Tyttö vietti randomissa päivät pitkät etsien ystäviä. Hän ei pärjännyt koulussa, sillä hän oli koulukiusattu. Hän halusi vain kuolla ja pinnisteli päivä kerrallaan. Koulukiusattuna oleminen ei riittänyt. Häntä kiusattiin myös koulun ulkopuolella, joten hän ei uskaltanut pahemmin liikkua ulkona.Siksi hänestä tuli nolife. Hänellä oli yksi todellinen ystävä, naapurin koira. Ongelmana oli vaan naapuri, joka seksuaalisesti hyväksikäytti tyttöä aina, kun tyttö meni hänen luokseen hoitamaan koiraa. Tyttö ei piitannut siitä, kunhan sai olla koiran kanssa. 

Seksuaalinen hyväksikäyttö vain paheni ja koulukiusaaminen pahentui, tyttö masentui entistä enemmän ja rukoili kuolemaa. Hän lintsasi usein koulusta, koska pelkäsi mennä sinne. 
Lopulta kuitenkin tuli päivä, jolloin pääsi pois peruskoulusta. Jopa valmistumispäivänä nälvittiin ja puhuttiin pahaa tytöstä. 

Tyttö jaksoi yrittää jaksaa ja meni ammattikouluun. Ammattikoulussa opettajat kiusasivat ja toiset opiskelijat puhuivat aina pahaa, kun itse ei ollut paikalla. Tyttöä ei enää kiinnostanut, sillä hän oli rakastunut poikaan. Poika oli tytön unelmien täyttymys, komea, kiltti, ymmärtäväinen ja auttavainen. Kaikkea mitä tyttö toivoi. Sitten poika meni armeijaan ja muuttui.

Tyttö muutti väliaikaisesti pojan luo. Tyttö viilteli itseään harva se päivä pojan luona ja poika väsyi tyttöön. Ei jaksanut uskoa, että tyttö haluaisi enää elää. Poika kävi tytön kimppuun ja yritti kuristaa hengiltä. Tyttö olisi halunnut vain kuolla, mutta poika ei viitsinyt tappaa tyttöä. 

Poika jätti tytön ja tyttö palasi vanhaan elämäänsä takaisin. Tyttö oli taas iloinen. 

Nyt tyttö on yksin ilman ketään tuttuja paikassa, jossa ei ole aiemmin ollut. Tyttö on yksinäinen ja kaipaisi seuraa, mutta on silti onnellinen. ♥