Tässä juuri mietin mitä lausetta olen kuullut harvoin. Monet ihmiset painottavat monesti olevansa omia itsejänsä, seisovansa sanojensa takana ja  etteivät välitä muiden mielipiteistä. Itsekkin olin tällä linjalla pitkään. Sanoin ettei muiden mielipiteet kiinnosta. Tässä on pikku hiljaa alkanut huomaamaan, että muiden hyväksyntä yhteiskunnassa on tullut kaipuuseen alitajuntani sopukoihin. Kun on liikaa ns. röyhkeä ja rohkea, nii jossain vaiheessa se jatkuva paine minkä kerää alkaa tuntumaan siltä, että ehkä kuitenkin haluaisin tulla kaikkien kanssa toimeen. 

Mutta ei sekään ole hyvä valinta. Viimeisimmät vuodet olen kaveerannut hyvin erilaisten persoonien kanssa. Huomannut, että vahvimmat persoonat aina vievät sitä nöyrää. Nöyryyteen olen yrittänyt panostaa. Koen kuitenkin sen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin olla itsekeskeinen kusipää. Tai noh. Oikeastaan olen aikalailla molempia. Monesti katson tapauskohtaisesti. 

Internetissä monet samoilla keskustelufoorumeilla keskustelleet pitävät minua täytenä kusipäänä. Oikeastaan se on tuonut mulle enemmän hyvää kuin nöyrtyminen. En ole jäänyt varjoon. Varjoon jäämistä eniten ehkä pelkään. Sen ettei ketään kiinnosta jne. Mutta olemalla vähän mulkku tietyissä tilanteissa, herätän keskustelua ja saan näkyvyyttä. 

Ensimmäisenä tässä varmasti monelle herää mieleen, että ehkä minä olen kusipää. En suinkaan. Olen taiteilija, joka tekee omaa juttuaan mutta ei pelkää puolustaa sitä tarpeen vaatiessa. Lisäksi ilmainen mainos musiikki- ja videoalan suuren kilpailun vuoksi on aina tervetullutta. :) Siksi ehkä nautin tietynlaisesta provosoimisen harjoittamisesta. Joskus provosoin tahalleen, joskus alitajuntaisesti. 

Eikä sekään vielä mitään. Tässä kaikessa persoonaani sekoitetusta nöyryydestä ja itsekeskeisyydestä olen alkanut miettimään kuka minä olen. Monesti kuulen ihmisiltä miten minun tulisi toimia tai millainen olla. Miten voi kehittää itseään persoonana, jos oma persoona täytyy luoda uusiksi ja olla joku muu kuin on? Ei mitenkään. 

Tässä tänään haluan sanoa ihmisille, että  olkaa omia itsejänne. Ei pidä alistua liikaa. Toki se missä menee raja onko itserakas mulkku tai missä vaiheessa on liikaa alistuva nössö. Itse olen monesti kulkenut ääripäästä toiseen ja sen kultaisen keskitien löytäminen on ollut vaikeaa. 

:)
Mutta haluan sanoa tässä vaiheessa, että suoraan sanottuna en tiedä kuka olen.
Kuitenkin aijon olla se ihminen, joka olen!
Ole sinäkin se, joka sinä olet!

Ole oma itsesi, koska et voi olla kukaan muu!
Vaikka kuinka haluaisit!