Asiakkaallahan täytyy olla aina syy miksi hänet on kiikutettu ovesta sisään tai miksi omasta toimestaan on tullut asiakaspalvelijan puheille. Asiakas kertoo ongelmastaan, ja -palvelija kertoo joko rehellisen syyn tai ympäripuhuu asiakkaan puolelleen. 

Näin toimii myös lääkealan bisnes. Epileptikolle ei aina esim. kerrota että kohtaukset on hallittavissa muunnellun atkinsin muodossa. Ja ylipainoiselle/lihavalle hyssytellään atkinsin (alakarppauksen) aloittamisesta vaikka sen voisi tehdä poistamalla punainen liha käytöstä, ja eläinrasvat ja vaihtamalla ne vaikka kalaan, kanaan, kananmuniin ja tofuun ja kovat rasvat oliiviöljyyn.

Aknepotilaalle ei sanota, että aknearvet ja iho-ongelmat on parannettavissa ruokasoodalla ja vedellä. 1. Huuhtele kasvot vedellä 2. Hiero tl ruokasoodaa naamaas 3. Huuhtele naama ruokasoodasta. Sama resepti toimii hilseilevän hiuspohjan kanssa kunhan pidät 2-5 päivän pesuväliä. 

Olet lääkärissä, olet uskonnollisesta perheestä tai uskot luontaistuotehoitoihin. Tai molempia. Lääkäri ei aina sano, että "koti, uskonto, isänmaa". Joku lääkäri saattaa jopa sanoa, että olet psykoottinen tai aivopesty. Ja antaa lääkkeet. 

Muista, että kun astut lääkäriin, älä heittäydy "hyväksi potilaaksi". Olet myöskin asiakas, jolla on oikeus valittaa. 

Kerron oman tarinani. Olen käyttänyt erästä lääkettä, joka on määrätty autistiseen ja maaniseen käyttäytymiseeni. Ja myös siksi että olen uskonnollinen. Noh. Lääke on hidastanut aivotoimintaani ja vienyt jopa 75% puhekykyni. Toinen: se aiheuttaa lisää maanista ja itsetuhoista käyttäytymistä. Ja syön sen rinnalla masennuslääkettä. Ja koska nämä molemmat lääkkeet aiheuttavat yhdessä närästystä, joudun syömään haponsalpaajia. 

Mutta kuten eräs hoitaja myönsi minulle, se olisi lääkebisnestä vastaan jos toisenlaiset parantavat hoidot hyväksyttäisi ja potilaat tulis terveeksi. Heiltä loppuis rahat ja asiakkaat. 

Mutta, olen erimieltä. Minusta edes psykiatrin ei kuulu valehdella potilaalle rahan takia tämän olevan sekopää, jos tämä on mieleltään terve.

Koti on sekainen. Äiti huutaa. Isä paiskoo ovia ja lapset itkee. Kukaan ei tee mitään. Vanhin pikkuveli lähtee pakoon kaverinsa luokse ja jään huolehtimaan perheen pienimmistä sillä aikaa kun isä ja äiti yrittävät sopia riitansa. Minulle ei jää aikaa tehdä edes läksyjä. Koulussa menee huonosti kun siellä kiusataan. Pinnaan koulusta viimeisenä kouluvuotena, jotta ei tarvitsisi kiusaajia nähdä. Kokeet menee perseelleen. Vanhemmille tulee ero. Joudun hoitamaan perheen pienimpiä kun äiti on töissä. Palan loppuun, kerron asiasta äidille ja äiti soittaa kuraattorin paikalle. Kerron mitä kotona tapahtuu ja koulukiusaamisesta. Kuraattori kertoo asian mun äidille. Äiti kiistää asian ja sanoo että oon ite syypää omiin ongelmiini. Minussa on oltava jotain vikaa. Piste. 

Noh. Vuosi sen jälkeen kun saan paskan koulutodistuksen, mut kiikutetaan neuro(lepti)psykologille, joka toteaa mut autistiksi. Saisin olla ylpeä siitä, että apu on tullut. Mutta tuon diagnoosin jälkeen on tullut ongelmia saada normipalkallisia töitä. Eikä ammattikouluun oteta, paitsi harvoin. Kuntouttavaan työtoimintaanhan meitä kehareita ja tunnevammasia kiikutetaan, jossa minimipalkka lohdutukseksi on euro per päivä. Pääasiahan on se, että tämä "käpälänheiluttaja" saisi ees työkokemusta. Mutta kun jos työkokemus on pelkkää exelin täyttöä, tipun askartelua tai pölyjen pyyhkimistä olkapääntaputuspalkalla, alkaa jo sitä miettiä, lintsatakko vaiko lähtee hanee. 

Muutin paikasta A kohtaan B, löysin alani jonne pääsee helposti opiskelemaan. Nyt jouduin hakemaan punaiselta ristiltä rahaa 500e koska kela ei myönnä kuntoutustukirahoja kuntouttavaan ammatilliseen koulutukseen. Vaikka meillä jokaisella Suomessa asuvalla on jokamiehen oikeudet opiskella itselleen työllistävä ammatti. Noh. Se raha tuli. Ollaan ylpeitä. Ja syy miksi sain tämän avun oli "paska historia". Kiitos Punaiselle ristille!

Ps. Kirjoituksessa ei mustamaalattu ketään.