Elämä on kuin varjo,huono näyttelijä,se rehkii aikansa ja katoaa.

Satua on kaikki,hullun lörpötystä,vailla mieltä ja halua,tunnetta ja paloa,satuja harhaisen.

Kuitenkin aina uudestaan jaksaa nousta maan lokosesta uuteenaamun vain siksi että voisi taa sitkeä itsensä uneen illan tullen...

Aamu yötä kauniimpi,Yö aamua kavalampi,viekoittelee pauloihinsa ka raiskaa....

Järttää kitumaan yksin kylmään ja pimeään,odottaen että murtuu sydän ja hajoaa mieli.....