En tosiaan tiedä miten aloittaisin näin ensimmäisen blogikirjoitukseni, olen kyllä jo pidemmän aikaa miettinyt aloittavani blogi kirjoittelun, mutta en ole tosiaan sitä saanut milloinka tai mihinkään oikein aika seksi. Elämässäni ei oikein ole mitään ihmeellistä paitsi ehkä se ettei minulla ole oikein kavereita ja sekin näkyy omassa jaksamisessa silloin kun sitä vapaa-aikaakin on todellakin paljon mutta ei ole kenelle soittaa että hei lähdetkö viettää vapaa-aikaa. Sitten kun jonkun kaverin saan kiinni, on se usein miten sitä että, ovat kiinni jossain muissa hommissa, olen kyllä tottunut elämään ihan hyvin omissa oloissani, mutta pidemmän päälle se alkaa oikeasti hajottamaan, ei ihan pienesti vaan kunnolla. Muserrun ja itken iltaisin ja mietin, että miksi olen yksi, miksi kukaan ei halua olla ystäväni, toisinaan on se omaakin syytä miksi ei kukaan halua tutustua, päästän lähelleni mielenkiintoisia ihmisiä ja niitäkin joilla huumorintaju on välillä kirjavaa ja välillä ihan normaaliakin.

Silloin kun jollakin kaverilla on paha olla ja on vaikeata, useimmat osaavat luottaa minuun ja kertovat huolensa ja surunsa, otan sen mieluusti itseni sisälle taakaksi ja puran sen toisella tavalla ulos minusta siksi että teen toiselle palveluksen että olen kuunnellut häntä. Tämäkin miksi mieluusti kuuntelen toisen avautumista, juontuu 3 vuoden psykologian opinnoista, pari vuotta itsenäisesti ja vuoden yliopistotasolla. Minua on syrjitty ja kiusattu myös yliopistotasolla huonosta äidinkielestäni ja oppimisvaikeuksistani, että ei se koulukiusaaminen näköjään lopu edes missään, mutta useimmat jotka kiusaavat toisia juontuu siitä että heillä on paha olla tai ovat sosiopaatti ihmisiä että pakko alistaa ja haukkua toista maansa rakoon, että saavat siitä mielihyvän tyydytystä.

Toisinaan tein tuossa opinnäytetyönä itselleni ict-asiantuntijan paperit ja valmistuin hiljattain juuri sopivasti ennen juhannusta. Ja nyt jatkokoulutusta olen miettinyt, että lähtisinkö suoraan Ammattikorkeakouluun tradenomiksi, vai menisinkö ihan suosiolla vielä opiskelemaan itselleni toisen ammatin? Tällä hetkellä minulla olisi varma opiskelupaikka sosiaalialalla ja toinen sähköpuolella, mutta toisinaan mieluusti menisin sosiaalialalle, jotta voisin päästä sieltä kulkeutumaan sosionomiksi, sitä kautta myös auttamaan niitä ihmisiä jotka ovat kriisitilanteessa tai muuten tarvitsevat sosiaalihuollon palveluja. Ehkä aliarvostettua joidenkin mielestä sosiaaliala kokonaisuudessaan, mutta se on todella arvokasta työtä ja siihen ei kovin moni kykene, etenkään kun näkee niitä tilanteita jotka varmasti jää mieleen filminauhana.

Minulla olisi tärkeää myös löytää kumppani, mutta ei ole löytynyt sellaista joka tosissaan arvostaisi minua sellaisena kuin olen.
Olen tämmöinen kuin olen, mutta en tunnu silti kelpaavan kenellekään kaikesta huolimatta, mutta tästä voi puhua ihan toisen blogin merkeissä syvemmin.

Kiitos kuitenkin jos jaksoit lukea tämän sekalaisen täyteisen blogi kirjoitelmani :)

Moi taas murut! 

Vihdoin se kesä sit tuli. Tän kesän oon suunnitellu pitäväni aikalailla rennosti mennen vaan oman fiiliksen mukaan. Töitäkään ei oo näkyvissä viikon isostehtävän lisäksi nii on aikaa kerrankin viettää läheisten ihmisten kanssa sekä olla rauhassa itsekseen! :) 

Torstain AMK-valintakoe oli aika vaikee, nyt sit jännitän sen tuloksia ja katson, mihin suoritukseni riittää. Parhaani yritin ja pyrin ajattelemaan niin, että mahdollinen epäonnistuminen tarkoittaa sitä, ettei mun aika oo vielä, vaan se tulee myöhemmin! 

Päättäripäivä oli vähän erilainen tänä vuonna kun ei ollu mitään selkeää lopetusta koululla. Ei jotenkin edes tuntunut siltä, että olen nyt virallisesti ylioppilas! Onneksi kuitenkin pystyin juhlimaan perheeni kanssa rennoissa tunnelmissa <3

Lukio kasvatti mua kolmen vuoden aikana. Opin uusia ajatusmalleja, kestämään epäonnistumisia sekä taitoja, joilla mun perfektionismi pysyy hallinnassa. Toki edelleen on päiviä, jolloin ajattelen, että mun pitäis suorittaa kaikki ihan täydellisesti. Niistä ajatuksista kuitenkin pääsee eroon! 

Niin ja ootte näköjään innostunu kyselemään multa aika hurjiakin kysymyksiä! :P Mielelläni niihin vastailen, onhan seksi paras puheenaihe. Enkä nyt tarkoita, että kaikkien kysymyksien pitäis olla luokkaa "ootko tiukka, lääh,, puuh,?" Vaan aiheesta voi kysyä myös asiallisia kysymyksiä ja niistä voi saada hyviä keskusteluja aikaan! :) 

Täällä tänään kirjotan blogia kun päiväkirjaa en omista ??oon vaan kotona ollu ja odottelen koulun alkua ja töitä.? Haaveissa mutta katsotaan mitä tapahititä

Moi taas! :) 

Omat fiilikset menee jonkinlaista vuoristorataa. On tapahtunut, mutta samalla ei tapahdu mitään. 

Ihan päällimmäisenä oon onnellinen, että suoritin kohtuu hyvin lukion kolmessa vuodessa läpi! Kuitenkin jossain taustalla mun oma perfektionistin ääni muistuttaa olemassaolostaan, koska tulokset ei ollutkaan "riittävän hyvät" omaan tasoon ja toiveisiin verrattuna. 

Iso huoli harteilla on myös läheisten jaksaminen sekä oman pääkopan asiat, jotka ovat osittain hieman sekaisin. Toisaalta oon onnekas, että menneisyyden tapahtumat ovat alkaneet selkiytyä, enää on jäljellä joitain murusia sieltä. Enemmän tän hetkinen tilanne onkin vaan opettelua elämään kaikkien näiden juttujen kans. 

Pieninpänä huolena on tää vallitseva tilanne, vaikka media siitää rummuttaakin päivittäin! Mä uskon, että me selvitään kyllä tästäkin. Toivon myös kovasti, että tän jälkeen ihmiset alkais hiukan enemmän kunnioittamaan tätä  kaikkea, mitä meillä on! :) 

Mene vain sinne minne sinun pitää mennä
Lohduton tuska, jota läpi käyt

Läpi kyyneliesi hymyilet enkelienlailla
Lohdutonta kaipausta tunnet 
eikä se kipu poissa huomennakaan ole
Lohdutonta tuskaa tunnet
Kuka vie kivun ja auttaa sinua?

Mene vain sinne minne sinun täytyy
Kipusi ei sinulle kalliiksi käy
eikä muiden ongelma se ole,
jos heräät pettyneenä uudestaan seuraavaan valottomaan
aamuun ja yhä uudestaan
tunne kipua lohdutonta

Mene vain sinne minne sinun mennä täytyy