Velhometsän aamu jälleen sarasti, ja arvaatteko mitä? Maahinen oli taas kuorruttanut pihamaani järkyttävällä ripulipaskalla! Krapula-aamuni alkoi juuri niinkuin yleensä, sillä astuessani spurguluolastani ulos (jos ette tiiä velhon spurguluolaa, niin se on sellainen puu missä on ovi ja sisällä "asunto") aloin vajota ripulimereen kuin juoksuhiekkaan konsanaan. Onneksi loitsuni karamaya horriblis rapula pelasti minut jälleen pinteestä, ja sain voimia nousta kuiville. Alkoholismini ei tosin ole vielä parantunut, ei minulla tosiasiassa sellaista olekkaan, ja jos moista väität niin muutan sinut rupikonnaksi!

Tämmöstä viikonloppua minulla, mites teillä?