Hei kaikille, tässä jälleen jatkoa tarinalle. Päästän teidät nyt lukemaan tätä. Toivottavasti pidätte.

Kommentit ovat tervetulleita. 

 

KÄTKETYT TUNTEET ( osa 3 ) 

 

Vihkoni sivut täyttyivät päiväpäivältä enemmän. Olet ainoa jolle voin kertoa mitä vaan.

Tunnen kuinka jokin nuolee kättäni. Se oli Appelsiini, oranssi lemmikki kissani.  Se tulee syliini ja kehrää minulle.  

En ole varma mutta jotenkin minusta tuntui, että Appelsiini vaistosi että minulla on huolia.

Se oli nykyään yhä enemmän huoneessani, viihtyi sylissäni normaalia pidempään ja katsoi minua kauniilla silmillään niin nätisti.

Silitän kissan turkkia, se tuntui niin pehmeältä.

”Appelsiini en tiedä ymmärtäkö mutta minua pelottaa. ”

” Se uni mitä näen jos siitä tulee totta, se olisi kamalaa. ”

Tuntui, että olin niin yksin tämän uneni kanssa enkä voinut olla miettimättä tätä asiaa.

Kaikista pahinta oli kuitenkin se, ettei minulla ollut ketään kenelle voisin tästä puhua.  

Ehkäpä minun pitää vain vältellä tyttöjä ja yrittää rakastua johonkin poikaan mahdollisimman pian.

Ja sen minä aion todella tehdä.   

 

Aamulla olin normaalia väsyneempi ja kouluun lähtö tuntui haasteelliselta.

Vastahakoisesti tein lähtöä eteisessä, vedän kengät jalkaani ja pukeudun koulupukuuni.

Ehkäpä päivästä tulee siedettävä. Mietin itsekseni.  Vaikkei minulla ollut koulussa ketään kenen kanssa olla,

opettajat tuskin huomasivat minua ja läksyjen määrä oli jotain aivan järkyttävää koetin suhtautua siihen kaikkeen positiivisesti.

Kaikelle on tarkoituksensa, jopa sille unelle.  Hei miksi mietin sitä unta koko ajan, minun pitäisi miettiä jotain ihan muuta.

Menen hakemaan käytävän kahviautomaatista suklaakahvia, jotta piristyisin.

Oli pakko pysyä hereillä seuraavilla tunneilla.  Ajatuksissani unohdan katsoa mihin kävelen

ja törmään suoraan johonkin. Nostaessani katseeni huomaan edessäni siron vaaleahiuksisen tytön.

Hänen kasvonsa olivat kuvankauniit ja hiukset lyhyet ja vaaleat.

Tytön koulupuku oli ihan suklaakahvissani joka minun oli tarkoitus juoda, eikä hän näyttänyt kovin ilahtuneelta.

”Anteeksi sattuiko, oletko sä kunnossa? ”

Autan tytön pystyyn, hän on hiljaa katsoo vain minua.

Juuri silloin tajusin jotakin. Hän oli juuri se tyttö, jonka olin nähnyt unessani viimeyönä,

se ketä minä suutelin unessani.  Katsoimme toisiamme kuin olisimme nähneet aaveen.

Kumpikaan meistä ei uskaltanut sanoa mitään.  Sille, että törmään unen tyttöön, sille on oltava tarkoitus.

Mutta mikä? Siitä halusin ottaa selvää.  

 

JATKUU ...