Masennus on aika jännä asia; se ilmenee jokaisella meistä omalla tavallaan, toiset eivät jaksaisi  enää elää, toiset hukkaavat tyydytyksen asioista jotka ennen merkitsivät paljon. Minulle se on eristäytymistä maailmasta, sulkeutumista pois kaikesta mikä tekee ihmisestä ihmisen, kuten sosiaaliset kontaktit, joita ilman kukaan ei pärjää. Miten voi pitää itsestään huolta silloin kun ne kaikkein lähimmät ihmiset ympärillä eivät välitä lainkaan siitä, että on vain nämä seinät eikä mitään muuta, kuin hamsteri häkissään päivästä toiseen... Pahinta on se, ettei tässä häkissä ole edes juoksupyörää. 

UPDATE;  tarvitsisin vertaistukea aiheessa joka menee kaiken järjen yli, jos joku tunnistaa itsestään saman 'foliota  pään ympärille' -tyypin, älkää epäröikö,  dm me. 

Bruh

Ps. Tämäkin elämä on aivan liian lyhyt etä viitsisi olla noraali  wetf that means