Blogi

KAIKKI 12-15v TYTÖILLE 

Hei! Olen normaali 12v poika joka haluaisi normaalin seurustelu kumppanin :) Mieluiten hoikka hieno nainen :) Jos on kiinostusta nii viestiä kik:tiromiboy tai ig:tiromiboy2000 
PS. Olen erittäin kiltti hyvä tunttoinen kiroilen vähäisen 
Noh mahaa löytyy mutta ei paljoa onnekksi! :D eli noin 12 -15v tytöt juttelee tai alottaa vakavemaakin!

0 tykkää
Lue kommentit (0)
Blogi

Rakkaudesta musiikkiin ja laulamiseen. 

En ole koskaan tavoitellut mainetta tai mammonaa. Musiikki on nostanut ylös vaikeista ja syvistä vesistä. Laulaminen on vapautta ja rakkautta ilmaista itseään. En ole ammattilainen vaan amatööri. Kuitenkin haluan päästää sen valloilleen. Laulaa ja olla vapaa. Teen tällä hetkellä covereita YouTube kanavalleni. Ehkä jonain päivänä  olen valmis tekemään omaa musiikkia. Toivottavasti  pidät siitä mitä kuulet. Tilaa kanava, jos se tuntuu hyvältä, ei pakkoa. 

0 tykkää
Lue kommentit (2)
Blogi

Henkinen kiusaaminen / Mental bullying 

Aloitetaanpas uutta aihetta, ei niin mukava mutta tästäkin on hyvä puhua enkä ole täysin varma osaanko/pystynkö kunnolla selittämään tätä asiaa ymmärrettävästi.

 

Tiedättekö sen tunteen kun jäätte porukan ulkopuolelle haluamatta? Minä nimittäin ainakin tiedän, ja se on todella perseestä suoraan sanoen koska vaikka haluaisi olla porukassa niin se ei läheskään aina tapahdu. Tämä on yksi vakavimmista kiusaamisen muodoista.

Nuorisotalolla kun olen todella pitkään käynyt vuosina 2012-2015, niin yhdessä vaiheessa olin periaatteessa yhdessä porukassa mukana mutta jossain vaiheessa siinä kävi niin etten enään ollutkaan kun he eivät enään siellä käyneet eivätkä mulle mitään ollut sanonut. Siitä huolimatta vaikka yritin kysellä jos pääsisin mukaan niin en päässyt tai seura ei kiinnostanut, tiedä sitten mikä siinä oikein oli ongelmana.
Tiedän aika paljon ihmisiä edelleen ketkä nuorisotalolla on ainakin käynyt, mutta heistä suurintaosaa ei edes kiinnosta mulle puhua vaikka näkisi jossain. Tietyt ihmiset ketkä siihen samaan porukkaan kuuluu kyllä mulle puhuu, mutta ei todellakaan edes puolet vaikka tiedänkin heidät ja he mut ainakin nimeltä, jos ei muutoin. En lähde nimeämään ketään, mutta tiedätte todennäköisesti itse ketä tarkoitan, jos satutte tätä lukemaan. Tulitte mm. Aurafesteil vastaan ja olin hetken iloisempi, kun tuli tuttuja vastaan mutta sitä ei kauaa kestänyt kun huomasin ettei mua taaskaan oteta mukaan vaikka oisitte hyvin voinut edes kysyä. 

Tämä on sellainen asia minkä muistan kuin eilisen päivän, ja todennäköisesti tulen muistamaan todella pitkään kun se ei kovin helposti unohdu..

 

 

 

Let’s start with a new subject, this is not fun thing to talk about, but someone needs to raise awareness of it and I’m not entirely sure if I know how to explain this, or anything but I will try.

Do you know the feeling when you’re left out of a group? I know that I do, and it sucks big time as even if you do want to be in a group, it’s most of the time not possible as the other people does not want you in it. This is one of the worse types of bullying.

I went a youth center/community center where some of the youth gathers at from 2012 till 2015, at one point I was in a one group of people at least kinda, but sometime after they didin’t go there anymore so I were left out. They haden’t said anything to me about it either so I were alone again. I tried to contact them and ask about it, but they were not interested in me nor my company anymore. I don’t really know what the problem was.
I know pretty lot of people who had gone there, but my company does not interest most of the people there, not to even talk to me when I happen to see them somewhere in public. Specific people do talk to me from the same group though, but not even half of them in the same group even if they know me by my name at least. I won’t be naming anyone, but you do know who I’m talking about as you came across during Aurafest 2018 and I were a little happier when I saw familler faces, but it didin’t last long as I noticed that they wont even ask me how am I or if I would like to hang out with them even when you could have just simply asked. I had thought that it’s not so hard to ask for, but apperently it is. 

This is one of those things that you do remember that happened like yesterday and probably I will remember this for really long time as it’s not something you easilly forget about.

0 tykkää
Lue kommentit (0)
Blogi

Kaverien olemassa olo / The existance of friends 

 

Tämä on aihe, josta ei tietääkseni juurikaan myöskään puhuta. En tiedä miksei mutta on korkea aika, että joku ainakin ottaa sen puheeksi.


Karu faktahan on se, että ihminen voi tuntea niin ettei olisi kavereita vaikka niitä olisikin. Se riippuu esimerkiksi siitä, että näkeekö niitä ollenkaan, ovatko he esimerkiksi liian kiireisiä kokoajan, jos asuvat liian kaukana ettei näkeminen sen vuoksi ole mahdollista tai sitten heitä ei oikeasti vain kiinnosta nähdä. Sellaisiakin ihmisiä valitettavasti on, jotka eivät sano suoraan jos eivät halua seuraasi vaikka saattavatkin esittää kaveriasi. Vaiken tilanteen tulessa vähintäänkin huomaa ketkä ne oikeat kaverit on, ja ketkä ei.

Haluan tästä sen vuoksi puhua kun itselläni on kokemusta juurikin tälläisistä kavereista, ketkä eivät varsinaisesti sano etteivät halua olla tekemisissä vaan esittävät muuta. Ammattikoulustani on hyvä ottaa esimerkki kun siellä oli yksi tyttö, jolle seurani kelpasi aluksi mutta jossain vaiheessa hän korvasi minut toisella ihmisellä. Eikä sanonut suoraan mitään syytä miksei nähty enään vapaa-ajalla. Tämän johdosta en vain yksinkertaisesti enään ole hänen kanssaan tekemisissä koska sellaisia ihmisiä en kaipaa elämääni.

Vanhoista kavereistani myös aika moni kuuluu tähän kategoriaan valitettavasti, eli kokoajan antoivat tekosyyn sille miksei voida nähdä. Samalla kuitenkin he näkivät muita kavereitaan, josta tieto löysi tiensä minunkin korviini. Osan kanssa tuntenut yli 5-vuotta ja sekään ei tunnu merkitsevän yhtään mitään nykyään. Siellä on myös tietty osa näistä kavereista ketkä ei edes enään pidä yhteyttä vaikka en edes tiedä syytä, mutta kun yritin ottaa yhteyttä kirjeellä niin kukaan ei vastannut niihin eli ei voi ainakaan sanoa, että en olisi yrittänyt ottaa yhteyttä.

Pyydän kaikkia miettimään todella tarkaan miten kohtelette ihmisiä, myös sellaisia kenen kanssa ette välttämättä haluisi viettää aikaa. Itse olen kaivannut eniten sitä että olisi pokkaa sanoa suoraan eikä kierrellä asiaa. Sitä olisin pystynyt arvostamaan, että tulee suoraan sanomaan syyn. Tiedän kyllä tosin, että en todennäköisesti koskaan saa sitä syytä tietää tälle.

Varsinkin te, jotka olette samasta pikku kylästä, niin miettikää vähän miten oikein kohtelette ihmisiä!

 

This is an subject that I don’t know that many people have talked about publickly at least. I don’t know why, but I thought it’s time someone did.

Harsh fact is that a person can feel like they don’t have friends, even though they have. It depends for example if they see each other at all, are they too busy, if they live too far away that meeting is not possible due to it or they don’t just care to meet/see you. That kind of people unfortunately do exist, that wont say directly if they even want to hang out with you but rather just act like your friend even when they’re not. Specially when a hard time comes around, you’ll likely see who are your real friends and who aren’t.

I want to talk about this subject as I actually have experience with friends like this, who does not say directly even when they don’t want to spend time with you, but act like they do. I can give you an example from my vocational collage. There was this one girl there who I had been spending time with and who wanted to spend time with me at first, but after some time I got replaced by another person. They didin’t say why they couldn’t see me in their free-time or anything like that. End result is that I don’t have any contact with them anymore as I don’t need that kind of people in my life. I will be alone much rather than to have that kind of people in my life.

Most of my old friends unfortunately do also belong to this category. They gave me a falsified reason all the time why we couldn’t meet or spend time together even when they still did have time to see their other friends but just not me. I found out though my other real friends. I have known few of these people for more than 5 years, but that does not mean anything to them anymore apperently which is really sad. There’s also a specific portion of these people who does not keep in touch with me at all anymore, and  I don’t know why. I have tried to reach them by letters, but without any success. Nobody answered to the said letters, but at least you can’t really say that I haven’t tried to get in touch with them.

I kindly ask everyone who reads this, that you think very carefully how you treat your friends and your old-friends too even those who you might not actually want to spend time with. I would have wanted that they would have at least said if they don’t want to hang out with me or anything and I could have respected that rather than just throw me out of their lifes without any words. I know that I wont be getting an aswer as to why ever to this, but I just wanted to get it out there.

0 tykkää
Lue kommentit (0)
Blogi

Virheet 

Moi taas lähes kahen kuukauden tauon jälkeen! :D Näköjään muutaman kk perinne ei mene rikki vieläkään :D Mutta tosiaan, jos sitä rupeis puhumaan tai siis kirjottelee jostain asiasta mikä tuli tässä mieleen. Nimittäin virheistä :D

Puhun ihan kaikenlaisista virheistä esim. koevirheet, suhdevirheet, harrastusvirheet, virhevalinnoista jne jne. Lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkälle, mut oon varma että ymmärrätte pointin ilman, että selitän kaikkia mahdollisia tapauksia. :D Tosiaan monilla voi olla paineita virheiden tekemisestä tai pelkoa niiden tekemisestä, mutta rest assured. Virheet ei oikeesti oo niin iso asia, uskokaa mua. Virheet auttaa meitä oppimaan. (Huom. sanonta "kantapään kautta") Jotenkin me ihmiset tahdomme aina muistaa kaikki meidän tekemät virheet paljon paremmin kuin onnistumiset. Nimittäin virheen tekeminen aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia, jotka aivot laittaa muistiin ja niin muistetaan virheitä. Sen takia meitä pelottaa myös tehdä lisää virheitä. Se, että muistetaan auttaa siinä, että ensi kerralla tiedetään miten ei pidä toimia. Kuitenkin jotkut saattavat tehdä saman virheen monta kertaa ennen kuin oppivat pääsemään siitä yli esim joku urheilusuoritus. Mulla itellä kesti kauan (varmaan kaksi vuotta) oppia lyömään lentopalloa alaspäin niin, että se osuu kenttään, eikä mene yli tai jää verkkoon kiinni. Ennen ensimmäistä onnistumistanikin (vahingollista) oli mennyt monia kuukausia. Mutta vaikka tein jatkuvasti virheitä, niin silti yritin aina uudestaan ja uudestaan, kunnes osasin. Samaa pätee muissa asioissa. "Ei hitto, aina unohdan kokeessa merkata tuota matikan kaavaa tuolla tavalla" "Treenataan kunnes osaan ja muistan" "Kappas tuossa kokeessa muistin sen laittaa oikein." "Jes!" Se tunne on ihana. Onnistut viimeinkin jossakin, mitä oot yrittänyt jo kuinka kauan. Halleluja! Se saa tuntemaan sen kaiken yrittämisen ja vaivan sen arvoiseksi, vaikkei varsinaista palkintoa tule. Virheistä oppii, sillä ne muistaa. Yks mun oma keksimä viisaus (vaikkakin liioittelen varmasti sanomalla viisaus) menee näin: "Susta tulee paras vasta, kun olet tehnyt jokaikisen mahdollisen virheen niin monta kertaa, ettet tee sitä enää edes puoliunessa." Tämä koskee lähinnä harrastuksia ja asioita, joissa kilpaillaan toisten kanssa.

Joku saattaa parisuhteessa mokata pahasti vaikka vahingossa hajottamaan kumppaninsa talosta jotain tai känni-ilta joka menee pieleen. Se on okei, niitä sattuu. Kumppani antaa varmasti anteeksi, jos se rakastaa sua. Toki jos toistat saman virheen monestikin siitä huolimatta,vaikka kumppani sulle räyhää, niin silloin se tarkoittaa sitä, ettet tosissasi edes yritä korjata sitä virhettä. Kuitenkin jos tosissasi yrität, mutta silti mokaat, kumppani varmasti näkee sen, että yrität korjata sitä ja antaa varmasti anteeksi. Vaikka virheitä saa tehdä, se ei tarkoita sitä, että niitä pitää tehdä. 

Joskus voi tulla fiilis, että oot tehnyt niin pahan virheen, ettei sitä voi korjata. Tiedän tunteen. Minulle myös on käynyt niin joitakin kertoja. Olo on toimeton, en osaa, enkä halua yrittää enää. Tuntuu pahalta. Virhettä ei voi enää korjata. Kaikki on pilalla... jne jne. Onko tuttu tunne? Silloin ei auta muistaa kuin se, että jos jäät murehtimaan virhettä, kaikki se aika, mikä menee siihen... Mieti nyt mitä kaikkea olisit voinut tehdä sillä välin kun mökötit viikon ajan tekemääsi virhettä. Aivan liian monta tuntia meni hukkaan. Olisit voinut hengata frendien kaa, olisit voinut kahtoa netflixiä, olisit voinut opetella jotain uutta. Olisit voinut pelata pelejä. Huhhu, tuntuu kauhealta kuluttaa aikaa turhaan virheen murehtimiseen. Vaikka murehdit sitä kuinka paljon, se fakta, että teit silloin virheen ei katoa. Se on karu totuus. En tietenkään sano, että virheitä ei saa murehtia. Totta kai saa, mutta rajansa kaikella. Hyväksy tekemäsi virhe, pyydä anteeksi kaikilta keitä virhe kosketti (vaikka pelkästään sinua, joten itseltä voi pyytää anteeksi ja itselle voi antaa anteeksi) ja lupaa heille, että yrität tosissasi kehittyä ja olla tekemättä sitä virhettä toiste.

Tietenkin on myös olemassa ilmiselviä asioita, joiden pitäisi toimia niin ettei kukaan virhettä tee, esimerkiksi maidon kaataminen lasiin taikka vaikka käveleminen eteenpäin. Mutta todellisuudessa on ihmisiä, jotka tekevät myös niissäkin virheitä, mutta niitä sanotaan ennemminkin "sattumiksi" tai "vahingoiksi". Nekin on ihan normaali asia, kukaan ei ole täydellinen, kaikki tekevät virheitä.

Luuletko olevasi täydellinen, sillä ettet tee virheitä? Mieti nyt uudestaan. Jos et tee virheitä, miten tiedät missä sun pitää kehittyä. Olet koko ajan samalla tasolla, etkä tee virheitä. Missä kehitys? Virheiden tekijät tietävät missä heidän pitää kehittyä. He tietävät miten tulla paremmaksi, no tietenkin korjaamalla virheet. Haluatko oikeasti olla täydellinen? Haluatko tylsästi vain osata ja osata? Paljon hauskempaa on nähdä vaiva omaan kehitykseen ja saada siitä onnistumisen palkkio kovan vaivan vuoksi. Jos oikeasti haluat tietää, missä teet virheitä? Aloita jokin sinulle täysin tuntematon ja uusi asia, harrastus tai muu sellainen. Huomaat tekeväsi virheitä. Hyvä nyt voit kehittyä :D

Kuunnelkaa, kun sanon: Rohkeutta, tehkää virheitä, oppikaa niistä, kehittykää. Käyttäkää virheitä, älkääkä antako virheiden käyttää teitä!

Kiitos ajastanne, kun jaksoitte lukea. Saa kommentoida, kysyä lisää, vastaan mielelläni kaikkeen! Saa myös ehdotella aiheita mistä voisin puhua. Kuitenkaan en lupaa, että siitä aiheesta pitkää ja hyvää tekstiä on tulossa, sillä mun on helpompi kirjoittaa asioista, jotka koskettaa mua. Kuitenkin aina voin yrittää kirjoittaa, joten antaa palaa vaan! Kiitos ja näkemiin(muutaman kuukauden päästä xD)!

Tomi kiittää ja kuittaa.

0 tykkää
Lue kommentit (2)