Viime päivinä olen huomannut keskittymiskykyni herpaantuneen ja useiden samojen ajatusten pyörivän hitaasti filminauhana mielessäni. Tunnen depression yltyvän mielessäni ja halun kadota. Arvottomuuden tunne on yksi pahimmista tuntemuksista mitä ihminen voi tuntea. Olen huomannut itsessäni, että yritän kerätä suosiota nostaakseni ns "osakkeita". Normaalisti vihaan populismia ja suosion ympärillä olevaa touhua. Ainut syy miksi haluan olla suosittu on se, että olisin jollekkin edes arvokas. Enkä se - ihansamakukavittutoion - tyyppi.

Kun kuljen kaupungin kadulla. Näen useita ihmisiä päivittäin. Monilla on joku kaveri, elämänkumppani tai joku muu tuttu mukana. Monesti huomaan olevani aivan yksin tässä maailmassa. Olen ihmisenä äärimmäisen huomionkipeä. Pelkään olevani näkymätön, jonka takia nautin usein kaikesta huomiosta, monesti jopa siitä negatiivisestakin. Periaatteessa mulla on kavereita, mutta suurin osa on aina kiireisiä tai väsyneitä. Ei sen puoleen. Olen itsekkin väsynyt tähän elämään. Yksinkertaisesti en tiedä syytä miksi minä elän. Olen yhteiskunnan työtön sossupummi, josta on vain kuluja suomelle. Ei muuta. 

On vaikeaa pitää mieltä positiivisena, kun negatiivisyys ympäröi maailmaa. Älä anna negatiivisyyden viedä sinua!