Täällä tänään kirjotan blogia kun päiväkirjaa en omista ??oon vaan kotona ollu ja odottelen koulun alkua ja töitä.? Haaveissa mutta katsotaan mitä tapahititä

Moi taas! :) 

Omat fiilikset menee jonkinlaista vuoristorataa. On tapahtunut, mutta samalla ei tapahdu mitään. 

Ihan päällimmäisenä oon onnellinen, että suoritin kohtuu hyvin lukion kolmessa vuodessa läpi! Kuitenkin jossain taustalla mun oma perfektionistin ääni muistuttaa olemassaolostaan, koska tulokset ei ollutkaan "riittävän hyvät" omaan tasoon ja toiveisiin verrattuna. 

Iso huoli harteilla on myös läheisten jaksaminen sekä oman pääkopan asiat, jotka ovat osittain hieman sekaisin. Toisaalta oon onnekas, että menneisyyden tapahtumat ovat alkaneet selkiytyä, enää on jäljellä joitain murusia sieltä. Enemmän tän hetkinen tilanne onkin vaan opettelua elämään kaikkien näiden juttujen kans. 

Pieninpänä huolena on tää vallitseva tilanne, vaikka media siitää rummuttaakin päivittäin! Mä uskon, että me selvitään kyllä tästäkin. Toivon myös kovasti, että tän jälkeen ihmiset alkais hiukan enemmän kunnioittamaan tätä  kaikkea, mitä meillä on! :) 

Mene vain sinne minne sinun pitää mennä
Lohduton tuska, jota läpi käyt

Läpi kyyneliesi hymyilet enkelienlailla
Lohdutonta kaipausta tunnet 
eikä se kipu poissa huomennakaan ole
Lohdutonta tuskaa tunnet
Kuka vie kivun ja auttaa sinua?

Mene vain sinne minne sinun täytyy
Kipusi ei sinulle kalliiksi käy
eikä muiden ongelma se ole,
jos heräät pettyneenä uudestaan seuraavaan valottomaan
aamuun ja yhä uudestaan
tunne kipua lohdutonta

Mene vain sinne minne sinun mennä täytyy

Olin monen monta vuotta puhelinmyyjänä, möin lehtiä. Tykkäsin tehdä sitä vapaa-ajallakin. Muualla kuin toimistolla oli monesti jopa helpompi myydä, koska minun ei tarvinnut laittaa seuraavana päivänä asiakkaiden puhelinnumeroita lomakkeeseen. Näin ollen numerot eivät levinneet eteenpäin muille myyjille. Asiakkaat pitivät siitä.
   Kerran olin kantabaarini vessassa, pisuaarilla. Viereen tuli toinen mies, jota en tuntenut. Aloitin keskustelun näin:
-Moi! Tykkäätkö sä Aku Ankasta?
"Tykkään."
-Tuleeko sulle Aku Ankka?
"Ei tule".
    Kerroin Aku Ankan tarjouksen, johon hän vähän virnuillen totesi: 
-Tuu meidän pöytään, vaimonkin pitää kuulla tämä.
  Menin heidän pöytään ja kerroin vaimolle saman tarjouksen. Ennen kuin vaimo ehti vastata mitään, mies naureskellen totesi:
-Totta helvetissä me tilataan, oot ensimmäinen lehtimyyjä kun on tullut mulkku kourassa tarjoamaan Aku Ankkaa!
Ja kaupat tuli. :)