1. Uskaltaisitko halata minua? 2.Uskaltaisitko pussata minua poskelle? 3. Uskaltaisitko suudella minua? 4. Uskaltaisitko tulla luokseni yöksi? 5. Uskaltaisitko nukkua samassa sängyssä kanssani? 6. Uskaltaisitko lyödä minua? 7. Uskaltaisitko lisätä tämän blogiisi jotta voin vastata? KÄRSIKÄÄ TUSKISSANNE :D

Hei olen Lvuriofficial 23v todella sosiaalinen ihminen minuun on todella helppo tutustua 
mutta kaikki tunnistaa mut paremmin benu/ Kapteeni-Upponalle nimellä haluan tästä päivittää teille
 
Olisin todella kiitollinen kaikki jotka lukee tätä niin ottaisi someni haltuun ja seuraamaan minun tulevaa kesääni :) 
Biosta löytyy someni 

Olen pienestä asti tykännyt liikkua paljon pyöräillyt todella pitkiä matkoja tein sellaisen uudenvuoden lupauksen että tänä vuonna lähden pyöräilee ympäri maailmaa ja katselemaan maailmaa kunnolla 

1.1.2019 Oli kauhea lumisade/myrsky no en saanut mistään mitään yöpaikkaa niin päätin sitten lähteä pyöräilemään siinä kauheassa lumisateessa mein äitille ( 70 kilsaa) olin aivan jäässä kun pääsin perille. Oli sit sää millainen tahansa niin se ei minua paljoa haittaa minä pyöräilen viime kesänä tuli noin 3050-400 kilsaa pyöräiltyä 

tänään 4.1.2019 Päivitin snapchat ms että ideoita otetaan vastaan mihin voisin lähteä pyöräilemään ihan extemporee ilman mitään määränpäätä alan ottamaan kaikki kilometrit ylös paljon tulee tänä kesänä pyäräiltyä moni sitä tuli sanomaan että olen ihan hullu kun pyöräilen niin paljon mutta moni nostaa hattua. Moni ei siihen kuulemma pystyisi 



 

Moi! Oon tälläne 18.v tyttö täältä eteläisestä Suomesta. Tää Randomi oli mulle ainasemmi tuttu sellasena kaverieden kanssa pelleily sivustona. Ajattelin kokeilla minkälaista tää ny ois ku tätä tosissaan lähtis pyörittämään! En jaa kaikkia tietoja näin aluks, koska jos en innostu, nii ne ei jää tänne sit pyörimää kaikkien nähtäville. Tätä en siis toivo!

Toivon ihmisiä rohkeasti ottamaan muhun yhteyttä! Ei tarvi säikähätää ja miettiä millane olen! 

Oon semi rauhallinen, mutta silti paljon ylivilkkautta löytyy! Oon sosiaalinen (tää perus mitä kaikki sanoo..) ja tykkään tutustuu uusiin ihmisiin!

Jos ulkonäöstä jotai haluutte tietää nii, ruskeat hiukset ja siniset silmät! 

Näillä lähetää kokeilee, et mikä meininki täällä on!

Olen pohtinut paljon elämääni viimeisen kuukauden aikana. Toteutin unelmani ja se on muuttanut oikeastaan kaiken eikä silti yhtään mitään. Ehkä suurin muutos on tapahtunut oman pääni sisällä. En enää tiedä kuka olen.
   En enää osaa sanoa, mitä haluan elämältäni. Ennen osasin nimetä, että haluan tehdä sitä ja tätä, saavuttaa tuon ja tuon ennen kuin kuolen.
   Mutta nyt olen alkanut miettimään kaikkea tarkemmin. En taida olla ainut, jolla on elämässään vaikeuksia. Eivätkä minun kokemani vaikeudet ole edes pahimmasta päästä.
   Näin muutama viikko sitten videon, jossa ensimmäisellä henkilöllä oli helikopteri. Ferrarilla ajava näki sen ja haaveili omistavansa sellaisen. Hänen vierellään meni ihminen maasturilla, ja tämä haaveili omistavansa ferrarin. Näin jatkui samalla tavalla, aina siihen asti, kunnes päästiin kävelijään, joka haaveili omistavansa edes pyörän. Ja sitten tapahtui jotain, joka sai minut pysähtymään.
   Kuva siirtyi kerrostalon parvekkeelle. Siellä istui pyörätuolissa ihminen, joka katseli hiljaisena alas ja huomasi kävelijän. Sen saman, joka oli haaveillut pyörästä. Ja tämä pyörätuolissa istuva ajatteli mielessään: "Oi, kunpa minulla olisi edes toimivat jalat."

Pysäyttävää.

Jäin miettimään tätä, ja mietin yhä. Me toivomme asioita, aina vain lisää, mutta emme osaa iloita siitä mitä meillä jo on. Emmekä varsinkaan osaa ajatella, että jollain toisella on asiat vielä huonommin. Yleensä niitä, jotka kaipaisivat meidän tukeamme ja apuamme, kiusataan ja työnnetään syrjään. "Itse ovat elämänsä järjestäneet", ajattelemme ja jatkamme matkaamme valittaen vain omista ongelmistamme.
   Me jokainen olemme jollain tavalla rikkinäisiä. En usko, että nykymaailmassa on enää yhtäkään täysin ehjää ihmistä. Jokainen on kokenut jotain, joka on haavoittanut.
   Ehkä voisimme oppia auttamaan toinen toistamme sen sijaan, että valittaisimme omia ongelmiamme kaiken aikaa. Veikkaan, että videon pyörätuolissa istuva olisi ollut ikionnellinen, jos hänen katsomansa kävelijä olisi jonain päivänä seissytkin hänen ovensa takana ja ehdottanut yhteistä retkeä lähipuistoon, luvaten työntää pyörätuolissa istuvaa.
   Jos pysähdyt miettimään, ehkä sinäkin huomaat lähelläsi jonkun, joka tarvitsee apua. Ehkä voisit ensi kerralla olla se, joka hymyilee sille haisevalle ja rumalle luokkalaiselle koulussa - ei ivaten, ei ylikatsoen, vaan ystävällisesti. Se voi pelastaa hänen elämänsä. Mistä tiedät, vaikka sinun pieni, vilpittömästä auttamisen halusta tehty tekosi saisi jonkun pohjamudissa makaavan perumaan vaikkapa itsemurhapäätöksensä?
   Lopetetaan se toisten ivaaminen. Ei edesauteta enää yhtään itsemurhaa tässä maassa tai edes maailmassa. Kuinka hienoa olisi jonain päivänä kuulla sen hyljeksityn tyypin suusta sanat: "Sun tekos pelasti mun hengen. Mä olisin tappanu itteni sinä päivänä, mutta sä tulit ja autoit mua, enkä mä tappanu itteeni. Kiitos."

Elii oon tällainen perus teenager ja joo en ny yhtää tiiä, että mitä mä tänne kirjoittelisin:D Jos joku ikinä tulee lukemaan tämän voisitko selittää mikä tämä blogi homma täällä oikein on¿

Mutta kun mulla ei oo nyt mitään tärkeää tänne kirjoittavana (lol ihan niiku ikinä tulis olemaan) niin kysyn nyt vaikka teidän mielipidettänne kun mulla yks kouluhomma tulossa tästä aiheesta: Onko teidän mielestä e-sportti oikeasti urheilua?

Jos ketään nyt välttämättä kiinnostaa niin minun mielestäni sitä ei tulisi kutsua urheiluksi. Onhan nyt eri asia oikeasti tehdä jotain kun istua koneen äärellä ja pelata. Mitä mieltä te olette?