Hei taas!

Multa on nyt paljon kyselty että miksi oon sinkku,miksi en hanki ketään vaikka vientiä olis ja miksi parisuhde ei kiinnosta, joten päätimpä nyt kirjoittaa aiheesta.

Ootko koskaan seurustellut? kyllä olen. Miksi ei enää? En luota kehenkää enää niin paljon enkä itse vain pysty siihen. Olihan siinä hyviäkin puolia ja hyviä muistoja, mutta loppu peleissä katumus,paha olo ja murtunut sydän pyyhkii pois kaiken hyvän ja jäljelle jää vain sattuvat muistot. Ensirakkaus, kesti melkein 5 vuotta, ensimmäiset 2 vuotta oli liiankin täydellistä ollakseen totta. Lopulta selvisi että jätkä oli pettänyt mua ties muuta mun selän takana kuinka kauan enkä enää tiennyt mikä oli oikeasti totta ja mikä ei. Kaikki muuttui sekavaksi enkä ollut varma enää mistään.Itse olin tyhmä kun uskoin hetken kaikki naurettavimmatkin selitykset ja niin sinisilmäinen ja rakkauden sokaisema. Kanttataa olla tarkkana! Ja joo kaikki sanoo ettei sais yhteen kaatua , mut jos ei vaan halua enää ni sitten ei halua, mun päätös se on.

Tosta ylipääseminen muutti mua ihmisenä tosi paljon, musta tuli varovaisempi , vielä enemmän sisäänpäin suuntautunut mitä olen jo muutenkin ja joissakin tilanteissa jopa vainoharhainen. Onneksi mulla oli perhe, lemmikit, muutama läheinen ystävä ja harrastukset muuten en tiiä miten jaksaisin mitään mun elämässä ilman noita tukipilareita en olis tästäkään päässyt yli. Joten siksi aina painoitan läheisten ja harrastuksien tärkeää vaikutusta! Ilman mun harrastuksia mulla ei olis elämää!

Takaisin asiaan: Kaikki sanoo ettei koskaan pettäisiä mutta vain harva oikeasti tarkoittaa sitä ja oikeasti pitää sen. Tästä pettämisestä on näköjään tullut joku muotivillitys ja sitä pidetään ihan hyväksyttävänä ja normaalina. Kaverit suunnillen taputtaa selkään ja kehuu hyvästä suorituksesta. Enkä nyt puhu vain miehistä. Itse en moista ymmärrä mut ehkä mun ei tarvitse.

Avoimet suhteet sun muut asiat joita itse oudoksun on tietenkin asia erikseen jos molemmat osa puolet ovat siihen tyytyväisiä ja asiasta on sovittu niin mikäpä siinä en tuomitse vaikka en itse ymmärrä. Kukin omalla tavallaan.

Hyviä luotettavia kavereitakin on vaikea löytää saatikka kumppania!!!

Eikö koskaan enään ketään? No, ei jos ei tunnu siltä. En sano ettenkö kaipaisia asioita parisuhteesta kuten romantiikka ja läheisyys, mutta en vain sen takia lähte ihan kenen tahansa mukaan mielummin olen ilman kuin että taas sattuu. Olen myös erittäin vaativa miehen suhteen !!! Ei sellaisia vain sada taivaalta :D Jos sellainen osuu kohdalle ja itse tunnen olevani valmis ja mun luottamus ansaitaan en sano ei koskaan, mutta luulet että vaadin kuitenkin liikoja tässä asiassa! Enkä oikeastaan usko ihmeisiin! Elän mielummin todellisuudessa kuin että petyn pahasti.

Että tälläistä tyällä kertaa, eipä mulla muuta ! :)