Moi eli ajatteli kirjoittaa mun kokemuksista ja ajatuksista homo a olemisesta kuinka vaikeaa ja raskasta on olla oma ittensä ja löytää se "oikea" itse en uskoettä on olemassa mitään sielun kumppania mutta kuitenkin nyt asiaan eli täällä kirjoittelee 8kk kokenut homo pika ikä 14v ja asuu Pirkanmaalla itselle vaikeinta homo a olemisessa oli sen alku itse huomasin pikku hiljaa että en enään huomaa tyttöjä ja katselen poikia toisella tavalla ekoja kokemuksia oli haliminen ja pussailu sitten mentiin vakavampaan hiljalteen ja alettiin etenee suhteesta olin yhdessä tämän pojan kanssa 6kk kunnes hän jätti minut ja sanoin että hän oli alkanut tykkäämään tytöistä ja ei enään jaksanut olla haukuttu ja kiusattu/ ei jaksanut olla oma itsensä kiusaajien takia nyt olen vain sinkku 14v homo pika ja kaipaan juttu seuraa ja jos haluatte et kirjoitan lisää blogia aiheesta laittakaa privateen viestii Ja sano kaa aiheista mulle voi myös voi tulla kertomaan omia kokemuksia

Koneiston rattaisiin

Pienet lapset hukkuvat

Nuorista välitetään vain näön vuoksi

jotta heistä jonain päivänä voisi olla ylpeitä

ja kehuskella

”Kuinka me aikuiset heitä autoimme”

 

Mutta

eivät he välitä

tunteista särkyneen, nuoren ihmisen

Syyllistävät

Vaikka minut on kiireellisesti sijoitettu turvaan

Äitini väkivallan vuoksi

He silti

yrittävät säästää rahaa

vaikka tarvitsisin vain tukea

lohduttavaa syliä

rakkautta

Onko se liikaa vaadittu?

 

Katsovat nenänvarttaan pitkin

toisen kertoessa elämänsä kamalimpia hetkiä

eivät vaivaudu tuntemaan myötätuntoa

edes näön vuoksi

Kyselevät vain

”Mitä sinä teit väärin?”

 

Eivät he kaikki ole sellaisia

mutta miksi juuri minun sosiaalihenkilöni

on sellainen?

Miksi juuri se, jolle minun pitäisi kaikki huoleni kertoa

mollaa minua?

 

Ehkä vika tosiaan on minussa

Ehkä olen vain kuvitellut äitini väkivallan

omat pelkoni

ahdistukseni

Jos kerran vikaa minusta etsitään

kyllähän niitä löytyy

En ole hyvä ihminen

mutta onko liikaa vaadittu

että vain ottaisi syliin?

......

 

En tiedä, miksi taas jaan asioitani tänne, mutta toivon, että jos joku teistä on vastaavassa tilanteessa kuin minä nyt, hän voisi saada tästä jotain.

Elämä ei ole ihan niin yksinkertaista kuin kuvittelee.

Eivätkä kaikki ihmiset ole sitä miltä he näyttävät, joten älkää koskaan haukkuko toisia. Juuri sinun ilkeä huudahduksesi voi olla jollekin viimeinen pisara, itsemurhapäätös.

Minä olen yksi esimerkki ihmisestä, jonka elämää edes parhaat ystävät eivät olisi voineet kuvitella tällaiseksi helvetiksi. Mutta silti haluan uskoa, että kaikki järjestyy. Nyt olen turvassa, eikä minun tarvitse enää palata kotiin. Sen lisäksi ympärilläni on rakkaita, jotka tukevat minua <3

I am your sweet angel, the magic dream of your lonely nights :)
A sweet angel, a perfect lover, your naughty dream! I am here to make us both very happy and share special moments. Come say HI :)
I love to make love, tender touches, wet kisses, your body next to mine... I can't wait to be alone with y
Making you Happy is what I am best at, come and let me show you how.
/
KiK me soipink
i will make u Hard an instant! 

 ilmaiseksi elokuvia ja tv-sarjoja: www.elokuvat.tv

Olen 35-vuotias mies. Teknisesti taidan olla vielä poika, sillä en ole koskaan harrastanut seksiä. En ole myöskään koskaan suudellut tai ollut treffeillä. Miksikö? Koska en uskalla pyytää naisia treffeille tai muutenkaan viedä asioita siihen suuntaan. Muilta osin olen sosiaalisesti kyvykäs ja ihan yhteiskuntakelpoinen yksilö. Osaan ja uskallan puhua naisille, mutta jutun vieminen siitä pidemmälle, tai edes sen yrittäminen, ei tule kuuloonkaan. Olen varsin yksinäinen jollakin emotionaalisella asteella. Jotain onttoa läheisyydenpuutetta se on.

Pyrin paikkaamaan tilannetta keskittymällä harrastuksiin ja töihin, mutta viimeisen vuosien aikana biologia on alkanut koputtelemaan ovella astetta vihaisemmin. Kyse ei ole minulle enää edes juuri siitä seksistä, se oli ykkösmurheena viimeksi teini-iässä; enemmän sitä kaipaisi vaan läheisyyttä edes kerran elämässään. Toki seksi olisi vallan mahtavaa, mutta ei tässä tilanteessa tohdi liikoja toivoa.

Selvästikin syyllinen tilanteeseen löytyy peilistä, mutta en usko voivani enää korjata asioita. Ikä alkaa tulla vastaan tässä kohtaa, koska siinä missä itse harjoittelisin kädestä pitämistä ja suutelemista muut ikäluokastani ovat jo perustaneet perheensä. Niin paljon pelottaa itsensä laittaminen likoon tässä asiassa.