Juu elikkäs tännään tuli käytyy treenaamas hieman tuota Kiinalaista perinnettä, eli Taijiquanita. (Itsepuolustusversio) Monilla on sellanen luulo, että Kung-Fu on vaan yks ainoo laji, niin valotanpa tässä vähän muutamia perusjuttuja. Kung-Fu on yleistermi kaikille Kiinalaisille lajeille, ne eroo toisista ku yö ja päivä. Tunnetuimpia Kung-Fun tyylisuuntia maailmalla on Shaolin, Wing Chun, Tanglang, Tai Shin Mun, Man Seer Kung pai, Baijiquan, Taijiquan, Wushu. Ja nuoki tyylisuunnat on jakautunu mniin eri alatyyleihin, esim. Wing Chun, Wing Tsung, Wing Tsun jne.

No mite sitten noi eroaa toisista? No, selitän ihan lyhyesti: Wushu=Akrobatiaa (Näytöslaji), Wing Chun=Itsepuolustus (Tunnettu Ip Man-leffoista), Tai Shin Mun=Apinatyyli, joss amatkitaan apinan asentoja ja hyökkäystä. Tanglang=Rukoilijasirkkatyyli, jossa matkitaan rukoilijasirkan hyökkäyksiä ja asentoja. Taijiquan=Nykyisin tunnetaan terveyttä edistävänä aamuvoimisteluna ja Kiinalaisena  varjonyrkkeilynä, mutta ennen se oli ns. puhdasta itsepuolustusta. Samat tekniikat niissä on vieläki käytös, eri painotuksilla vaan. (Tää on aina opettaja ja seurakohtasta) Zen Taijiquan Kung-Fu, mitä tännään treenasin, on itsepuolustuksen ja jumpan sekotusta. Tekniikat tosin suoraviivasesti on lähitaisteluun soveltuvia, koska vastustajan murjominen ja tappaminen kuuluu lajin alkuperäiseen tarkotukseen.

No, se siitä, hyvää kesää kaikille, muistaka atreenata!