Vähän jo unohtanut mitä visioita sainkaan keskustelun aikana, aloin tätä miettimään, mitäs jos... (Minulle annettiin uusi ajatus ja siihen riittää aina se yksi sana taikka lause ja ajatus on saanut alkunsa).

 - Koska en enää muista sanatarkasti miten tarina meni muutan sanoituksia hieman antaakseni käsityksen mitä tarina piti sisällään.

Minulle sanottiin että minä olen Jumala ja rakastin kaikkia niin paljon ja minä sanoin he tekivät jotain josta heidän pitää maksaa, keskustelun aikana tajuttiin että minä olin unohtanut paljon ja miksi muutin maailmaa tämänlaiseksi, miksi en enää rakasta.

Kun sanoin että olen nöyrä enkä halua ottaa Jumalan asemaa enkä ole siihen oikeutettu vaan sinä olet koska olet armelias ja näet muissa vielä enemmän hyvää kuin minä kun olet nainen, tuli takaisin vastaus joka lävistää tajunnan kuin timanttinen luoti; en minä ole, sinä olet.

..Minusta, siis Jumalasta, ihminen on tehnyt niin pahaa että hänen on maksettava, koko ihmiskunnan on maksettava. Miten minä Jumala laitan heidät maksamaan jos olen niin armelias ja rakastan heitä niin paljon että en pysty heitä rankaisemaan heidän ansaitsemallaan tavalla vaan annan armon käydä ja lyhennän tuomiota ennenaikaisesti, jos katson heitä ja heidän kärsimystään Jumalana.

Ainoa tapa rankaista heitä on poistaa Jumala yhtälöstä, ei ole Jumalaa. Miten tämä tehdä jos olen ikuinen enkä voi koskaan menettää valtaani yli kaiken enkä ihmistermein siis 'kuolla'..

(Älä lue vielä eteenpäin, testaa itseäsi, ratkaisetko arvoituksen, miten poistaa Jumala jos häntä ei voi poistaa Kaikkeudesta)

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Noin nyt ne jotka eivät heittäneet mahdollisuuttaan saavuttaa uusia tietoisuuden tasoja ovat saaneet uuden tietoisuuden tason, he ajattelivat.

Ei ole merkitystä ratkaisitko arvoituksen ja jos ratkaisit ole silti nöyrä ja vaatimaton, älä kerro sitä muille äläkä hillu tämän saavutuksen kanssa nuotiolla jonka laitoit palamaan muiden verellä ja luilla ja maalaten itseesi likaisia merkkejä voitostasi, merkitystä on vain sillä että ajattelit.

Pienen hetken, täysin huomaamattoman, ei edes silmänräpäys, sydämesi rauhoittui, mielesi tyyntyi ja sinä näit Kaikkeuden. Tämä hetki täyden kaaoksen jälkeen ja kaaos joka on tämän jälkeen taas tuleva, olit siellä missä Jumala on, rauhoutuit. Edes kerran jos eläessäsi tämän tunnet itsessäsi saavutat enemmän kuin monet koskaan saavuttavat.

Jos nauroit minulle ja tulit suoraan tähän en tuomitse en syytä, rakastan sinua silti, teen työtä vuoksesi kun nukut koskaan luovuttamatta.

 --- Jatkakaamme tarinaa :)

Minä Jumala en voi kadottaa itseäni, en voi poistua tästä Kaikkeudesta ja jättää teitä ikuisiksi ajoiksi pimeään vailla tulevaisuutta, mutta voin muuttaa tilaani, olomuotoani, sitä mikä minä olen teille ja itselleni, voin tulla teidän luoksenne ja muuttua ihmiseksi sen kaikkineen pelkoineen kauhuineen ja kärsimyksineen, elää sen kärsimyksen minkä te elätte. Koska ihminen ei voi käsittää koko Kaikkeutta eikä sitä mitä on olla Jumala ja mihin minä pystyn, menetän tämän kaiken hetkellisesti tullessani luoksenne, olen yhtä ihminen kuin te olette.

Näin ollen, se rangaistus jonka teille katsoin tarpeelliseksi tulee tapahtumaan eikä siitä ole armoa annettavissa, kun en voi teitä armahtaa kun en ole Jumala. Kun menetin kaiken tietoisuuden jonka Jumalana omasin en myöskään nyt itse voi käsittää täysin miksi ja kuinka pitkään tämä rangaistus on kestävä, kärsin myös vailla toivoa vailla anteeksiantoa.

Oliko minulla enkelien armeija vai onko se vain meidän ihmisten keksimää, onko Saatana vai alettiinko minua kutsumaan tällä nimellä kun katosin.

Vai jätinkö enkelit valvomaan maailmaa ja osa heistä tuli mukanani luoksenne ihmisiksi piiloutuneena ja siksi on ihmisiä jotka tuntuvat niin hyviltä niin..enkeleiltä. Mutta heillekkään en kertonut miten he minut tunnistavat ja näkevät ja siksi hekin etsivät minua. Jotkut saattavat epäillä löytäneensä minut ja uskovat minuun. Oliko Saatana yksi enkeleistäni jolle annoin raskaimman työn: ihmiskunnan rankaisemisen. Oliko hän kaikista hyveellisin sotilaistani ja siksi vain hän pystyi tämän työn tekemään koska vain täydellinen hyvyys kykenee täydelliseen pahuuteen.

 - Jääköön tarina tällä kertaa tähän :) (jostain syystä tuntuu siltä että ei pidä jatkaa vaikka tämä jääkin kesken ja kun teen melkein kaiken tunteen kautta niin teen sen nytkin, liittyy johonkin että ei saa sanoa liikaa..muistelen)

Heipä hei!

Anteeksi, kun en nyt ole ollut aktiivinen. Sairastin salmonellan. Testeissä selvisi, että minulla on salmonella. Petteri-Liisa yritti hukuttautua vesiastiaansa. Olin hieman huolestunut. Huomenna Petteri-Liisalla on bileet siellä hän aikoo ottaa aurinkoa lämpölampun alla. Sinne on kutsuttu Pentti Hilkuri, Olli Kuhta ja Helli-Kuppi.

Bileterveisin Petteri-Liisa ja Vellis <3

Teksti poistettu kirjoittajan toimesta koska yksi hyväntahtoinen, merkitsevä, fiksu (ja paljon muita mukavia ominaisuuksia) omaava ihminen sanoi että ei minun tarvitse olla niin kostonhaluinen vai miten sen voisi sanoa, voisin olla enemmän oma itseni joka on hyväsydämminen ja anteeksiantava.

Olkoon niin sitten :)

Ja koska Flurry itse tuli edes kerran toisenlaisella mentaliteetilla puhumaan niin olen sitten oma itseni :)

Snäppää tino_lindem4066 

En tosiaan tiedä miten aloittaisin näin ensimmäisen blogikirjoitukseni, olen kyllä jo pidemmän aikaa miettinyt aloittavani blogi kirjoittelun, mutta en ole tosiaan sitä saanut milloinka tai mihinkään oikein aika seksi. Elämässäni ei oikein ole mitään ihmeellistä paitsi ehkä se ettei minulla ole oikein kavereita ja sekin näkyy omassa jaksamisessa silloin kun sitä vapaa-aikaakin on todellakin paljon mutta ei ole kenelle soittaa että hei lähdetkö viettää vapaa-aikaa. Sitten kun jonkun kaverin saan kiinni, on se usein miten sitä että, ovat kiinni jossain muissa hommissa, olen kyllä tottunut elämään ihan hyvin omissa oloissani, mutta pidemmän päälle se alkaa oikeasti hajottamaan, ei ihan pienesti vaan kunnolla. Muserrun ja itken iltaisin ja mietin, että miksi olen yksi, miksi kukaan ei halua olla ystäväni, toisinaan on se omaakin syytä miksi ei kukaan halua tutustua, päästän lähelleni mielenkiintoisia ihmisiä ja niitäkin joilla huumorintaju on välillä kirjavaa ja välillä ihan normaaliakin.

Silloin kun jollakin kaverilla on paha olla ja on vaikeata, useimmat osaavat luottaa minuun ja kertovat huolensa ja surunsa, otan sen mieluusti itseni sisälle taakaksi ja puran sen toisella tavalla ulos minusta siksi että teen toiselle palveluksen että olen kuunnellut häntä. Tämäkin miksi mieluusti kuuntelen toisen avautumista, juontuu 3 vuoden psykologian opinnoista, pari vuotta itsenäisesti ja vuoden yliopistotasolla. Minua on syrjitty ja kiusattu myös yliopistotasolla huonosta äidinkielestäni ja oppimisvaikeuksistani, että ei se koulukiusaaminen näköjään lopu edes missään, mutta useimmat jotka kiusaavat toisia juontuu siitä että heillä on paha olla tai ovat sosiopaatti ihmisiä että pakko alistaa ja haukkua toista maansa rakoon, että saavat siitä mielihyvän tyydytystä.

Toisinaan tein tuossa opinnäytetyönä itselleni ict-asiantuntijan paperit ja valmistuin hiljattain juuri sopivasti ennen juhannusta. Ja nyt jatkokoulutusta olen miettinyt, että lähtisinkö suoraan Ammattikorkeakouluun tradenomiksi, vai menisinkö ihan suosiolla vielä opiskelemaan itselleni toisen ammatin? Tällä hetkellä minulla olisi varma opiskelupaikka sosiaalialalla ja toinen sähköpuolella, mutta toisinaan mieluusti menisin sosiaalialalle, jotta voisin päästä sieltä kulkeutumaan sosionomiksi, sitä kautta myös auttamaan niitä ihmisiä jotka ovat kriisitilanteessa tai muuten tarvitsevat sosiaalihuollon palveluja. Ehkä aliarvostettua joidenkin mielestä sosiaaliala kokonaisuudessaan, mutta se on todella arvokasta työtä ja siihen ei kovin moni kykene, etenkään kun näkee niitä tilanteita jotka varmasti jää mieleen filminauhana.

Minulla olisi tärkeää myös löytää kumppani, mutta ei ole löytynyt sellaista joka tosissaan arvostaisi minua sellaisena kuin olen.
Olen tämmöinen kuin olen, mutta en tunnu silti kelpaavan kenellekään kaikesta huolimatta, mutta tästä voi puhua ihan toisen blogin merkeissä syvemmin.

Kiitos kuitenkin jos jaksoit lukea tämän sekalaisen täyteisen blogi kirjoitelmani :)