Blogi

uni2 


Oli kevät, halusin välttämättä rakentaa leirin meren rannalle. faija oli reissussa nii ''lainasin'' sen autoa, jotta sain tarvittavat tavarat leirille. kukaa muu ei innostunu mun leireilyideasta ni tein sen yksin.
kaveri tuli aamulla savuille leirille, jäi vahtii mun leirii ku kävin kävelyllä meren jäällä. venäjä näky vastarannalla tai joku sen saaristorypäs tai niin ainaki tulkitsin ihmisten puheista. oman maani (mikä se sitten olikaan) rannalla meni iso kaasu-/öljyputki ja jäällä oli aika paljon muitaki kävelijöitä, perus aurinkoinen kevätpäivä meren jäällä. yhtäkkii rupes menee jotain valopalloja taivaalla siel saaristoryppään päällä, muutki ihmiset ympärillä ihmetteli niitä. katoin tarkemmin nii ne oli ohjuksia, mut muistaakseni sen unen alusta oli puhuttu, et ne tekee jotain random kokeita siel saaristoryppäällä lehdistössä. mut ehkä parin kymmenen sekunnin kuluttua, rupes räjähtelee semmosia sirpaloituvia ohjuksia n. 8m - 14m pään yläpuolella ja niistä sirpaleista lähti lisää sirpaleita. jengi rupes juoksee paniikissa ympäriinsä. osa räjähteli osiin, veri lens ja lihaa lens, osa jäi raajarikkona itkemään apua paikalleen, jotkut meni auttamaan loukkaantuneita, ite mietin et mun kitara jäi leiriin.

menin leirille (oli hirve munchies) latasin kasan mässyy takin taskuihin, käärin röökin ja lähin semmosta stadionia kohti, aattelin et se on lähin toimiva väliaikaissuoja, ennen uutta suunnitelmaa. yhtäkkii kaikille muille paitsi mulle ilmesty ak-47 käteen ja hirvee mättö alko ku jengi oli saanu tismalleen saman idean suojapaikasta. kiersin stadionin taakse ja menin sapelihammastiikerin ja karhun kanssa hätäuloskäynnistä sisään. armeija oli ottanu stadionin haltuun. (siinä ak-47 ilmestymis kohdassa, siis stadionin portilta ammuttiin sisään pyrkivää kansaa.) sain päättää otanko aseen vai lähdenkö jatkamaan matkaa, otin käsiaseen, koska en tiedä aseista oikeen mitään. joukkojen kapteeni paiskas ylpeänä kädet yhteen niin et magnesium pölis (vähä niiku voimannostos), ruvettii syömää grillimaissia ja grillimakkaraa.
jossain vaihees sapelihammastiikeri ja karhu riitaantu, karhu sai hyvän otteen sapelihammastiikeristä ja katkas sen selkärangan sillee teatraalisesti niiku mortal combatissa.

jossain vaiheessa muistin, et vittu se kitara jäi sittenki sinne leirii. lähin käsiaseeni kanssa sinne paskat housuissa (en siis kirjaimellisesti) pelotti ihan vitusti. oli kevät huomasin, et jos astun semmoselle osaks sulalle jääläntille se räsähtää rikki ja jengi saattaa kuulla, menin viel matalampaan asentoon hiipiäkseni äänetömästi. vasemmalta edestäpäin rupes tulee sotilaita ak-47 käsissään, heittäydyin mahalteni ryömimään, koska en jääny kyselee oliko ne kenen puolella, jos kenenkään, mitä stadionin pääsisäänkäynniltä näki. pääsin ohi huomaamatta.
joukko punkkareita oli vallannu lähialueen nurmikot siel meren rannassa, nii paniikki alko kasvaa, mut päästyä leirin tuntumaan helpotus valtas kehoni ku huomasin kitaralaukkuni viereisen puun alla. laukku oli auki, eli joku oli käyttäny sitä, mut se oli ehjä. laitoin laukun kiinni, heitin kitaran selkää ja lähin takas stadionille.

seuraavana päivänä seurailin ku karhulla oli noussu voitto sapelihammastiikeristä päähän ja sanoin kapteenille, et toi ei oo hyvä juttu ja ruokaki loppuu joskus. kapteeni komppas ja päätettii ampua karhu.

(jotain hämärää sotamättöä, mikä oli niin sekavaa, etten muista sitä, enkä siis voi kertoa siitä)

mulla oli sen sotamätön seurauksena oikee käsi lähteny torsosta irti. sen stadionin lähettyvillä oli ihme salainen sotatukikohta ja jonkun sortin labra mekaanisine laitteineen, joita en nyt rupee kuvailemaan, ettei tuu kirjaa kirjotettuu yhdestä unesta. mut laitettii semmoseen kapseliin, minkä piti korjata mun käsi, mut samalla mun aivoille piti tehdä jotain.
se kapseli muistutti ihan niitä kapseleita yhdessä fallout kolmosen lisäosassa, en jaksanu tehdä sitä tehtävää nii lähdin veke sielt kapselista. sen seurauksena kajareista rupes kuulumaan, että itsetuhomekanismi on käynnistetty ja oli jokunen aika lähtee pois ennen ku koko paikka possahtais. parkourasin itseni pihalle (mikä on yleisin liikkumistapa kävelyn jälkeen mun unissa, vaikka en osaa edes parkourata), juoksin mahdollisimman suoraa ja helppoa reittiä veke sieltä, koska joku intuitio sano, että räjähdys ei oo mikään pikkunen.
törmäsin pakomatkalla kahteen unen alusta tuttuun henkilöön, kerroin niille tilanteen ja sanoin et nyt on vitun kiire. lähettii juoksee, kohti semmosta isoa rantakalliota, koska aika rupes loppuu, eikä parempaa suojaa löytyny lähistöltä. mentiin ihan sen kallion kylkeen kiinni sille puolelle, joka oli poispäin tästä tukikohdasta. valkonen valo söi kaiken ympäriltä ja uni loppu.

1 tykkää
Lue kommentit (1)
Blogi

uni1 

: avaruusolennot oli lähettäneet ripuliviruksen maahan ja suurin osa ihmisistä vaelsivat tämän vatsataudin kourissa ilman housuja kaduilla. hätäisimmät olivat puolikyykyssä ehtineet sadevesikaivojen päälle. samaan syssyyn avaruusoliot oli lähettäneet zombieloisten tavoin toimivia sammakoita kaikkiin viemäriverkkoihin ja kun ihminen istui pöntöllä tai kyykisteli kaivojen päällä, sammakot sukelsivat rektumin kautta ihmisen sisälle ja tappoi heikoimmat, mutta otti vahvimmat valtaansa. 

kadut siis täyttyi muskelikkaista zombieista ja ruumiista joita osa näistä muskelimasoista söivät saadakseen lisää voimaa. olin kuitenkin yksi harvoista joilla oli immuniteetti tätä virusta vastaan ja vatsani toimi varsin hyvin. kokosimme joukon näistä virukselle immuuneista ihmisistä ja varustauduimme rynnäkkökiväärein. rykmenttimme johtaja oli lihaksikas jenkkisiilinen sotahullu jonka taktikointi oli sen verran sujuvaa, että seurasimme huolettomina perässä, lootaten taloja ja ammuskellen sammakkojen haltuun ottamia vartaloita. meillä oli myös supervoimia, joita en ehtinyt kaikkia nähdä, koska emme itse tiedostaneet näistä voimista muita kuin telepaattisen yhteyden..
 


 

0 tykkää
Lue kommentit (0)
Blogi

Korona 

Nonnii ... tulipahan sekin sairastettua. Toisilla se ottaa kovemmin - itella meni ohi parilla aivastuksella mutta eristyksissä joutui oleen 1,5 vkoa.

Onneksi ruokaa sai hyvin tilattua paikallisesta kaupasta - tuli ovelle saakka.

Rokotusta en ennättänyt saada - ehkä sittenm joskus syksyllä.

0 tykkää
Lue kommentit (0)
Blogi

Poem for Rage 

Oh Rage, you silly old friend.
What are you up to again ?
Oh Rage, you poor soul.
Acting on your own again ? 

Hey Rage can`t you see, you are missing me ?
Hey Rage can´t you see, i am missing you ?

Listen to me Rage!

There is no you, without me !
There is no me, without you !

Oh Rage, old friend.
stand with me ,until the end
Oh Rage, old friend.
I stand with you, until the end.

-Nonni Halonen

0 tykkää
Lue kommentit (0)
Blogi

Poem for Sorrow 

Why are you sad Sorrow  ?
Did someone mistreat you again  ?
Did someone push you away again ?

Why don`t they understand you Sorrow ?
Why don`t they let you in Sorrow ?

Are they afraid of being sad ?
Are they misplacing you again ?

Can`t they see, that you are part of the solution 
Can`t they accept, that you are part of the equation ?

Look at my hearth Sorrow, feel how i feel.
Search deep in my mind Sorrow, descripe me what you think.
Travel trough my soul Sorrow, tell me what you see.

As you can see Sorrow, in my hearth, mind and soul.
There is a place for you.

-Nonni Halonen

0 tykkää
Lue kommentit (0)