Kirjallisuus-KÄRPÄNEN:

[Kirjojen (2kpl) alkuperäiskielet Venäjä(Ranskaan kaapattu, täydentäen sisältöä vituiksi, ranskasta englannistustettu) ja Enklanti, käänsin Suomeksi nettikääntäjällä melko suoraan]

1#VIHJE: Ensimäinen teos on siis kirjoitettu n. 1871, mutta koska Napoleon hyökkäsi Venäjälle, niin teos kaapattiin ns. Herran haltuun ja Napoleonin uskoon kääntyneet alamaiset hieman sävyttivät sisältöä siten, jottei se aivan häpäisisi kirkkoa, mikä oli tämän sosialistisen kommunistiaatteen kannattajan tavoite, poistaa hallinto. Teokseen myös lisätty kirjailijan ideologian ivallistuksia. Nämät kääntäjä-herrat julkaisivat teoksen 6-vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen 1882.

2#VIHJE: Toinen teos on julkaistu taiteilijan toimesta netissä 2024. Taiteilija on nuori tyttö, joka on kasvanut tässä helpon tiedon saannin keskellä liian äkkiä aikuiseksi, eikä siten ole oikeastaan ehtinyt muodostaa omaa ajatustaan täysin ehjäksi. Gradumainen-teos on saanut todennäköisesti vaikutteita taiteilijan yliopistosta ja on kaksinaismielinen, josta selvästi erottuu työväenaate, sekä vastakohtaisesti nazistinen puhdistusaate tyhmiä kohtaan. Tähän suomensin vain työväelle soveltuvan sisällön. Taiteilija on joutunut Kustaa-Vaasan -kauppakonppanian pommiuhkauksen kohteeksi 2025.

Arvaa kenen kirjoittamaa ja voita Koulunäkkärin päälle, mutta kummalle puolen:

Kirja #1

Chapter I

Tämä luokka, joka käsittää kaikki kiduttajat, kaikki sortajat ja kaikki ihmiskunnan riistäjät, papit, kuninkaat, valtiomiehet, sotilaat, julkiset ja yksityiset rahastajat, kaikenlaiset virkamiehet, poliisit, vankilanvartijat ja teloittajat, monopolistit, kapitalistit, veroviranomaiset, rakennuttajt ja vuokraisännät, lakimiehet, taloustieteilijät, kaikenlaiset poliitikot, aina pienimpiin makean lihan myyjiin saakka, kaikki toistavat yhdessä Voltaire'n sanoja: Jos Jumalaa ei olisi olemassa, hänet olisi välttämätöntä keksiä. Sillä kuten ymmärrät, kansalle täytyy olla uskonto. Tuo on turvaventtiili.

Lopuksi on olemassa jonkin verran lukuisia rehellisiä, mutta pelokkaita sieluja, jotka ovat liian älykkäitä ottamaan kristilliset opit vakavasti ja hylkäävät ne yksityiskohtaisesti, mutta joilla ei ole rohkeutta eikä voimaa eikä välttämätöntä päättäväisyyttä luopua niistä kokonaan. He hylkäävät kritiikillesi uskonnon kaikki erityiset mielettömyydet, he kääntäävät nenänsä kaikkiin ihmeisiin, mutta he pitävät epätoivoisesti kiinni tärkeimmästä mielettömyydestä; kaikkien muiden lähteestä, ihmeestä, joka selittää ja oikeuttaa kaikki muut ihmeet, Jumalan olemassaolosta. Heidän Jumalansa ei ole voimakas ja voimakas olento, teologian julmasti myönteinen Jumala. Se on hämärä, läpinäkyvä, harhaanjohtava olento, joka katoaa olemattomiin ensimmäisellä yrityksellä tarttua siihen; se on luoma, ignis fatugs; joka ei lämmitä eikä valaise. Ja silti he pitävät kiinni siitä ja uskovat, että jos se katoaisi, kaikki katoaisi sen mukana. He ovat epävarmoja, sairaita sieluja, jotka ovat kadottaneet laskelmansa nykyisessä sivilisaatiossa, jotka eivät kuulu nykyisyyteen eivätkä tulevaisuuteen, kalpeita aaveita, jotka ovat ikuisesti roikkuvia taivaan ja maan välillä, ja jotka ovat täsmälleen samassa asemassa porvariston politiikan ja proletariaatin sosialismin välillä. Heillä ei ole voimaa eikä halua eikä päättäväisyyttä toteuttaa ajatustaan, ja he tuhlaavat aikansa ja vaivansa jatkuvasti pyrkiessään sovittamaan sovittamattoman. Julkisessa elämässä heitä kutsutaan porvarillisiksi sosialisteiksi.

Koko maailman minätunne, vakaumus, joka on löydetty ja jota ylläpidetään aina ja kaikkialla, ei voisi erehtyä; sen juuret ovat välttämättömyydessä, joka on ehdottomasti luontainen ihmisen luonteeseen. Ja koska on todettu, että kaikki ihmiset, menneisyydessä ja nykyisyydessä, ovat uskoneet ja uskovat yhä Jumalan olemassaoloon, on selvää, että ne, joilla on epäonnistuminen epäillä sitä, mikä tahansa logiikka, joka johti heidät tähän epäilyyn, ovat epänormaaleja poikkeuksia, hirviöitä. Niinpä jonkin uskomuksen muinaisuutta ja yleismaailmallisuutta pitäisi pitää kaiken tieteen ja kaiken logiikan vastaisena riittävänä ja kiistattomana todisteena sen totuudesta. Miksi? Ennen Kopernikuksen ja Galileon päiviä kaikki uskoivat, että aurinko kiertää maata. Eivätkö kaikki olleet väärässä? Mikä on muinaisempaa ja yleismaailmallisempaa kuin orjuus? Ehkä kannibalismia. Historiallisen yhteiskunnan alkamisesta tähän päivään asti on aina ja kaikkialla ollut joukkojen pakkotyön - orjien, orjatyöläisten tai palkkatyöläisten - riistoa jonkin hallitsevan vähemmistön toimesta; kirkon ja valtion sortamista kansalle. Täytyykö meidän päätellä, että tämä riisto ja sorto ovat välttämättömyyksiä, jotka ovat täysin luontaisia ihmisyhteiskunnan olemassaololle itselleen? Nämä ovat esimerkkejä, jotka osoittavat, että Jumalan puolustajien argumentti ei todista mitään. Mikään ei itse asiassa ole niin yleistä tai vanhaa kuin vääryys ja mielettömyys; totuus ja oikeudenmukaisuus ovat päinvastoin vähiten yleisiä, nuorimpia piirteitä inhimillisen yhteiskunnan kehityksessä. Tässäkin tosiasiassa on selitys jatkuvalle historialliselle ilmiölle - nimittäin sen vainoon, jota ensimmäiset totuuden julistajat ovat joutuneet kokemaan ja joutuvat edelleen kokemaan yleisten ja vanhojen uskomusten virallisten, etuoikeutettujen ja kiinnostuneiden edustajien käsissä ja usein myös samojen joukkojen käsissä, jotka kidutuksen jälkeen aina lopulta omaksuvat heidän ajatuksensa ja tekevät niistä voittajia.

Se siitä antiikasta. Mitä tulee virheeseen, se todistaa vain yhden asian - ihmisluonnon samankaltaisuuden, ellei täydellisen identiteetin, kaikissa aikakausissa ja kaikissa taivaissa. Ja koska on vahvistettu, että kaikki kansat ovat elämänsä kaikissa vaiheissa uskoneet ja uskovat edelleen Jumalaan, meidän täytyy yksinkertaisesti päätellä, että jumalallinen ajatus, joka on tulos itsestämme, on virhe, joka on historiallisesti välttämätön ihmiskunnan kehityksessä, ja kysyä, miksi ja miten se on tuotettu historiassa ja miksi valtava enemmistö ihmisrodusta hyväksyy sen yhä totuutena. Ennen kuin olemme selvittäneet, miten yliluonnollisen tai jumalallisen maailman ajatus on kehittynyt ja miten sen oli kehityttävä ihmistietoisuuden historiallisessa kehityksessä, on kaikki tieteellinen vakuuttumuksemme sen mielettömyydestä turha; ennen kuin olemme onnistuneet tuhoamaan sen enemmistön mielipiteessä, koska emme ole koskaan pystyneet hyökkäämään sitä vastaan aivan tuon ihmisen mökissä,  alkukodissa, jossa se syntyi. Tuomittuina hedelmättömään taisteluun, joka ei anna tulosta eikä lopettaisi, meidän pitäisi aina tyytyä taistelemaan sitä vastaan vain pinnallisesti, sen lukemattomissa ilmentymisissä, joiden mielettömyys tuskin voittaa terveen järjen iskut ennen kuin se ilmestyy uudelleen uudessa muodossa, joka ei ole vähemmän järjetön. Vaikka kaikkien maailman kiduttavien mielettömyyksien juuri, Jumalaan uskominen, pysyy ehjänä, se ei koskaan laiminlyö uusien opinseuraajien syntymistä. Näin on nykyään, korkeimman yhteiskunnan tietyissä osissa, spiritismillä taipumus perustua kristinuskon raunioille. Ei ole pelkästään massojen edun mukaista, vaan meidän oman mielemme terveyden mukaista, että meidän tulisi pyrkiä ymmärtämään sitä historiallista geneesiä, syiden perättäisyyttä, jotka kehittivät ja tuottivat Jumalan idean ihmisten tietoisuuteen.

Turhaan me kutsumme ja uskomme itseämme ateisteiksi, kunnes ymmärrämme nämä syyt, sillä siihen saakka me sallimme itsemme aina olla enemmän tai vähemmän hallittu tämän yleismaailmallisen omantunnon huudosta, jonka salaisuutta me emme ole löytäneet; ja ottaen huomioon jopa voimakkaimman yksilön luonnollisen heikkouden häntä ahdistavan sosiaalisen ympäristön kaikkivoimaisen vaikutuksen edessä, olemme aina vaarassa palata ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella, uskonnollisen absurdin syvyyteen. Näitä häpeällisiä kääntymisiä esiintyy nykyään usein yhteiskunnassa.

Kirja #2

1.1. Itsekkyys

Jotkut elävät yltäkylläisyydessä helposti saatavilla olevissa nautinnoissa, kun taas toiset kärsivät suuresti ja kuolevat hyväksikäyttöön ja niin myös maapallo. Enemmistö ei ole huolissaan omien tekojensa seurauksista. Ihmisten itsekkyys johtuu enimmäkseen individualismista ja valheellisesta ylemmyydentunteesta - väärästä uskomuksesta olla arvokkaampi kuin muut ihmiset, eläimet tai luonto. Väärä uskomus siitä, että on oikeutettua saada ja omistaa enemmän kuin tarvitsee, jopa muiden ihmisten tai luonnon kustannuksella. Harvemmin itsekkäät teot johtuvat tietämättömyydestä, mikä olisi hyväksyttävämpää, mutta sen ei pitäisi olla mahdollista tällä internetin ja helposti saatavilla olevan tiedon aikakautena.

Jopa useimmilla eläimillä on enemmän sympatiaa kuin useimmilla ihmisillä. Ihmiset voivat olla ystävällisiä, huomaavaisia ja altruistisia. Kuitenkin paine menestyä ja olla onnellinen, korostaen yksilöä yhteisöjen sijaan, virheellinen ajattelu (tai ajattelun puute) ja arvojen muutos voittaa ja johtaa itsekkääseen käyttäytymiseen. Useimmat eivät välitä satuttaa muita saadakseen sen, mitä he haluavat. Se on ihmisluonto. Korostan, että halu ei ole tarve. Kyse ei yleensä ole eloonjäämisestä. Kyse on itsensä hyödyttämisestä ja ahneudesta. Se voi myös liittyä epätoivoon huomatuksi tulemisesta. [Ottaen huomioon suunnitelman, jota aion toteuttaa, olen tietoinen siitä, että olen virheellinen.] Itsekkyys on aina ollut osa ihmiskuntaa, mutta eikö sen pitäisi alkaa hiipua, jos ihmiskunta on kaiken tämän kehityksen jälkeen niin sivistynyt kuin sen pitäisi olla? [En tee tätä omaksi parhaakseni. Yritän auttaa. (Poistamalla sukupolvea, jota ei enää voi auttaa) (Herättää täten ihmisiä heitä kiinnostavalla asialla ja saada täten uutiskynnykset ylittymään tämän sosioloogisen asiani esittämiselle)]

1.3 Väärät vihan kohteet

Ainakin massat ovat alkaneet vihdoin ymmärtää, että ihonväri ei merkitse mitään. Typerä valkoinen ihminen ei ole parempi kuin typerä musta ihminen. Oivaltavatko he koskaan, että mieli on se, mikä merkitsee? Jopa tästä parannuksesta huolimatta on tapahtunut hajoamista, kehityksen syöksykierteeseen. Äärioikeistolaiset liikkeet nostavat esiin päät jälleen kerran. Hyvä asia on, että ryhmien vihan ilmiö osoitta suurten ongelmien oivaltamisen ja että jotain pitäisi tehdä.

Arvot ja käyttäytyminen on helpompi oppia kuin kyky ajatella syvällisesti. Tapa, jolla ihminen toimii, paljastaa paljon mielestä. Nykyaikaisten standardien mukaan menestyvä ihminen tuottoisa henkilö, voi hyvinkin olla ja todennäköisesti onkin huonompi ihminen kuin vaatimaton sellaisen, jolla on vähemmän onnea. On järkyttävä määrä henkilöitä, joilla on paljon rahaa ja menestys, jotka eivät koskaan käytä sitä mihinkään hyvään. Lisäksi tämä onnekas vauraus on useamminten seurauat toisten hyväksikäytöstä. Valitettavasti edes sosiaalinen media, jossa tavallinen tai tuntemattomat ihmiset, joilla ei ole rahavaltaa, voisivat saada äänensä kuuluviin, somea ei käytetä mihinkään hyvään tai hyödylliseen. Sosiaalinen media on pinnallisuuden ja individualismin monihuipentuma, ja se on inhottavaa ja se pitäisi enimmäkseen kieltää.

1.4 Hukkaan heitetty aika

Mistä kaikki nämä rappeutuneet tulevat? Useimmat ihmiset eivät näytä pystyvän ajatteluun, vielä vähemmän syvälliseen ajatteluun. Miten vapaa-aikaa kulutetaan ja miten yleinen media vaikuttaa massoihin on osittain syyllinen. On helpompi kuunnella muita ja tehdä sitä, mitä he tekevät, tekemällä ja ajattelemalla, mitä he ajattelevat, kuin muodostaa omia ajatuksiasi.

Tiktokin kaltaiset sovellukset tappavat viimeiset aivosolut, jotka sen käyttäjillä vielä oli. Emme voi vain syyttää niitä, jotka ovat luoneet nuo sovellukset - vaan myös niitä, jotka käyttävät aktiivisesti sellaisia ​​sovelluksia paetakseen omaa mieltään. On epätodennäköistä, että heidän aivonsa on paistettu syntymästään - he paistavat ne itse, sillä kuinka he välttävät aivojensa käyttöä. Internet oli hieno keksintö, mutta se alkoi ottaa liian paljon tilaa elämässämme. Sitä käytetään nyt liian paljon nopeatempoisen passiivisen viihteen ylenstimulointiin ja vähemmän tiedon etsimiseen, näkemysten jakamiseen ja yhteydenpitoon ihmisiin ympäri maailmaa. Ihmiset viettävät tunteja tuntien jälkeen katsellen aivotonta lyhyitä viihdevideoita, koska he ovat liian heikkoja vaatustaakseen. Kaikki, mitä he tekevät elämässään, on saavuttaa lyhyt ja nopea nautinto, ja nuo sovellukset kehitettiin täydellisesti juuri siihen. Vihaan sitä. Inhoan sitä, kuinka ihmiset ovat puhelimissaan koko ajan, vaikka viettäen samalla aikaa ns. rakkaidensa kanssa. Sitä pidetään normaalina nyt. Se vie liikaa tilaa. Se tulisi bannata.

>Pohjoismaiden uskonnot ovat menettäneet valtaansa jo vuosikymmeniä, ja se on hieno asia. Ateistit olivat ennen niitä keskimääräistä parempia ihmisiä, jotka pystyivät selvittämään totuuksia maailmasta ja keskittyä merkittäviin asioihin, kuten tieteeseen, ympäristöön ja sosiaalisia kysymyksiä ja maailman kehittämistä eri näkökulmilla - tuhlaamatta aikaansa joihinkin satukirjoihin. Valitettavasti näin ei ole enää.(Vaatisi edellisen teoksen pohjalta faktan tarkistusta)<

2. Arvojen ja kehityksen suunnan vääristyminen

Maailman ja teknologian kehitys on ollut nopeaa siitä lähtien, kun teollisuus vallankumous alkoi. Muutos on jatkuvaa ja voi olla hyvä, kun innovaatiot tuovat enemmän esiin kestäviä ja resursseja säästäviä tapoja tehdä asioita. Se vain, että tämä kestävä kehitys alkoi nopeasti kääntyä huonompaan suuntaan. Ihmisistä on nyt tullut osa koneistoa, joka tuo rahannälkäisille individualisteille enemmän rahaa, ja he ovat hyödyttömiä maailmalle tai muille mihinkään muuhun tarkoitukseen. Ihmiselämällä ei ole nyt muuta tarkoitusta kuin olla kannattava tai menestyä, mikä on vain mahdollista käyttämällä muita hyväkseen. Arvot, kuten välittäminen, terveys, älykkyys, yhteenkuuluvuus, rakkaus ja yhteys korvataan arvoilla, kuten valta, vauraus, materialismi ja pinnallisuus.

Meidän pitäisi palata hieman taaksepäin. Lopeta tämä rahan, talouskasvun ja henkilökohtaisen voiton nälkä. Pinnallisia asioita ei pidä arvostaa. Riisto ja individualismi tappavat maapallon. Se tappaa kaiken ihmiskunnan, joka meillä on jäljellä. Ihmiset eivät välitä muista ihmisistä ja vielä vähemmän eläimistä tai luonnosta. Ihmisistä on tulossa itsekkäämpiä, ja he etsivät vain nopeita nautintoja dramaattisia seurauksia maailmalle ja heidän ympärillään oleville ihmisille. Suhteet eivät ole aitoja tai kestävä. Todellisia yhteyksiä on yhä vähemmän. Ihmiset eivät halua sitoutumista parisuhteisiin, koska se vaatii työtä. Ihmiset haluavat suhteen vain puhelimiinsa ja muihin asioihin, jotka pysyvät heidän rappeutuvat aivonsa viihdyttämään. Tavarat ovat kertakäyttöisiä ja vaihdettavissa, mikä näyttää olevan se juttu nyt.

Teknologian kehittyessä ihmiskunta rappeutuu. Ajattele tiktokia. Kuka tahansa sen teki, on naurettavan rikas tässä vaiheessa, mutta se, miten se vaikuttaa ihmisaivoihin, on radikaalia ja kauheaa. Se tuottaa aivokuolleita ihmisiä, jotka eivät enää pysty keskittymään, eivät osaa ajatella aivoillaan, eivät voi seurustella muiden ihmisten kanssa, eivätkä saa mitään aikaan, koska haluavat katsoa jotain hölynpölyä, joka pitää heidät sitoutuneina, tai thirst trappeja, tai Informatiivisia videoita, joilla ei ole mitään merkitystä. Sosiaalinen media tarjoaa alustan älyttömille mielipiteille ja väärän tiedon levittämiselle. Se kääntää huomion kaikkeen väärään. Sinua kuunnellaan vain, jos olet täyttänyt huulesi tarpeeksi tai käynyt kuntosalilla tarpeeksi. Sen vaikutuksia on tutkittu, ja vaikka emme vielä tiedä kokonaisvaikutuksia pidemmällä aikavälillä on yleisesti tiedossa, että se ei ole terveellistä aivokemialle ja kehitykselle. Lisäksi se on tuhoisaa ihmisten yhteyksille, vahvistaa puhelinriippuvuutta, ja vie aikaa tärkeämmistä asioista. Kuinka vitun inhottavaa, puhumattakaan yleisellä tasolla vaatteiden trendeistä ja tuotteiden trendeistä, joita se luo viikoittain. Se kannustaa kuluttamiseen ja materialismiin, jotka ovat tärkeitä kysymyksiä maailmalle ja luonnolle, jopa ihmisille itselleen. Lopuksi totean, että tällaiset sovellukset pitäisi kieltää, mutta niitä ei tehdä koska se on kannattavaa pienelle osalle ihmisistä, jotka ovat jo rikkaita, ja koska hämmentyneitä ihmisiä, heidän mash-grillissä paistetuine aivoineen, on helppo hallita.

Se, mikä on todella tärkeää, on unohdettu: rakkaus, luonto ja taide, olivatpa ne sitten maalauksia tai sanoja. Sillä on merkitystä. Ajattelulla on merkitystä, näiden ajatusten jakamisella, todellisten yhteyksien luomisella muihin ihmisiin, keskustelut ja se ettei olisi yksin. Kyky ajatella itsenäisesti on harvinaista, Ja ajan käyttäminen juuri siihen on vielä harvinaisempaa. Koulutuksella on merkitystä sekä halu oppia. Nuori, joka haaveilee influensserin urasta lääkärin sijaan, kertoo kaikki olennainen. Sukupolvi sukupolvelta älykkyys laskee ja arvot saavat vääristyneempi. Ihmiset ovat halventumassa. Olemme nähneet varoitusmerkit juuri tästä tilanteesta vuosikymmeniä, mutta sitä ei ole juurikaan yritetty muuttaa, koska se ei ole kannattavaa. Kansa jotka ovat helposti hallittavissa, ovat voittoa yrityksille ja antavat vallan vallanhimoisille Ihmisille, jotka eivät ansaitse valtaa, mädäntävät vain nuorten aivot TikTokilla ja epäterveellisellä ja -eettisellä ruoalla ja puheillaan ja vaikuttajilla ja pinnallisuudella ja tarpeettomalla väärin kohdistuvalla vääristyneellä vihalla ja millä tahansa. Ihmiskunta näkee lopulta viimeiset päivänsä. Olemme tuhoon tuomittuja. Etkö tajua sitä, vai etkö välitä? Välität vain itsestäsi, ja Siitä on kyse.

Useimpien asioiden tärkeysjärjestys on ylösalaisin. Esimerkiksi Suomi, ja kuten kaikki muutkin hallinnoitsijoiden alueet, haluaa keskittyä talouskasvuun. Tämä tapahtuu eläinten ja ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella ja ympäristön. Kasvu saattaa olla välttämätöntä nykyisessä järjestelmässä, ja se on osittain syy miksi järjestelmää pitäisi harkita uudelleen, sillä epä-kasvu on ainoa vaihtoehto maailmalle ja meille. Suomessa olisi paljon metsiä, jotka olisivat arvokkaita monille ihmisille ja eläimille, mutta suurikaan alue ei ole luonnonmetsää, ikimetsää, vain 3%, koska kaiken on oltava kannattavaa talousmetsää. Luonnon pitäisi olla keskipiste. Raha on kuitenkin aina keskiössä. Ihmiskunnan ahneus näyttää olevan loputonta. Voisimme tarvita vähemmän. Vähemmän materialistisia juttuja ja kiirettä ja enemmän keskittymistä toisiimme ja luontoon. On tullut pakollista ylikuluttaa, jotta sopisi nyky-yhteiskuntaan. Todellisuudessa, se on itsekästä ja tuhoaa planeettaa.

3. Individualismi ja sen seuraukset

3.1 Individualismi

Itsekeskeisyydestä on tullut yleinen ominaisuus, jota ohjaa ja joka vaikuttaa aineellisen omaisuuden ja henkilökohtaisen hyödyn tavoittelu. Individualismi on se, mikä yhdistää ja jakaa nykyajan ihmiset. Individualismi tarkoittaa tässä mielessä oman edun tavoittelua ja oman tärkeyden korostamista itsemääräytyvyyden ja omavaraisuuden sijasta, noiden individualismin vähemmän haitallisten piirteiden sijaan siis. Suuremmat vapaudet luovat korkeamman henkilökohtaisen itsemääräämisoikeuden tason, ja käyttäytyminen ja arvot vääristyvät vastaavasti, mikä aiheuttaa laaja-alaisia ongelmia ihmissuhteisiin ja henkiseen hyvinvointiin yksilötasolla. Laajemmin ympäristöongelmat pahenevat laiminlyönnin ja päätöksenteon individualistisen ahneuden ruokkimana. Lisäksi kansalaisia koskevat päätökset tehdään ryhmäedun tavoittelemiseksi tai pahimmassa tapauksessa yksilön eduksi, yleisen hyvän sijaan ja ottaen huomioon luonnon, jolle olemme velkaa kaiken vahingon korjaamisen, vähintään.

3.2 Vaikutukset maailmaan ja ihmiskuntaan

Henkilökohtaisen hyödyn tavoittelu luo kovan kilpailun kulttuurin, jossa yhteistyö, empatia ja muiden hyvinvointi vaarantuvat. Tämä itsekeskeinen mentaliteetti edistää täydellistä kilpailuympäristöä, jossa jossa yksilöt tekevät jatkuvaa vertailua ja tavoittelevat menestystä materialististen ja pinnallisten toimien avulla. Individualismilla on tuhoisa vaikutus eri näkökohtiin, mikä estää kollektiivista kasvua ja harmoniaa. Se korostuu ympäristövaikutuksia tarkasteltaessa. On todettu, että korkea ympäristötietoisuus osoittaa korkeampaa kollektivismia ja alempaa materialismia. Individualismi kannustaa voimakkaasti materialismiin ja siten myös kulutukseen.

Individualismi näkyy yhteiskunnallisten organisaatioiden jäsenmäärien laskuna ja suurempina yhden hengen talouksien prosenttiosuuksina. Se vaikuttaa suoraan ihmisten sosiaalisuuteen ja siihen, miten yhteydessä muihin he ovat, samoin kuin empatiaan, toisista välittämiseen ja huomaavaisuuteen toisia kohtaan. Sosiaalisuus on ihmisyyden perusta ja osa ihmisen perustarpeita. Individualismi johtaa viime kädessä eristäytyneisyyden lisääntymiseen ja yksinäisyyden lisääntymiseen, mikä heikentää henkistä hyvinvointi. Se heikentää henkistä hyvinvointia ja lisää suoraan itsemurhia.

Individualismin on todettu parantavan yksilöiden hyvinvointia tietylle tasolle, joka on lisäksi riippuvainen kulttuurieroista ja yksilöllisistä välineistä selviytyä sen negatiivisista seurauksista henkilökohtaisella tasolla. Siitä huolimatta ylikorostettu individualismi on yksilön kannalta tuhoisaaa, erityisesti siksi, että yhteiskunta on muotoutunut kohti kilpailuhenkisyyttä, empatia vähenee, tyytymättömyys itseensä ja muihin lisääntyy ja päätökset tehdään oman edun vuoksi, mikä luo loputtoman kilpailun, itsekkyyden ja väärin kohdistettua vihaa muita ryhmiä kohtaan, mikä syventää entisestään ihmisten välistä kuilua ja erityisesti ryhmien. Vastaavasti keskittyminen merkittäviin asioihin häiriintyy. Sen sijaan, että yhdistyisimme kohtaamaan ongelmat, täälä on hyödytön ihmismassa, jonka suurin ongelma on se, mikä kuluttajatuote ostaa seuraavaksi ja tulla näennäisesti paremmiksi ihmisiksi. Mitään ei opita historiasta, tiedemiehiä ei kuunnella, mikään ei muutu ja edistys pitää tuhoisuutensa polku. Mikä tärkeintä, individualismi on tuhoisaa luonnolle ja halulle huolehtia toisistamme ja työskennellä yhdessä.

3.3 Kertakäyttökulttuuri ihmissuhteissa* 

Tutkimukset osoittavat, että kulttuureissa, jotka omaksuvat individualismin kollektivismin sijaan, on korkeammalla erotilastoissa. Tässä teollisessa ja kilpaillussa yhteiskunnassa suhteista on tullut kokonaan kaupantekoa. Ihmiset eivät halua investoida ihmissuhteisiin pidempään kuin se on erittäin hyödyllistä heille esimerkiksi taloudellisesti tai huvinnon, palvelujen, aseman kautta tai toiselle ihmiselle asettamansa arvon, joka yleensä määritellään ulkonäön, uutuudenviehätyksen tai nykyisen yhteiskunnallinen aseman kautta. Nyky-yhteiskunnan ihmiset eivät välitä muista ihmisistä.

Individualismi saa ihmiset uskomaan, että he ansaitsevat vain parasta. Ne ovat jatkuvasti etsimässä jotain parempaa, jota ei ehkä ole todellisuudessa olemassa. He himoitsevat kauniita kasvoja ja kauniita kehoja, jotka saattavat olla inhimillisiä, mutta heidän puhelimensa ovat täynnä kuvia, jotka eivät ole edes todellisuutta, noita ihmisiä ei ole olemassa tosielämässä, jos ollenkaan. He rakastuvat kymmenen kertaa päivän puhelimen näytön kanssa, koska se on helppoa, kun taas oikeat ihmiset heidän ympärillään eivät saa mitään huomiota, yhteyttä tai huolenpitoa heiltä, sillä se tarkoittaisi ponnisteluja. Ponnisteluja ei tehdä, koska kaikki ovat vaihdettavissa, kuten kaikki muukin nykymaailmassa. Tosi rakkaus ei ehkä ole olemassa nyky-yhteiskunnassa. Sillä ei ole tilaa olla olemassa. Rakkaus on kuollut.

Vaikka onkin terve muutos, että väkivaltaisista suhteista tai avioliitoista on helpompi lähteä, ero on tullut tilanteessa, jossa ei tehdä ponnisteluita, koska uuden ihmisen löytäminen on helppoa ja nopeaa. Syy-seuraussuhde löytyy individualismista ja yhteyden puutteesta. Individualistisissa yhteiskunnissa Ihmiset arvostavat itseään paljon enemmän kuin mitään, olipa kyse sitten muista ihmisistä tai ympäristöstä. Individualismin lisääntyessä ihmisarvo heikkenee. Suhteet tänäpäivänä harvoin liittyvät tunteisiin tai rakkauteen, tämä saa nuo arvot näyttämään merkityksettömiltä ja estää merkityksellisten yhteyksien muodostumisen. Individualismin on jo todettu syntyvyyteen ja avioerojen määrään, mutta sen seuraukset ovat paljon tuhoisampia ja laajenpia kehityksen jatkuessa.

4. Konsumerismi ja materialismi

Ihmiset eivät kuitenkaan koskaan lakkaa tavoittelemasta lisää, sillä he ovat vakuuttuneita siitä, että He ovat tärkeitä yksilöinä tasolla, jolla he ansaitsevat ja ovat oikeutettuja omistamaan enemmän. Materialismi on itsekeskeisyyttä parhaimmillaan, ja lisäksi se edistää liiallista kulutusta.

Ainoa tapa voittaa tässä järjestelmässä on riistää muita ihmisiä ja luontoa, mikä tarkoittaa, että järjestelmä on viallinen ja sitä olisi muutettava tai parannettava.

Ethän sulje silmiäsi*

'Ei yksi ihminen voi tehdä muutosta'. Niin. Tätä on toitotettu, kuin kasa soimaan jääneitä toisilleen identtisesti rikkinäisiä levyjä, kun erinäisissä keskusteluissa on ilmaissut huolensa jotakin niistä liian monista 'jutuista' kohtaan, selvittääkseen onko yksin huoliensa kanssa, toivossa saada myötäilyä tai ymmärrystä, ehkä jopa samaistumista tai ideoita. On olemassa lukuisia tutkimuksia sekä huomiotta jätettyjä kirjoituksia käsitellyistä aiheista, jotka ovat huomattavasti kattavampia kuin tämä teksti. Olen tullut tulokseen, että nämä 'jutut' on yllättävänkin pitkälti huomattu yksilöiden joukossa. Kuitenkin, joko itseään optimismiin pakottava ei niille halua uhrata ajatusta keskittyessään elämän 'pieniin iloihin', tai sitten päädytään tuohon ensimmäiseen 'ei yksi ihminen voi tehdä muutosta', joten miksi miettiä. Kehä. Toisin sanoen silmät suljetaan todellisuudelta ja ei pystytä tai haluta nähdä omaa napaa pidemmälle. Sitten on vielä tietenkin se surullinen osa, joka kieltää ja vähättelee näitä ongelmia, valitettavan usein esimerkiksi ilmastonmuutosta tai luontokatoa. Yhtä kaikki, vastuun pakoilua. Jos en minä, niin kuka? Ensimmäinen askel on herätys, joka on tässä. Seuraavaksi täytyy lainsäädännön ja yhteisen liikkeen kautta tuoda muutos käytäntöön. Massan liike, valtavirta, jatkaa kulkuaan väärään suuntaan, ja virran mukana kulkeminen vauhdittaa ja vahvistaa suuntausta. Kohti tuhoa. Ihmisen drastinen degeneraatio on pysäytettävä. Jos et sinä, niin kuka?