Heräät aamulla. Tuijotat hiljaa kattoa. Nouset sängystä, koska sun pitää. Haluaisit vielä, edes ”hetken” vielä, maata ja nukkua. Päätät silti, niin kuin joka päivä, nousta, mennä suihkuun ja töihin.

Joka päivä nouset sängystä, menet suihkuun ja töihin.
Joka päivä nouset sängystä, menet suihkuun ja töihin.
Joka päivä nouset sängystä, menet suihkuun ja töihin.
Joka päivä samaa ilman mitään muutosta.

”Mitä varten teen tätä?”, mietit.
”Mitä merkitystä tässä on?”, mietit.

Toistaessasi näitä kaikkia päivittäin, alat hiljaa huomaamaan elämän merkityksemättömyyden. Mutta koska et muutenkaan kanna merkitystä, et voi asiaa muuttaa. Sillä voiko merkityksetön antaa elämälleen merkityksen? Ei. Merkityksen antaa vain se, vain hän, jolla on merkitys. Mutta mikä, mutta kuka on ”merkitys”?

Avaa silmiäsi. Herää oletettuun todellisuuteen: elämäsi on täysin merkityksetön, et voi asialle mitään.

Vaivu eksistentiaaliseen kriisiin. Unohda kuka olet.

Sillä mikä on oman identiteetin merkitys, kun et edes tiedä
”Miksi olet täällä?”

Ja koska et voi tilannetta muuttaa, et voi myöskään tilannetta muuttaa. Jatkat samaa tylsää elämää samaan malliin ilman muutoksia. Ja sama malli vain vie sinut syvemmälle kriisiisi, mutta mitä syvemmälle kriisiä menet, sitä enemmän tajuat olevasi ultimaattisesti kyvytön muuttamaan mitään ja olet siten muuttamatta mitään.
Ja niin syntyy ikuinen jatkumo, jossa mikään ei muutu, ja meitä kaikkia vituttaa.

Oletko yksinäinen?
Niin minäkin.

Tuu tutustuu :3