuin biologisen kapselin näiden vaarallisten aineiden ympärille: jolloin ne tulevat myös ihmisille vaarattomaksi.

Tästä syystä valtiollisesti Tshernobylin jälkeen väestölle annettiin juuri Spirulinaa, koska se on lääkinällistä säteilysairauteen.

Levää kannattaa maatalouden kierrossa myös tästä syystä levittää pellolle kasveille sen lisäksi, että Spirulina toimittaa tärkeitä hivenaineita ja parantaa maaperän suotuisien mikrobien kasvua.

Pääosin happosateen aiheuttama maaperän vaikea kationien vaihto-ongelma voidaan siis hoitaa tällä tavoin.

Kasvien juuret eivät enää normaalisti ime ravinteita, vaan päinvastoin maaperän sähkökemiallisen romahduksen vuoksi: kasvien juurista pahimmillaan ravinteet imeytyvätkin maaperään.

Tällöin kasvien juuret käytännössä siis mätänevät. Ongelmaa on yritetty korjata mm. levittämällä pelloille suuria määriä kalkkia jotta pH arvoa saadaan nostettua.

Hehtaarin pellon alkukalkitus saattaa olla n. 10 tuhatta kiloa, joten määrät ovat suorastaan tähtitieteellisiä.

Lisäksi, koska kalkista tehdään myös betonia: se tuhoaa maaperän ns. mururakenteen ja kovettaa maaperää. Tällöin tarvitaan taas energiaa ja työvoimaa siihen, että pelto pitää muokata rajummin.

Lisäksi kun levää levitetään rutiininomaisesti pellolle niin esim. viljassa raskasmetallien pitoisuuden pitäisi vähetä ajan mittaan kun levä kelatoi raskasmetalleja.

On myös todennäköistä että karjan lihan raskasmetallit vähenevät, kun syötetään spirulinalla rikastetun rehun avulla.

Tällä hetkellä levä vain on niin älyttömän kallista, ettei sitä tosiaan riitä edes ihmisille ruoaksi: saatika pelloille kasveille tai karjalle ruoaksi. Maapallon jäljelläolevista nisäkkäistä n. 60% on ihmisen tuotantoeläimiä joten ruokamäärät karjataloudelle ovat merkittäviä.

Hivenaineet, jotka muutoin toimitetaan monimutkaisina kemiallisina yhdisteinä levälle: tuotetaan liottamalla oikeanlaisia kiviä etikassa.

Testauksieni mukaan kestää n. 2-4 viikkoa siihen, että väritön etikka alkaa värjäytymään punertavaksi raudasta.

Eniten levä tarvitsee rautaa, joka onneksi on yleinen mineraali kivissä. Spirulinaa onkin perinteisesti käytetty anemian eli raudanpuutoksen hoidossa.

Tällöin kaivosteollisuuden rooli on enää vain louhia kivet ja jatkamme sitten itse tästä.

Kivilajeista eniten levälle tarvitaan dolomiittia, joka koostuu kalsiumista ja magnesiumista, joten kaivosteollisuus ei täysin työttömäksi kuitenkaan joudu.

Koska spirulina sisältää huomattavia määriä kalsiumia, on se oivallinen ruoka esim. kanoille jotka tarvitsevat kalsiumia munan kuorensa rakentamiseen.

Jos taas mietimme, että paljonko kuluttaa luontoa ensinnäkin kaivosteollisuus ja sitten vielä kemianteollisuus, jotta saadaan levälle nämä kemialliset lannoitteet: ymmärrämme miksi kannattaa pyrkiä luonnonmukaisiin prosesseihin.

Sensijaan, että tarvitaan mm. labroja ja vaarallisia kemikaaleja, voidaan etikka-liuos tehdä paikan päällä missä levää tuotetaan. Etikkaa syntyy käymisprosessin jatkeena joten sen tuottaminen ei ole sen vaikeampaa kuin kotiviinin tekeminen.

Etikka-hivenainetta tarvitaan spirulinalle suhteessa vähän, joten tuotantomäärät eivät ole suuria. Etikan käyttö levän kasvunesteessä ei merkittävästi vaikuta levänesteen pH-arvoon alentavasti.

Spirulinan yksi kyky on imeä itseensä suoraan kivestä seleeniä.Tähän emme siis tarvitse välivaiheeksi etikkaa.

Seleeniä levitetään Suomessa valtiollisella asetuksella pelloille lannoitteiden mukana, koska Suomessa sen saanti on muutoin heikkoa.

Seleenin ollessa ihmiselle erittäin tärkeä hivenaine, on päätetty että sen saanti tulee väestölle turvata.

Kun emme enää tarvitse kaivosteollisuutta kemikaalisine uutto- ja erottelumenetelmineen seleenin tuottamiseen: säästyy huomattavasti taas hiilijalanjälkeä.

Tulevaisuudessa, valtio ei enää levitä pelloille jalostettua seleeni-jauhetta, vaan spirulinaa: joka on imenyt itseensä seleenin suoraan kivestä.

Lisäksi levä voi imeä itseensä kivestä myös jodia, jonka saanti on Suomessa muutoin liian vähäistä.

Valitettavasti spirulinan sisältämä "raaka" seleeni imeytyy ihmiselle huonosti, siksi se pitää ensin antaa kasveille jotta se imeytyy ihmiseen.

Spirulina sisältää huomattavan määrän B12-vitamiinia, joka niinikään imeytyy huonosti ihmiselle koska se on väärässä muodossa: eläimille se kuitenkin imeytyy hyvin jolloin lihaan saadaan tehokkaasti tätä vitamiinia ilman synteettisiä vitamiinivalmisteita.

Laskelmieni mukaan esim. ravinnepelletti kaloille joka sisältää kastematoja (antibiootteja), chilinlehtiä (D2- ja D3-vitamiinit), lisäksi hampunsiemeniä (rasvahapot) ja spirulinaa (hivenaineet) on lähes yhtä hyvää kuin teollinen: mm.geenimanipuloitua soijaa ja kalanlihaa sisältävä pelletti.

On todettu, että kastematojen luonnolliset antibiootit ovat yhtä hyviä tai lähes yhtä tehokkaita, kuin yleisimmät esim. kalankasvatuksessa käytetyt antibiootit.

Sen lisäksi, että kemiallisten antibioottien käyttö saastuttaa niin itse lopputuotteen esim. lihan, se myös kuluttaa luontoa ja on erittäin kallista.

Puhumattakaan siitä, että kemiallisten antibioottien käyttö on yksi aikamme suurin ongelma ja niistä pyritään luopumaan kokonaan myös ihmisillä. Sen lisäksi että laboratoriossa kilpailu uusia, vastustuskykyisiä mikrobeja vastaan on toivottoman hidasta niin synteettiset antibiootit myös tuhoavat ihmisellä suoliston mikrobistot jopa vuosiksi yhden käyttökerran jälkeen.

Synteettiset antiobiootit ovat siis tehottomia, vaarallisia ja niiden käyttö ja valmistus tuhoaa niin ihmisiä itseään kuin luontoa.

On yllättävää, että EU:n uudessa "luomu" kalanruoka-asetuksessa kuitenkin sallitaan synteettisten antibioottien käyttö. Millä ihmeen ajattelutavalla se siis on "luonnon mukaista"?

Ainoa ainesosa mikä omasta ekologisesta pelletistäni pääosin jäi puuttumaan oli K-vitamiini. Tätä varten joudumme systeemissä myös tuottamaan "Nattoa" eli perinteistä japanilaista ruokaa, jossa B. subtilis mikrobi tuottaa K-vitamiinin lisäksi myös huomattavan määrän C-vitamiinia.

Erityisesti emme siis tarvitse perinteisiä soijapapuja tämän mikrobin kasvattamiseen, vaan sitä voidaan ruokkia muilla tavoin: ehkä siis suoraan spirulinalla.

Koska B. subtilis tuottaa huomattavia määriä C-vitamiinia, on sitä järkevää tuottaa myös suoraan ihmisille esim. ulkomaisten, kasvimyrkyillä kasvatettujen appelsiinien sijasta.

Tulevaisuuden spirulina ihmisille ei sisällä siis ainoastaan spirulinaa, vaan myös maitohappobakteereja ja esim. B. subtilista. Maitohappobakteerit ja spirulina on todettu hyötyvän toistensa aineenvaihduntatuotteista ja täten kasvavat kaksistaan paremmin, kuin yksistään.

Lisäksi kun ei tarvitse ylläpitää enää hankalaa ja käytännössä mahdotonta monokulttuuria, niin tämä itsessään lisää tuotannon hygieenisyyttä kun emme anna satunnaisten mikrobien lisääntyä levänesteessä: vaan päinvastoin valitsemme itse hyödylliset "kontaminaatiot".

Eräs kehittelemäni tekniikka on kasvattaa spirulinaa, chlorellaa ja eläinplanktonia pienoisekosysteemissä. Eläinplanktoni on myös hyvää kalan ravintoa ja monimutkaisempi ekosysteemi on aina vakaampi ja helpompi kasvattaa, kuin väkisin yritetty monokulttuuri.

Kun itse leväviljelmässä on sisäisesti jo jonkinlainen ravinteiden kierto, se osaltaan taas vähentää levänkasvatuksen vaatimaa ulkopuolista energiaa ja resursseja.

Kuvaamassani mikroskoopin videossa Tutkimukset-osiossa voimmekin nähdä, miten eläinplanktoni liikkuu testissäni vilkkaasti ja täten: myös sekoittaa itse liuosta paikallisesti, joka taasen vähentää energiantarvetta kun levänestettä ei tarvitse sekoitella niin agressiivisesti esim. siipirattaalla.

Palatakseni kalanruokaan, niin ihan maalaisjärjellä on ensinnäkin mielestäni järjetöntä kalastaa kalaa, jotta se voidaan kuskailla paikasta toiseen ja syöttää sitten kalalle, jonka ihminen syö.

Kalankasvatus ei voi koskaan olla ekologista ja kiertotalouden kannalta järkevää, kun kaloja kasvatetaan kalanlihan avulla.

Lisäksi ulkomaisen rehun käyttö Suomessa ei ole ainoastaan terveysvaikutuksien (geenimanipulointi, torjunta-aineet jne.) kannalta arvelluttavaa, vaan myöskin se luonnollisesti kuluttaa luontoa kun Suomi ei enää itse voi pitää huolta maataloudestaan tai kalankasvatuksestaan vaan se on karjankin rehun kannalta n. 50% riippuvainen ulkomaan tuonnista.

Valkuaisen suhteen omavaraisuusaste oli muistaakseni vain 15%.

Kun ulkomailta asti pitää kuskata tänne Suomeen rehua, niin pelkästään polttoaineen käytön kannalta kulutus on isoa.

Vaikka markkinakikkailuilla on saatu GM-rehu näennäisen halvaksi, niin tosiasiassa sen kustannukset ovat tähtitieteellisiä niin rahassa kuin hiilijalanjäljessä.

Maailma kun ei oikeasti toimi rahalla, joten ennen pitkää näiden kikkailujen pohja putoaa pois ja voimme tällöin odottaa myös Suomessa nälänhätää kun ei ole enää mm. rehua karjalle tai lannotteita pellolle.

Lisäksi on eettisesti erittäin arvelluttavaa, että Suomi rikkaana maana vie köyhistä maista rehua ja lannotteita omalle karjalleen ja kortilla olevia kasviravinteita pelloilleen.

Mistä nämä köyhät maat sitten saavat omat rehunsa? Eivät ne saakaan, vaan tästä syystä maailmassa on n. 300 miljoonaa aliravitsemuksessa elävää lasta.

Asiantilaa ei muuta se, että välikätenä toimivat nämä monikansalliset yritykset. Kyllä Suomessa pitää tuottaa oma ruokamme.

Suomessa ei siis yhteiskuntana kaivata ns. uutta Nokiaa ja lisää tätä talouskasvun kikkailua, vaan rehellistä vastuunottoa omasta elämästä oman maamme sisällä.

Sillä nimittäin ei ole oikean elämän kanssa mitään korrellaatiota, vaikka tänne synnytettäisiin miljardi esim. kännykkäsovellutus-start-uppia niin kauan kuin maataloutemme on täysin retuperällä.

Lisäksi kun maatalous on mm. EU tukien varassa, niin nyt kun tukia katkotaan: miten käy suomalaisen viljelijän? Kun perinteiset suomalaiset maanviljelijät on saatu pois markkinoilta, kohta koko Suomen maatalous on monikansallisten yritysten hallussa.

Maatalouden "sote-uudistus" on siis järjetön eikä se ole lisännyt Suomen hyvinvointia, vaan saanut Suomen ahdinkotilaan ja riippuvaiseksi ulkomaisesta avustuksesta niin rahallisesti kuin ihan rehunkin kannalta.

Jatkaakseni Spirulinasta, niin koska levä ehkäisee korkean pH-arvonsa vuoksi happosateen vaikutuksia, vähenevät myös ravinnevalumat vesistöihin. Kun kasvatamme levää maalaisjärjellä osana maatalouden kiertoa: syntyy rutkasti säästöä niin rahassa kuin luonnossa.

Kun emme toimi ekosysteemiä vastaan, vaan sen kanssa yhteistyössä: säästyy niin rahat kuin luonto. Jos taas elävien organismien sijasta viljelemme myrkkyjä niin pellolle kuin karjaankin, ei tästä voi mitään hyvää seurata niin talouskasvun kuin ekosysteemin kasvunkaan kannalta.

Yhteenvetona: kasvit tuottavat enemmän satoa, ovat terveempiä ja kasvavat nopeammin kun peltoon ruiskutetaan Spirulinaa ja luonto säästyy. Tämän toteaa mm. YK-raportti.

Vaikutukset Spirulinalla kasveille ovat samankaltaisia kuin esim. Biolanin myymällä merileväuutteella.

Järkevästi tehtynä: spirulinan kasvatus on helpompaa kuin heinänteko. Monet mm. biodynaamiset tilat käyttävät kallista merilevää ja varmasti iloiten siirtyvät halvempaan Spirulina-ratkaisuun.

Puhumattakaan pientilallisista, jotka kehittelemäni systeemin avulla: pääsevät nopeasti ja hygienisesti eroon lietteestä ja muusta biomassasta.

Liete/massa syötetään systeemissä prosessien kautta levälle ja levä taas voidaan antaa esim. lehmille.

Tarkemmin ottaen, kompostireaktorini toimii niin että kaasujen vaihtuminen on osa levän ja kompostin kiertoa. Levä ja komposti ovat kahdessa erillisessä säiliössä, mutta niiden tuottaman kaasut vain vaihtuvat.

Levää ja raakaa lietettä ei siis missään vaiheessa sekoiteta.

Aerobinen kompostointi on 100% hygienistä, todistettu ns. yleistiedon tasolle myös Suomen yliopistoissa.

Aerobisen kompostin toimintaa on helppo seurata vain lämpötilan ja kaasumittareiden avulla. Jos jostain syystä vääränlaiset mikrobit alkavatkin elämään systeemissä, se näkyy heti kaasujen vaihtumisessa ja lämpötilassa.

Iso ongelma perinteisessä lietteen ilmastuksessa on se, että siitä vapautuu ilmakehään huomattavia määriä kasvihuonekaasuja hiilidioksidi ja ammoniakki.

Mädättäminen taasen vaatii korkeateknisen laitteiston eikä ole kovin hygienistä.

Biokaasun tuottaminen on oman näkemykseni mukaan pahasti miinuksella energiatehokkuuden kannalta parhaimmassakin tapauksessa koska syntynyt kaasu pitää vielä myös puhdistaa.

Spirulina taasen voi ammoniakin käyttää typen lähteenä. Muunlaiset mahdolliset "rikkaruoholevät" taasen kuolevat ammoniakista. Ammoniakki siis desinfioi levänestettä itsessään muista mikrobeista.

Jotta Spirulina voisi lisääntyä optimaalisesti, se tarvitsee itselleen enemmän hiilidioksidia kuin mitä normaalisti ilma sisältää.

Komposti tarvitsee taas huomattavasti happea, jonka Spirulina sille tuottaa.

Kompostireaktorissa erotellaan kiintoaines ja neste.

Säiliön pohjalle kerättävä kompostineste hapetetaan ja tämän jälkeen ilma ohjataan spirulinasäiliöön. Vastaavasti happirikas ilma spirulinan säiliöstä ohjataan taasen kompostinesteeseen.

Kun kompostointi on ohitse, Spirulinasta osa kerätään pois ja voidaan antaa esim. juomaveden mukana tuoreena suoraan karjalle.

Reaktoriin ladataan uusi erä lietettä/biojätettä ja syntynyt neste annetaan levälle uudeksi kasvuravinteeksi ja lisätään myös lipeää ja etikkaa.

Kompostissa syntynyt kiinto-aines on loistavaa maanparannusainetta hyvine mikrobikantoineen. Koska prosessi pysyy tehostetusti aerobisena, se on hygieenisempi kuin nyt käytettävät tekniikat.

Aerobinen komposti pystyy hetkeksi lämpiämään jopa 80-90 celsius asteeseen. Tämä kuitenkin tuhoaa jo mikrobeja.

Optimaalinen kompostin lämpötila on 60 astetta.

Kompostin mikrobeille ei ole tarjolla riittävästi happea ilmakehässä. Siitä huolimatta, usein ne saattavat kärähtää koska niiden aineenvaihdunta on niin kovaa.

Kun kompostista otetaan lämpö talteen, saamme lämmön lisäksi sen hyödyn että voimme optimoida kompostin mikrobien kasvua tarjoamalla niille lisähappea: ilman että ne kärähtävät.

Tällöin kompostointi sujuu huomattavasti nopeammin, kuin perinteisin tekniikoin ja myös hygienisemmin.

Lämpö voidaan muuttaa sähköksi esim. peltier-elementeillä tai ohjata itse karjatilan lämmitykseen.

Juuri se kestävyys on niiden etu.

Aina kun talosta vaihdetaan lämpöä, voidaan saada sähköä siitä. Kun ei ylitetä ainakaan 80 astetta, niin ne kestävät lähes ikuisesti ja voivat siis olla itse rakenteissa. Sama koskee LED valoja, mieluiten siis pakkasella.

Suomessa aion perustaa maailman ensimmäisen eko-LED tehtaan. Emme siis enää kuljeta tietokoneenraatoja mm. Intiaan, vaan puramme ne täällä ja käytämme metallit esim. LED tai peltierin tai aurinkopaneelien valmistamiseen.

Tuosta meinaan syntyy varsinkin tuollaisessa suht. suljetussa systeemissä, aika paljon sitä lämpöä oletettavasti ylitse.

Tällä saadaan vielä lämmitettyä kuivaustila.

Ilmankosteuden säätely kierrättää vettä itsessään ja se voitaisiin osittain hoitaa sammalen istuttamisella hallin seiniin, joka ehkäisee itsessään mm. limasienten kasvua seinän pinnoilla.

Kun halli on puoliksi maan sisällä, kesällä taasen voimme sitä viilentää. Toisaalta kesällä saattanee olla parasta lisätä levänkasvua betonialtaisiin ulos. Jos lähellä on esim. järvi niin saadaan riittävästi vettä tähän.

Kesällä myös saadaan enemmän energiaa ja LED valot voisivat olla sisällä betonirakenteessa lasisissa purkeissa, jolloin niiden lämpö saadaan tehokkaasti sitoutettua altaisiin.

Allaskasvatuskin on järkevää Suomessa kesäisin, ilman LED valojakin. Tällöin ongelmaksi pääasiassa muodostuu iso sade, joka laimentaa liuosta. Jonkinlainen ylivuotokohta pitää olla, jossa puoliläpäisevä kalvo ettei levä huuhtoudu pois altaasta.

Tällöin aina sateen jälkeen, filtteri on täynnä levää joka voidaan kerätä.

Inputtina systeemiin toki tarvitaan sitten eläinten lantaa tai biojätettä. Lisäksi syntynyt kompostin kiintoaines tulee varastoida talvisin.

Joten isohan kompleksi tuosta lopulta tulee, kun on levähuoneet, kasvihuoneet, sienihuoneet, kompostori ja kalankasvatus.

Tässä ois kesän jälkeen tarkoitus tehdä sellainen foorumi, missä olis sit mm. yliopiston tyyppejä ja keksijöitä. Siellä voisi ketä tahansa kuitenkin edistää ideaa tai keksintöä vapaasti ja joku toinen jatkaa siitä vaikka uudella prototyypillä tai kommentoida tuloksia jne.

Jokaisesta keksinnöstä ja ideasta voisi sitten ikäänkuin tulla wikipedia-tyyppinen artikkeli, jossa on erikseen keskustelu ja historia muokkauksista.

Yritys voisi esim. antaa löytöpalkkion jostain prosessiin liittyvästä ongelmasta.

Tai vastaavasti voisi antaa rahaa ihmisille, jotka vain etsivät googlesta hakusanalla tiettyjä tutkimuksia. Tällainen kävisi myös koululaisille, jotka muutoin netissä paljon ovat niin tulisi ehkä samalla opittua jotain.

Koska se on myös foorumi, voisi myös tehdä työtarjouksia ja ilmoituksia. Miksei myös perinteisiä esim. patentointisopimuksia harjoittaa yksityisviesteillä.

Ketä tahansa voisi siis liittyä ja muokata ja keskustella.

Jatkaakseni vielä ideaa, niin entä jos monin tavoin ongelmallisten tukimuotojen sijaan, valtio ei yrityksen perustamiseen anna ilmaista rahaa vaan lainaa.

Tällöin valtio siis itse perustaa yrityksen ja miksei, kun kerran on jokin hyvä kiertotalouden idea ja se sopii itse keksijälle.

Minulla ei ole halua toimia yritysjohtajana enkä jaksa/halua alaa sen enempää opiskella, joten miten minun oletetaan löytävän näin yksityishenkilönä jostain luotettava ja osaava toimitusjohtaja?

Minulle ja tutkimukselleni parasta olisi, että yrityksen johdon perustaa valtio ja palkkaa nämä ihmiset.

Tällöin valtio saa omansa takaisin, tietenkin kohtuullisissa erissä ja yritys on alusta asti osaavissa käsissä.

Tällainen kuitenkin vaatii lopulta lakimuutoksen voidakseen toteutua valtakunnallisesti ja minulla ei myöskään ole jaksamista/halua ryhtyä säätämään lakeja eduskunnassa joten senkin asian saa hoitaa joku muu.

Tuon portaalin kautta, keksijä voisi siis työllistyä ja tuottaa talouskasvua, kun ns. antaisi ideansa valtiolle.

Tällöin tekniikka ja tutkimukset, eivät ole salassapitosopimusten takana: vaan julkista tietoa, josta hyötyvät myös muut alan yritykset.

Syntyy siis "vapaa kaupallinen yliopisto".

Kun jokainen voi vapaasti osallistua keksintöjen ja ideoiden kehittämiseen, voidaan koko yhteiskunnan potentiaali vapauttaa aikamme ongelmien ratkaisuun.

Tässä on yksinkertainen video kompostireaktoristani.

Samalla tekniikalla voidaan valmistaa esim. kesämökille hajuton ja ympäristöä kuormittamaton käymälä.

Tutkimuksia koottuna Spirulinasta voit lukea täältä: https://spirulinasuomi.wordpress.com/tutkimuksia/

https://www.youtube.com/watch?v=UjXcUWUS3Bc

Kommentit
Kirjaudu sisään nähdäksesi kommentit.
Kiltamestari
Vahvistettu
Nimi
Henri Lentonen
Syntymäpäivä
20.02.1986 (38,75v)
Rekisteröitynyt
03.06.2018
Status:
Poissa