Heippa taas kaikki. Kuten lupailin jatkan tätä tarinaani tänne, kiitos lukijoille. Nyt lasken teidät lukemaan tätä 2 osaa.  

Samaan aikaan Emilia polki pyörällään kohti kotia. Juuri kun hän oli kääntymässä tutusta risteyksestä kohti kotitietä, jokin tarttui häntä kiinni takaapäin. Emilia säpsähti. Hän kääntyi katsomaan ja näki takanaan seisovan kaksi oudon näköistä heppua. – Hei kaunis tyttö. – Hei? – Mihin kiire? – E-ei mihinkään. Toinen hepuista lähestyi Emiliaa. Emilian mielestä tyypit näyttivät hieman pelottavilta. Heillä oli päällään täysin mustat vaatteet ja heidän kasvojansa peitti oudot huivit. Tyyppi tarttui Emiliaan ja alkoi kiskoa tätä mekosta – Irti minusta! Toinen tyyppi vuorostaan alkoi penkoa Emilian pientä käsilaukkua toivoen löytävänsä jotain varastamisen arvoista. – Hei näpit irti se on mun laukku! – Lopettakaa. – Hiljaa! – Me teemme niin kuin haluamme!  Emilia yritti epätoivoisesti rimpuilla outojen miesten otteesta, mutta turhaan. Aikansa pengottuaan Emilian tavaroita saivat miehet tarpeekseen. He heittivät alusvaatteisillaan olevan Emilian keskelle autotietä vieden tältä mekon, rahat ja korut. – Emilia nousi ylös ja yritti juosta vorojen perään. Mutta sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Sillä juuri silloin toinen voroista kaivoi takkinsa taskusta jotain ja pian kuului iso pamaus. Siinä samassa Emilia kaatui maahan ja vorot poistuivat paikalta ryöstösaalis mukanaan.

Hetkeä myöhemmin vankilasta vapautunut nuori poika käveli ryöstöpaikan ohitse. Aluksi hän ei kiinnittänyt paikkaan mitään erityisempää huomiota, mutta katsoessaan maahan hän huomasi tytön joka makasi keskellä autotietä tajuttomana alusvaatteisillaan.  Juuri silloin iso valkoinen auto ajoi kohti tiellä makoilevaa Emiliaa tajuamatta, että tämä ei ollut ihan kunnossa. Poika katsoi tapahtumaa järkyttyneenä. Juuri ennen kuin auto kosketti Emiliaa, hyppäsi poika Auton Ja Emilian väliin napaten tytön syliinsä ja juosten tyttö sylissään turvaan.  

Poika vei Emilian mökilleen. Mökki oli pieni ja keskellä kaunista luontoa. Sisällä kaikki oli niin kuin ennenkin. Vaikka olihan siitä aikaa kun poika oli viimeksi ollut kotona. Varovasti poika laski Emilian sänkynsä päälle.  Vasta silloin hän huomasi haavat tytön jaloissa ja käsissä. Tyttö vuoti verta ja hengitti raskaasti. Poika puhdisti tytön haavat ja sitoi ne sitten valkoisilla kankailla. ”Mitähän hänelle on tapahtunut?” ”Ja miksi hän makasi keskellä autotietä?” ”Minun täytyy auttaa häntä, se saa olla ensimmäinen hyvä tekoni”   

( Jatkoa luvassa, pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä. )