Ihan järkyttävän tylsää! :) Pistelkääs viestiä kik: sheikkilyyrinen                    

Hei! Olen tehnyt vuosia tutkimusta, jonka olen pystynyt todistamaan todeksi!
Nimittäin näinkin radikaali asia kuin että naiset ovat taruolentoja ja pelkkää fiktiota. 

Ja tässä vahva perustele minun väittämälleni;

Naiset ovat aina upeita, todella kauniita. Oli sitten laiha tai lihava, jokainen nainen on niin upea olento, että mikään maailmassa ei voi olla niin upea. Jokainen nainen yksilönä on mittaamattoman arvokas ja upea. Mitään niin upeaa ja kaunista ei voi olla olemassa, joten tämä on yksi asia mikä todistaa, että naisten olemassaolo realistisessa maailmankaikkeudessa on mahdotonta.

:) Kyselen useamman kysymyksen gallupin tässä blogimuodossa (Galluppeja kun voi tehdä vain täällä yhdellä kysymyksellä).

1. Mikä on sinusta mielenkiintoista?
2. Millaiset asiat saa sinut nauramaan/hyvälle tuulelle?
3. Minkälaiset keskusteluaiheet vituttaa sinua?
4. Mikä on mielestäsi tärkeä keskustelunaihe, josta ei yleensä kukaan puhu.

:) Vastaa kommentteihin!

Viime päivinä olen huomannut keskittymiskykyni herpaantuneen ja useiden samojen ajatusten pyörivän hitaasti filminauhana mielessäni. Tunnen depression yltyvän mielessäni ja halun kadota. Arvottomuuden tunne on yksi pahimmista tuntemuksista mitä ihminen voi tuntea. Olen huomannut itsessäni, että yritän kerätä suosiota nostaakseni ns "osakkeita". Normaalisti vihaan populismia ja suosion ympärillä olevaa touhua. Ainut syy miksi haluan olla suosittu on se, että olisin jollekkin edes arvokas. Enkä se - ihansamakukavittutoion - tyyppi.

Kun kuljen kaupungin kadulla. Näen useita ihmisiä päivittäin. Monilla on joku kaveri, elämänkumppani tai joku muu tuttu mukana. Monesti huomaan olevani aivan yksin tässä maailmassa. Olen ihmisenä äärimmäisen huomionkipeä. Pelkään olevani näkymätön, jonka takia nautin usein kaikesta huomiosta, monesti jopa siitä negatiivisestakin. Periaatteessa mulla on kavereita, mutta suurin osa on aina kiireisiä tai väsyneitä. Ei sen puoleen. Olen itsekkin väsynyt tähän elämään. Yksinkertaisesti en tiedä syytä miksi minä elän. Olen yhteiskunnan työtön sossupummi, josta on vain kuluja suomelle. Ei muuta. 

On vaikeaa pitää mieltä positiivisena, kun negatiivisyys ympäröi maailmaa. Älä anna negatiivisyyden viedä sinua!

Olen huomannut itsestäni sen, että pakenen paljon asioita. 2011-2014 itse pakenin ja hain parempaa elämää jatkuvalla muuttamisella. Asuin tuon ajan sisällä viidellä eri paikkakunnalla. Kun jatkuva huonekalujen roudaaminen on tullut tympiväksi, niin olen alkanut muuttamisen sijaan pakenemaan fiktiivisiin kuvitteellisiin maailmoihin. Päivästä toiseen, joko pelaan tai katson elokuvia/sarjoja. Nautin niistä kyllä, ne ovat mielestäni äärimmäisen hyvää virikettä. Välillä kuitenkin tuntuu, että tuntuu orvolta olla ilman ja siinä vaiheessa alkaa miettimään oman elämänsä tyhjyyttä. 

Monesti on ollut helpompi ajatella jonkun sarjan tai elokuvan juonikuvioita, tapahtumia, henkilöitä todellisten sijasta. Jotenkin viimeiset 10 vuotta olen kokenut tämän maailman hyvin karuna ja julmana paikkana. Todellisuudessa tiedostan sen, että on täällä hyviäkin asioita mutta joka tapauksessa tuntuu siltä, että olen sokaistunut kaikelle hyvälle. 

Aina kun huomaan, että olen keskittynyt oikeean maailmaan ja todellisiin asioihin, olen huomannut ahdistuvani. Tämä todellinen maailma pistää yksilöt ahtaalla. Toki elämä on helppoa kun saa tukea, kehuja ja huomiota mutta kun niitä ei saa, on syrjäytymisvaarassa ja joutuu selvitä kaikista koettelemuksista yksin. Kaikille meille varmasti sattuu jotain paskaa aina elämässä. Jotkut joutuvat kohtaamaan vaikeudet täysin yksin aina.

Siitä todellisuudesta minä ainakin haluan paeta pois.