15.10.2014 04:24
Blogi

Välinpitämättömyys vallassa 

Tässä illalla lähdin kauppaa kohti hakemaan jotain iltapalaa ja ulko-oven edessä oli lievästi humalassa oleva
keski-ikäinen nainen. Hän pyysi auttamaan minut kotiinsa (kertoi kadun nimen ja se oli melko lähellä oleva katu).
Hänen toinen jalkansa oli loukkaantunut, hän sanoi sen olevan murtunut. Sanoin, että autan siihen asti, kun on sama
matka. Sitten hän alkaa ihmetellä, kuinka pitkä matka sinne onkaan. Olimme kävelleet n. 20 metriä ja  hän ei pystynyt jatkamaan
kävelyä. Kyselin häneltä, onko hänellä tuttuja kenelle voisi soittaa ja kysyä apua jne. Hän sanoi että ei. Sitten hän pyysi, että 
voisinko minä hakea hänen asunnoltaan hänen kaljat ja tuoda ne. Sanoin, että on kiire kauppaan, että se menee kohta kiinni.
Menin kauppaan ja mietin tuota asiaa miten pitäisi tässä toimia. 

Kävelin samaa reittiä takas ja näin hänen jääneen samaan paikkaan istumaan mistä jatkoin matkaani. Näin monia ihmisiä, jotka
kävelivät hänen ohitseen. Moni ilman minkäänlaista huomionosoitusta. Menin juttelemaan hänen kanssaan ja kyselin tilanteesta enemmän. Hän kertoi minulle, että hänen miehensä oli hakannut hänet ja ottanut avaimet pois häneltä heidän yhteisestä asunnosta. Yritin alkaa auttamaan häntä kohti katua missä hän asui mutta hän ei pystynyt kävelemään vaikka itse koitin antaa tukea hänelle. Hän alkoi istumaan
maahan ja minä ehdotin, että mitäpä, jos soitettaisiin ambulanssi. Hän sanoo siihen "En mä mene putkaan enkä mihkään ambulanssiin"... 
En saanut häntä itse raahattua ja alkoi tympimään tilanne valtavasti. Kun hän ei oikein tuntunut itsekkään tietävän mistään mitään ja kun kuitenkin hänellä ei ollut kotiinsa edes avaimia, niin mietin, että vaikka saisinkin hänet autettua kotiinsa, niin hän ei välttämättä pääsisi sisälle, koska avaimia ei ollut. 

Otin askeleen kohti kotiani päin ajattelin lähteä menemään. Katselin häntä hetken, pysähtyykö kukaan. Todella moni kävelee jälleen ohi kun hän pyytää apua. Toki hänen ilmaisunsa oli melko epäselkeä ja epäkohtelias (perus humalainen) ja jossain vaiheessa huomaan koiraa taluttavan pariskunnan jäävän kuuntelemaan naista. Itse astun lähemmäksi ja kerron tilanteen, että hän on tässä pitkään yrittänyt jonnekkin päästä. Juttelin tämän pariskunnan kanssa siinä ja aprikoitiin miten tätä tyyppiä voitaisiin auttaa ja päädyin soittamaan 112 ja hänelle ambulanssin. Lopulta tämä nainen totesi itsekkin, että ambulanssi olisi paras vaihtoehto. Ambulanssin työntekijälle kerroin tilanteen ja kuuntelin sivukorvalla mitä tämä loukkaantunut nainen selitti. Tarina muuttui jatkuvasti "Minut joko hakattiin tai sitten vain kaaduin"...
Rupesi mietityttämään, että hakkasiko hänen miehensä oikeasti hänet vai kaatuiko hän vain. Ainut mitä varmaksi tiesin, oli se, että hän ei pystynyt kävelemään, ei edes minun avustuksellani.

Tämä tilanne jäi kyllä mieleeni, että miten aikuiset ihmiset ei osaa huolehtia itsestään ja sitten se, että miten välinpitämättömiä ihmiset ovat toisia kohtaan. Autan mielelläni mutta sekin jäi mietityttämään, että miten hän oli päätynyt minun kerrostaloni kohdalle, kun hän ei oikein pystynyt kävelemäänkään. 

Tässä lyhyesti mietteeni ja neuvoni ihmisille;

Pitäkää itsestänne huoli ja käyttäkää alkoholia kohtuudella. Muistakaa myös, että joku kadulla makaava ihminen voi oikeasti tarvita apua, vaikka se olisikin täysin itse aiheutettua. 

Kommentit
Kirjaudu sisään nähdäksesi kommentit.