Moi taas lähes kahen kuukauden tauon jälkeen! :D Näköjään muutaman kk perinne ei mene rikki vieläkään :D Mutta tosiaan, jos sitä rupeis puhumaan tai siis kirjottelee jostain asiasta mikä tuli tässä mieleen. Nimittäin virheistä :D

Puhun ihan kaikenlaisista virheistä esim. koevirheet, suhdevirheet, harrastusvirheet, virhevalinnoista jne jne. Lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkälle, mut oon varma että ymmärrätte pointin ilman, että selitän kaikkia mahdollisia tapauksia. :D Tosiaan monilla voi olla paineita virheiden tekemisestä tai pelkoa niiden tekemisestä, mutta rest assured. Virheet ei oikeesti oo niin iso asia, uskokaa mua. Virheet auttaa meitä oppimaan. (Huom. sanonta "kantapään kautta") Jotenkin me ihmiset tahdomme aina muistaa kaikki meidän tekemät virheet paljon paremmin kuin onnistumiset. Nimittäin virheen tekeminen aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia, jotka aivot laittaa muistiin ja niin muistetaan virheitä. Sen takia meitä pelottaa myös tehdä lisää virheitä. Se, että muistetaan auttaa siinä, että ensi kerralla tiedetään miten ei pidä toimia. Kuitenkin jotkut saattavat tehdä saman virheen monta kertaa ennen kuin oppivat pääsemään siitä yli esim joku urheilusuoritus. Mulla itellä kesti kauan (varmaan kaksi vuotta) oppia lyömään lentopalloa alaspäin niin, että se osuu kenttään, eikä mene yli tai jää verkkoon kiinni. Ennen ensimmäistä onnistumistanikin (vahingollista) oli mennyt monia kuukausia. Mutta vaikka tein jatkuvasti virheitä, niin silti yritin aina uudestaan ja uudestaan, kunnes osasin. Samaa pätee muissa asioissa. "Ei hitto, aina unohdan kokeessa merkata tuota matikan kaavaa tuolla tavalla" "Treenataan kunnes osaan ja muistan" "Kappas tuossa kokeessa muistin sen laittaa oikein." "Jes!" Se tunne on ihana. Onnistut viimeinkin jossakin, mitä oot yrittänyt jo kuinka kauan. Halleluja! Se saa tuntemaan sen kaiken yrittämisen ja vaivan sen arvoiseksi, vaikkei varsinaista palkintoa tule. Virheistä oppii, sillä ne muistaa. Yks mun oma keksimä viisaus (vaikkakin liioittelen varmasti sanomalla viisaus) menee näin: "Susta tulee paras vasta, kun olet tehnyt jokaikisen mahdollisen virheen niin monta kertaa, ettet tee sitä enää edes puoliunessa." Tämä koskee lähinnä harrastuksia ja asioita, joissa kilpaillaan toisten kanssa.

Joku saattaa parisuhteessa mokata pahasti vaikka vahingossa hajottamaan kumppaninsa talosta jotain tai känni-ilta joka menee pieleen. Se on okei, niitä sattuu. Kumppani antaa varmasti anteeksi, jos se rakastaa sua. Toki jos toistat saman virheen monestikin siitä huolimatta,vaikka kumppani sulle räyhää, niin silloin se tarkoittaa sitä, ettet tosissasi edes yritä korjata sitä virhettä. Kuitenkin jos tosissasi yrität, mutta silti mokaat, kumppani varmasti näkee sen, että yrität korjata sitä ja antaa varmasti anteeksi. Vaikka virheitä saa tehdä, se ei tarkoita sitä, että niitä pitää tehdä. 

Joskus voi tulla fiilis, että oot tehnyt niin pahan virheen, ettei sitä voi korjata. Tiedän tunteen. Minulle myös on käynyt niin joitakin kertoja. Olo on toimeton, en osaa, enkä halua yrittää enää. Tuntuu pahalta. Virhettä ei voi enää korjata. Kaikki on pilalla... jne jne. Onko tuttu tunne? Silloin ei auta muistaa kuin se, että jos jäät murehtimaan virhettä, kaikki se aika, mikä menee siihen... Mieti nyt mitä kaikkea olisit voinut tehdä sillä välin kun mökötit viikon ajan tekemääsi virhettä. Aivan liian monta tuntia meni hukkaan. Olisit voinut hengata frendien kaa, olisit voinut kahtoa netflixiä, olisit voinut opetella jotain uutta. Olisit voinut pelata pelejä. Huhhu, tuntuu kauhealta kuluttaa aikaa turhaan virheen murehtimiseen. Vaikka murehdit sitä kuinka paljon, se fakta, että teit silloin virheen ei katoa. Se on karu totuus. En tietenkään sano, että virheitä ei saa murehtia. Totta kai saa, mutta rajansa kaikella. Hyväksy tekemäsi virhe, pyydä anteeksi kaikilta keitä virhe kosketti (vaikka pelkästään sinua, joten itseltä voi pyytää anteeksi ja itselle voi antaa anteeksi) ja lupaa heille, että yrität tosissasi kehittyä ja olla tekemättä sitä virhettä toiste.

Tietenkin on myös olemassa ilmiselviä asioita, joiden pitäisi toimia niin ettei kukaan virhettä tee, esimerkiksi maidon kaataminen lasiin taikka vaikka käveleminen eteenpäin. Mutta todellisuudessa on ihmisiä, jotka tekevät myös niissäkin virheitä, mutta niitä sanotaan ennemminkin "sattumiksi" tai "vahingoiksi". Nekin on ihan normaali asia, kukaan ei ole täydellinen, kaikki tekevät virheitä.

Luuletko olevasi täydellinen, sillä ettet tee virheitä? Mieti nyt uudestaan. Jos et tee virheitä, miten tiedät missä sun pitää kehittyä. Olet koko ajan samalla tasolla, etkä tee virheitä. Missä kehitys? Virheiden tekijät tietävät missä heidän pitää kehittyä. He tietävät miten tulla paremmaksi, no tietenkin korjaamalla virheet. Haluatko oikeasti olla täydellinen? Haluatko tylsästi vain osata ja osata? Paljon hauskempaa on nähdä vaiva omaan kehitykseen ja saada siitä onnistumisen palkkio kovan vaivan vuoksi. Jos oikeasti haluat tietää, missä teet virheitä? Aloita jokin sinulle täysin tuntematon ja uusi asia, harrastus tai muu sellainen. Huomaat tekeväsi virheitä. Hyvä nyt voit kehittyä :D

Kuunnelkaa, kun sanon: Rohkeutta, tehkää virheitä, oppikaa niistä, kehittykää. Käyttäkää virheitä, älkääkä antako virheiden käyttää teitä!

Kiitos ajastanne, kun jaksoitte lukea. Saa kommentoida, kysyä lisää, vastaan mielelläni kaikkeen! Saa myös ehdotella aiheita mistä voisin puhua. Kuitenkaan en lupaa, että siitä aiheesta pitkää ja hyvää tekstiä on tulossa, sillä mun on helpompi kirjoittaa asioista, jotka koskettaa mua. Kuitenkin aina voin yrittää kirjoittaa, joten antaa palaa vaan! Kiitos ja näkemiin(muutaman kuukauden päästä xD)!

Tomi kiittää ja kuittaa.

Moi! Viime blogista on nyt muutama kuukausi aikaa ja nyt kirjottelen jostain asiasta mikä just nyt tuli mieleen eli harrastuksista. :D En siis puhu omista harrastuksista (tiedätte kyllä mitä harrastan, jos luitte mun ekan blogin) vaan yleensä ottaen harrastuksista.

Harrastuksia on moneen lähtöön, niitä on kaikille suunnattuja ja kaikilla varmasti jokin harrastus on. Okei, saatat just nyt väittää, ettei sulla oo yhtäkään, okei ajatellaan vähän eri näkökulmista asioista. Yleensä harrastuksista, kun puhutaan, niin heti tulee mieleen liikunta tai musiikki. Toki myös taide ja kulttuurihommelit myös kuten kirjoittaminen, teatteri ja piirtäminen. Mutta on olemassa myös muitakin harrastuksia, esimerkiksi minun korttitemppuharrastus ja myös miksei ulkoilu (puhutaan nyt sellasista pitemmistä ulkoilujaksoista, ei välttämättä lenkistä vaan muuten vaan ulkona olemisesta). Jotkut aattelee, ettei se muka harrastus ole. No, minun mielipiteeni on, että joku voi sen kokea harrastuksena ihan samalla tavalla kuin kalastamisen, pelaamisen tai veneilyn. Se, mikä ratkaisee on se, että siitä tekemisestä just se tekijä ite nauttii, ei se, että sen tekemisen pitäs olla jotain kroppaa rasittavaa, hirveän hienoa tai taitavaa. Tämän logiikan perusteella joku voisi väittää nukkumista tai syömistä harrastukseksi, eikä siinä mitään haittaa ole, jos niin väittää, mutta nukkuminen ja syöminen on perustarpeita, joita jokainen ihminen tarvitsee ja vaikka niistä voi löytää nautinnon, niin perustarpeet on perustarpeita, nautitpa niistä tai et. Okei, taas joku möläyttää, että kyllähän ulkoilukin on perustarve, sillä pitäähän jokaisen ulkona käydä. Mutta kuten aiemmin mainitsin, niin puhutaan ulkoilusta, jossa nautitaan siitä, että ollaan ulkona eikä vain käydä siellä.

Harrastuksien ei tarvitse olla mitään hienoa, se riittää kunhan sä ite nautit tehä sitä. Nyt, jos ajattelet tarkemmin, niin sulla saattaa olla (just sun oma) harrastus mielessä, mitä ei blogin alussa ollut :D Tai jos ei ole vielä, niin voin antaa muutamia esimerkkejä vielä, mitkä voi luokitella harrastuksiksi; kaverien kanssa hengaaminen, pasianssi, lemmikin ulkoiluttaminen, lautapelit, autohuviajelu, uutisten seuraaminen... Ja niin lista jatkuu. Jos et ole varma onko se sun juttusi, mitä mietit, harrastus, niin kysy ihteltäs nää kaksi kysymystä: 1. Nautitko sen tekemisestä? 2. Onko se jotain, mitä (lähes) kaikki ihmiset tekevät? Jos vastasit "kyllä" molempiin, niin se on aivan taatusti harrastus! Jos taas et vieläkään keksi mitään, niin kysy ihteltäs nää: 1. Mitä sä teet usein? 2. Tykkäätkö siitä? 3. Onko se jotain, mitä (lähes) kaikki ihmiset tekevät? Jos löysit vastauksen kohtaan 1 ja vastasit jälkimmäisiin "kyllä", niin sulla on harrastuksena ainakin se. On mahdollista, että joku ei ajattele esimerkiksi pasianssin olevan harrastus ja se on ihan fine. Tärkeintä on (kuten aiemmin sanoin), että tekijä ite pitää sitä harrastuksena. Ja eikä välttämättä tekijän tarvitse itse, sitä harrastuksena pitää, riittää kunhan se on jotain mitä tykkää tehä.

Loppuun haluan sanoa, että kannattaa omata edes yksi harrastus olkoon se mikä vaan, se oikeesti edistää sun onnellisuutta, kun sulla on jotain mitä tykkäät tehä :) Ja vielä sen, että rohkaisen halukkaita aloittamaan ja/tai kokeilemaan jotain uutta, sillä siitä saattaa tulla tärkeä harrastus sulle tai sitten ei tule, mutta silti on tullut kokeiltua jotain uutta ja erilaista :)

Kiitos ajastanne, kun jaksoit lukea tämän blogin! Saa kommentteihin heittää kysymyksiä tai muuta kommentoitavaa! :) Palataan astioille seuraavassa blogissa mikäli sellainen joskus tulee :D

-- Tomi

Moi! Päätin kokeilla blogin pitämistä, sillä en oo koskaan sitä tehnyt ja ois kiva tietää millasta se on :DDD Tänne liityttyäni huomasin, että se on mahdollista ja mikäpä siinä, kun voisin kokeillakin sitä :D Mut jos sitä suoraan asiaan menis mutkistelematta sen enempää.

Olen siis ihan tavallnen piakkoin 19 vuotinen miehenalku Pohjois-Savosta. Harrastuksiini kuuluu lentopallo, pingis, tennis, sulkapallo, musiikki, polkupyöräily ja korttitemput. Näistä mun top 3 on lentopallo, musiikki ja pingis.

Lentopallossa vuosia on 5 tai 6? En pelaa missään sarjassa, olen vain aktiivinen harrastelija :D Musiikin aloitin kanssa 2014 syksyllä rummuilla, 2015 keväällä kitaralla, 2015 syksyllä bassolla ja 2018 keväällä koskettimilla. Musiikkimakuuni kuuluu kaikki mahdollinen paitsi dubstep ja nykynuoret artistit Robin, Isac Elliot, Justin Bieber jne. Mutta ehdottomasti eniten nautin metallista ja rockista, vaikkakin paljon muita ihania genrejä on. Pingiksen kanssa aloitin vuonna 2014 syksyllä ja en ole mikään kilpailija, mutta olen kyllä itsevarma omista taidoistani :DD

Opiskelen siis lukiossa viimeistä vuotta ja sen jälkeen tammikuussa 2020 minua odottaa armeija. Toivon myös, että armeijan jälkeen vuonna 2020 syksyllä pääsisin aloittamaan opiskelut Jyväskylässä matematiikan-, liikunnan- ja musiikinopettajana. Se olisi oikea unelma-ammatti minulle!

Rakastan eläimiä!! Meillä tosin on vain yksi koira chihuahua Justus :D Mutta on meillä aiemmin ollut myös kissoja, hevosia ja lisää koiria :D 

Tässä lyhyt esittely minusta :D Mitä näihin blogeihin tulee, niin saatan tehdä lisää tai en :D Ei voi tietää :DD Tämä on vain kokeilu, josta saatan innostua tai en :DD Mutta, jos sulla on kysyttävää tai kommentoitavaa nyt tai joskus myöhemmin niin heitäppä niitä :D Hassua, että sanoin noin, koska en odota, että mun blogeja luetaan :DD Ehkä mulla kummiski joku pieni toivon kipinä on, että edes yksi lukisi... :D

Mutta joo palaillaan seuraavan blogin merkeissä, jos joskus sellainen tulee :DDD