Joo, päätin vielä kertoa eräästä ystävästä ja illasta hänen kanssaan.. Vaikka en tykkää puhua muiden asioista on ihmisiä joille voin uskoutua ja ihmisiä jotka uskoutuvat mulle. Se on ollut mulle aina suuri kunnia, säilyttää toisen asioita ja pitää ne omana tietona. Itse pitäisi oppia siihen että puhuisin enemmän omista ajatuksista ja tunteista. Mutta joskus se pelottaa, välillä on vaan semmonen tunne että kuormittaa toisia liiaksi. Sitten sitä on vaan hiljaa mieluummin. Haluaisin kovasti puhua ja kertoa asioita, mutta jokin outo solmu on joka estää puhumasta suoraan. Eräs ystäväni joka on tullut läheiseksi todella lyhyessä ajassa, ei tykkää yhtään kun oon hiljaa. Toisaalta ymmärrän häntä oikein hyvin, mutta jos on aina pitänyt päänsä kiinni niin on sen avaaminen yhtäkkiä spontaanisti mulle hyvin vaikeaa. Silti hän toimii hyvin eräänlaisena apuna ja rohkaisee puhumaan vain olemalla vieressä. Opin joka päivä jotain uutta. Muutenkin ollaan paljon samanlaisia. Pelot muiden hyväksymisestä, yksin jäämisestä vakavaan masennukseen, kaikki on tullut koettua  Joten ilman muuta haluan auttaa, parhaani mukaan. Tämä ilta muutti niin oman ajattelutavan kuin varmaan edes osittain hänenkin. Tuntui kuin vuosien kaikki pettymykset, pelot, suru kaikki negatiivinen olisi kadonnut hänen silmistä. Ja tilalle tuli iloa, hymyä ja naurua. Tuon kaiken näin hänestä ja olin kerrankin vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan. Haluan että hän saa tuntea niin vielä uudelleen ja uudelleen. Kunnes kaikki epäluulo, väärinkäsitykset ja pelot on poissa. Niin syvän vaikutuksen se sai aikaan. Vaikka kaikki ei olisi aina hallinnassa, voi niitä korjata. Minä korjaan sinut. Tämän lupaan itselleni