Mukavaa täyttää vuosia taas pitkästä aikaa.

Olen kokenut ylä- ja alamäkiä elämässäni, mutta hiljattain kohtaamani kumpare vaikuttaa kaikkein jyrkimmältä ja vaarallisimmalta kohtaamistani vaikeuksia. Tuntuu kuin putoaisin jatkuvasti pimeässä enkä saa mistään kiinni. Olen yksin matkallani kohti pohjaa, jonka olemassa olosta minulla ei ole mitään varmuutta. Mielessäni kalvaa kysymys: Voiko tämä pahaolo vain vahvistua vahvemmaksi kuin se mitä minä itse olen? Tarkoitan tietysti sitä, että @Roniini ei ole halannut minua Randomi.fi:n tarjoamalla hali toiminnolal tämän päivän aikana. Aivan kuin hän ei enää edes välittäisi virtuaalihalailustamme. Meillä meni niin hyvin. Nyt olen yksin ilman @Roniini:n virtuaalilämpöä eikä elämä tunnu enää samalta, se tuntuu arvottomalta. Olenko minä arvoton Roni? Enkö ole halauksesi arvoinen? Oletko löytänyt jonkun paremman halailtavan?

Kaikki muu on iha jees: uudessa koulussa menee iha hyvin, ens viikolla syyslomailua, jollon aattelin käydä mummolassa pyöristyttään itteeni. Roni sais vaan halata mua täällä ja vähän äkkiä.

Muistakaa ettei tänne saa laittaa mitään: "snäppää mulle snap: tepsukkateo"
ja plyyplyy.