La La Land

Tällä kertaa Rauli lähti katsomaan musikaalia, nimittäin Golden Globe-ennätyksenkin rikkonutta La La Landia. Mukaansa Rauli nappasi aikaisemminkin ohjelmassa esiintyneen äänisuunnittelijan, Toivo Kallion. Mikäli haluat välttyä juonipaljastuksilta, vout lukea alta Raulin spoilerivapaan arvion elokuvasta: Mia haaveilee ammattinäyttelijän urasta ja Sebastian haluaisi perustaa jazz-klubin. Koska elämä ei ole helppoa, työskentelee Mia tarjoilijana kahvilassa ja Sebastian toimii jukeboxin kaltaisena pianon jatkeena keikkaluontoisesti siellä sun täällä. Sitten he tapaavat toisensa ja muuttavat toistensa elämät. La La Land on siis musikaali, joka noudattaa kerronnallisesti klassista romanttisen komedian kaavaa, eikä tarjoa siltä suunnalta suurempia yllätyksiä. Elokuva on kuitenkin vahvalla ammattitaidolla tuotettu ja siinä on sielua, ja jotain niin originaalia, että meikäläinen tykkäsi. Pääpari Emma Stone ja Ryan Gosling ovat molemmat todella karismaattisia näyttelijöitä ja heidän välinen kemiansa pelaa niin parin ylä- kuin alamäessäkin. Yleisesti ottaen mulle putoaa osa musikaaleista tosi hyvin, mutten ole koskaan välittänyt romanttisista komedioista, kuitenkin La La Land toimi minulle paremmin romanttisena komediana kuin musikaalina. Musikaaliosuuksia oli jopa yllättävän vähän ottaen huomioon että kyseessä on musikaalielokuva. Mutta mitä jää käteen: La La Land on laadukas romanttisesti latautunut elokuva, ei mitään perinteistä "Hollywood-hömppää". Suosittelen kahden peukun voimalla. Ja kaikille yksinäisille miehille siellä ruudun toisella puolella: tämä on treffileffojen eliittiä - nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja pyytää se kiva tyttö leffaan ennen kuin joku muu ehtii ensin! Tämä ohjelma sisältää juonipaljastuksia, sillä tämä on Totuus elokuvasta!

Assassins Creed

Peleihin pohjautuvilla elokuvilla on huono maine, eikä syyttä, ovathan ne yleensä aika ala-arvoista paskaa. Joulun jälkeen teattereihin saapui korkeilla tuotantoarvoilla ja laadukkailla näyttelijöillä pullisteleva Assassin's Creed, joka tekijöidensä mukaan on ensimmäinen hyvä pelielokuva. Pitääkö tämä paikkansa? Sitä lähti selvittämään Raulin kanssa pelialalla työskentelevä Jenni Ahlapuro. Mikäli haluat välttyä juonipaljastuksilta, voit lukea alta Raulin spoilerivapaan arvion: Cal Lynch on lain syrjällä puolella toimiva hämärähemmo, joka teloitetaan heti elokuvan alussa tuomioistuimen päätöksellä. The End. Noh, elokuva kyllä jatkuu tämän jälkeen, kun Calin teloitus paljastuukin erään yhtiön juksaukseksi ja Cal joutuu Animus-koneeseen kokemaan isoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisänsä muistoja jossain muinaisessa Epsanjassa ja selvittämään mekaanisen taikaomenan kohtaloa. Jännittävä seikkailu alkaa... Onko Assassin's Creed ensimmäinen hyvä pelielokuva? Ei, ei todellakaan. Se ei ole ensimmäinen hyvä pelielokuva, se ei ole edes paras pelielokuva (mikä ei edes vaadi paljoa), vaan ponneton ja tylsä toimintaseikkailuelokuva, jonka lopputulos on vähemmän kuin osiensa summa. Näennäisesti hyvännäköinen elokuva kaatuu puuduttavan kehnoon käsikirjoitukseen. Muinaisessa Epsanjassa tapahtuvat kohtaukset ovat elokuvan mielenkiintoisinta antia, mutta paskalla leikkauksella näistäkin saadaan tehot alas, kun katsojaa muistutetaan jatkuvasti että Cal on todellisuudessa siinä typerässä Animus-laitteessa, eikä siellä Epsanjassa. Siis oikeasti. Koko vitun leffan ajan katsojalle muistutetaan taukoamatta, että "hei, vaikka tuolla menneisyydessä on toi sama näyttelijä, niin muistakaa, että se on oikeesti täällä nykyisyydessä tässä koneessa - kattokaa nyt, me näytetään sitä taas, ettei pääse unohtumaan". Mikään mikä tapahtuu elokuvan nykyisyydessä ei kiinnosta. Vittu kun se Cal olis oikeasti teloitettu siinä leffan ekan vartin aikana, eikä olisi tarvinnut katsoa tota loppuun. Oli paska leffa, älkää menkö katsomaan. Menkää ennemmin tsekkaamaan edelleen teatterissa pyörivä Nocturnal Animals, joka on muuten vuoden 2016 paras leffa! Tämä ohjelma sisältää juonipaljastuksia, sillä tämä on Totuus elokuvasta!

Rogue One

Nyt kun Disney on Tähtien sodan puikoissa, saamme nauttia vuosittain ko. universumiin sijoittuvista tuotannoisa todennäköisesti hamaan tappiin asti. Tällä kertaa tutkitaan Veijari Ykköstä, eli ensimmäistä Star Wars -spin-off-elokuvaa, Rogue One: A Star Wars Story. Raulin vieraana taidemaalari Jukka Virkkunen. Koska ohjelma sisältää juonipaljastuksia, alta löytyy myös Raulin spoilerivapaa arvio elokuvasta: Kaikki tietävät mistä Rogue One kertoo: kuinka kapinalliset saivat käsiinsä Kuolemantähden piirustukset. Tapahtumat siis sijoittuvat aikaan juuri ennen neljättä episodia. Rogue One on ihan ok elokuva, joskin sen olemassaolon syy tuntuu löytyvän lähinnä Disneyn taloudellisista intresseistä. Kyseessä on aikaisempia Star Wars -elokuvia synkempi teos, jota on monessa yhteydessä kuvailtu Star Wars -maailmaan sijoittuvaksi sotaelokuvaksi, ja sitähän se hyvin pitkälle onkin. Etenkin elokuvan loppupuolella meno muistuttaakin moderneja sotaelokuvia ja kuvastossa viljellään kuvallisia viittauksia Vietnam-elokuviin. Elokuvan ongelmat löytyvät käsikirjoituspuolelta, sillä juonenkuljetus on ajoittain laiskaa ja elokuvan hahmot ovat hajuttomia, mauttomia sekä ikävän yksiulotteisia. Mukaan on kuitenkin työnnetty roppakaupalla tuttuja hahmoja ja asioita aikaisemmista elokuvista, joten faneilla riittää varmasti bongattavaa. Harmi vain, ettei tällainen fan service nosta teoksen arvoa elokuvana. VAROITUS! Tämä ohjelma sisältää juonipaljastuksia, sillä tämä on Totuus elokuvasta!