Euforian luomiväri, huhtikuun helmat, aurinko ja kuu... mitä nämä tarkoittavat? Kenties en itsekkään vielä tiedä. Kirjoitan vain kaiken sen, joka kietoutuu ensimmäisenä mieleeni. Olen päättänyt aloittaa virallisen blogin, mutta kuka ei tahtoisi ensimmäisenä esitellä itseään? Hyvät lukijat, kissat, perhoset ja niin edelleen... olen turkoosissa asusteleva sisar. Ja tämä on minun blogini. 

Olen 15-vuotias tytär, isosisko ja taiteilia ilman j:tä (tietäjät tietää). Harrastan kirjoittamista, teatteria, kuoroa ja olen basisti proge bändissä, hieman minua vanhempien nuorten kanssa. Keräilen kokeiluja ja viimeisiä perhosen lentoja säilöpurkkeihin. Ja minut voi kenties tavoittaa Hyvää Yötä Ja Huomenta -levyä kuunnellessa. 

Minua kiinnostaa kaikenlaiset maailman ihmeet tähtitaivaasta helvettiin. Ja kenties jokainen päivä minulle tapahtuu jotain erityistä -- jotain, josta kirjoitan salaisuuksia päiväkirjaani. Haaveilen kirjailijan ja postinkantajan urasta, mutta en suostu käyttämään synonyymiä postinjakaja. Nykypäivinä kuuntelen enimmäkseen progea, mutta olen sielultani kuollut Leevi and the Leavingsin -fani, joka tiedostaa koko yhtyeen tuotannon. Ja kuoli sinä päivänä, kun tiedostin näkeväni ensirakkauteni kellertävät silmät viimeistä kertaa, kevään viimeisenä päivänä. (olin palavasti rakastunut suomenkielen opettajaani yksipuolisesti). 

minulla on ruskeat, luonnonkiharaiset hiukset (en tiedä, kirjoitinko oikein, mutta en jaksa tarkistaa). Sinistä luomiväriä. Punaista huulipunaa. Ja turkoosin sävyiset perhosen siivet selässä... olen sielultani kettu, mutta samanaikaisesti myös turkoosi perhonen. 

Voisi sanoa, että kirjoitan kaiken ennen kuin ajattelen, niin, että myöhemmin tunnen suurta häpeää. Tällä hetkellä istuskelen huoneessani mintuvihreä kesämekko päällä... mutta kenties tulevaisuudessa istuskelen röökillä jossain Helsingissä, kirjailijana ja postinkantajana.