Noniin, eli tämä päivä alkoi ihan silleen tavanomaisesti, eli heräsin ihan ookoolla tuulella, ja kävin naapurin tytöllä kaffilla, mutta sitten aloin jumittaa ihan sikana, ja fiilis putosi ihan huolella. Mulla on tosiaan tämä ihastuttava ystävämme adhd, ja sen haittapuoliin kuuluu juurikin tämä jumitus, eli kun aivoissani ei ole tarpeeksi dopamiinia, niin sitten mulla on tosi kökkö olo, ja jumitan eli en saa mitään tehtyä, ja mikään ei huvita jne.

Hmm, nyt tulikin mieleen että voisin kysyä Chat GPT:ltä dopamiininlähteistä!

No, sieltä tuli vanha ystävämme Pomodoro-tekniikka, eli siis tehdään asioita 10-25 minuutin pätkissä, ajastimen kanssa, siis semmosia asioita joita on vaikea muuten saada tehtyä. Tai no, itseasiassa toimii hyvin myös vähän silleen niinkun kivemmillekin jutuille, mutta idea on kuitenkin se, että kun sitä asiaa pitää tehdä vaan sen tietyn aikaa, niin siihen on helpompi keskittyä. Mää nyt laitoin sen ajastimen tähän blogin kirjoittamiseen, ja itseasiassa tuntuis kyllä ihan siltä että nytte rupes dopamiinit erittymään, yayy!

Mutta toki tämänkin voi vetää överiksi, siis kun mää joskus ajastin ihan kaiken ja sitten erittäin fiksusti stressaannuin siitä. Eli kohtuus, mitä se on voiko sitä syödä, kunniaan tässäkin!

Noniin, eli tämä päivä alkoi ihan silleen tavanomaisesti, eli heräsin ihan ookoolla tuulella, ja kävin naapurin tytöllä kaffilla, mutta sitten aloin jumittaa ihan sikana, ja fiilis putosi ihan huolella. Mulla on tosiaan tämä ihastuttava ystävämme adhd, ja sen haittapuoliin kuuluu juurikin tämä jumitus, eli kun aivoissani ei ole tarpeeksi dopamiinia, niin sitten mulla on tosi kökkö olo, ja jumitan eli en saa mitään tehtyä, ja mikään ei huvita jne.

Hmm, nyt tulikin mieleen että voisin kysyä Chat GPT:ltä dopamiininlähteistä!

No, sieltä tuli vanha ystävämme Pomodoro-tekniikka, eli siis tehdään asioita 10-25 minuutin pätkissä, ajastimen kanssa, siis semmosia asioita joita on vaikea muuten saada tehtyä. Tai no, itseasiassa toimii hyvin myös vähän silleen niinkun kivemmillekin jutuille, mutta idea on kuitenkin se, että kun sitä asiaa pitää tehdä vaan sen tietyn aikaa, niin siihen on helpompi keskittyä. Mää nyt laitoin sen ajastimen tähän blogin kirjoittamiseen, ja itseasiassa tuntuis kyllä ihan siltä että nytte rupes dopamiinit erittymään, yayy!

Mutta toki tämänkin voi vetää överiksi, siis kun mää joskus ajastin ihan kaiken ja sitten erittäin fiksusti stressaannuin siitä. Eli kohtuus, mitä se on voiko sitä syödä, kunniaan tässäkin!