Minulle soitettiin hetki sitten ja huudettiin kun en ole taaskaan töissä. Iltavuorosta puuttui kuulemma 3. No minä sanoin että tulisin kyllä mutta kun en edes tee iltavuoroja ja viimein tipahti siellä päässäkin poletti; olivat soittaneet väärään numeroon. Olisi ollut kummallista kertoa perheelle että bye mä lähden manseen tästä tai jonnekin sinnepäin, koska työt kutsuu... Eihän sinne ole edes pitkä matka täältä Susirajalta.

Aamupala koostui vaihteeksi kaurapuurosta vaikka totuus jäikin hieman epäselväksi, lupasivat että löytyy siitä seasta... Jöö älkää kysykö; siinä missä muilla on väärä lääkitys, mulla ne on jääneet kokonaan ottamatta. Eli Kuningas Ei sanoi kerrankin jöö jollekin mikä ei ollut listalla lainkaan alunperin. Jos tästä jotain oppii, se on arvoitus. Stop crying boys your makeup is running!

Masennus on aika jännä asia; se ilmenee jokaisella meistä omalla tavallaan, toiset eivät jaksaisi enää elää, toiset hukkaavat tyydytyksen asioista jotka ennen merkitsivät paljon. Minulle se on eristäytymistä maailmasta, sulkeutumista pois kaikesta mikä tekee ihmisestä ihmisen, kuten sosiaaliset kontaktit, joita ilman kukaan ei pärjää. Miten voi pitää itsestään huolta silloin kun ne kaikkein lähimmät ihmiset ympärillä eivät välitä lainkaan siitä, että on vain nämä seinät eikä mitään muuta, kuin hamsteri häkissään päivästä toiseen... Pahinta on se, ettei tässä häkissä ole edes juoksupyörää.

UPDATE; tarvitsisin vertaistukea aiheessa joka menee kaiken järjen yli, jos joku tunnistaa itsestään saman 'foliota pään ympärille' -tyypin, älkää epäröikö, dm me.

Bruh

Ps. Tämäkin elämä on aivan liian lyhyt etä viitsisi olla noraali wetf that means