Iskä miks sä et ollu iskä. Muistan ikuisesti kuinka olin isin pieni prinsessa, kai mä vieläkin kuvittelen niin, mut sä et. Aloit vihaamaan mua kun sairastin masennusta ja voin pahoin. Tai emmä tiiä vihaat sä mua mut siltä sun käytös mua kohtaan tuntuu, mä pelkään sua, mä rakastan sua kaks ääripäätä. Mä pelkään päivittäin, et menetän sut, et kuolet, pelkään sitä niin suuresti että se saa mut voimaan pahoin. Mietin aina et miks pelkään sitä, vaikkei ole syytä siihen että se tapahtuisi vai onko? Sä teet sen pelon. 

Kyllä mä muistan hyvääkin. Muistan kun otit mut töihin mukaan, sain nukkua rekassa siel missä on sänky, se oli mukavaa. Mentiin jonnekkin aika pitkälle, mut se on ainut hyvä muisto. 

Mä haluisin vieläkin olla sun rakas tytär, enää en tiiä oikeen mikä mä oon sulle.