Moikka kaikille. Ja kiva että päätit tula lukemaan tätä. Ajattelin tässä, että kun tykkään vapaa- ajallani kirjoitella paljon ja olen tehnyt sitä aika kauan niin olisi mukavaa saada näille tarinoille / muille kirjoituksille lukijoita joten mietin jos julkaisisi jotakin täällä. Tässä pieni pätkä eräästä tarinastani jonka kirjoittelin Viime Joulun tienoilla. Voin jatkaa tarinaa tänne jos haluatte sitä lukea. Ja nyt päästän teidät tarinan pariin. 

RIKOLLISTA RAKKAUTTA

Ilta hämärsi jo kaupunkiin. Eräässä pienessä talossa nuori tyttö nimeltään Emilia istui sänkynsä päällä harjaten mustia hiuksiaan. Samassa Emilia tuli vilkaisseensa kelloa. Se oli jo puolikuusi, ja hän oli luvannut tavata kavereitaan tasan puoli kuudelta. ” Iik olen myöhässä!”  Nopeasti Emilia kiinnitti hiuksensa pompulalle, ja vanhempien huomaamatta juoksi salaa illan pimeyteen. 

Kahvion edustalla Emilian kaverit Milja ja Iida odottelivat jo tätä.  – Kello on jo vaikka mitä. – Niin, tyypillistä Emiliaa, sehän on aina myöhässä. – Jep. Kaverusten jutellessa Emilia juoksi paikalle. – Moi tytöt sori kun jouduitte oottaa. – Ei se mitään, kiva että tulit. – Mitä kuuluu? – Ihan hyvää, teille? – No kävin eilen kampaajal ja sain ihanii raitoi hiuksiini. – Nätit. – Niin, mutta sinäkin olet nätti Emilia. Kuulumiset vaihdettuaan tytöt suunnistivat sisälle kahvilaan ja tilasivat vakio herkkunsa. Aika kului todella nopeasti ja pian oli tyttöjen aika hyvästellä toisensa ja palata koteihinsa.  Emilia hyppäsi vihreän pyöränsä satulaan ja alkoi polkea kohti kotia. Ilta tyttöjen kanssa oli ollut ihana. Mutta Emiliaa hirvitti hieman, että saisi kotona huudot, koska oli lähtenyt illalla ulos ja vieläpä luvatta.

Hieman kauempana syrjäisellä kadulla käveli suurin piirtein Emilian ikäinen nuori poika. Pojalla oli yllään musta takki ja hänen kasvoissaan oli useita lävistyskoruja. Poika oli juuri vapautettu vankilasta. Pojan kävellessä hän mietti itseään ja elämäänsä. ”Miksi lähdin rikolliselle polulle?!” ” No onneksi nyt olen vapaa mies tekemään mitä vain.” ”Paitsi rikoksia, niihin en enää koskaan kajoa” ” Kun ajattelen niitä tekemiäni lukuisia rikoksia, kaduttaa ihan hirveästi” ” Kunpa pystyisin vaan unohtamaan sen kaiken, aloittaen alusta” ”Minun täytyy löytää se oikea” 

Jatkuu....  ( Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä. )