Yks mun lemppari esimerkeistä tieteen prosesseista joilla on seurauksia ihan meidän jokapäiväisiin oletuksiin ja uskoihin, on sarja huomioita näöstämme, silmistämme, ja miten siitä suunniteltiin aika nerokas koe.

Suurin osa tietää varmasti klassisesta sokeapisteestä näkökentässämme, mutta verkkokalvomme ei ole tasa-arvoisen tarkka näössään, meidän tarkin kuvalaatu on melkein yhtä pieni alue näkökentässämme kuin sokeapisteemmekin, oheisnäössämme olemme lähestulkoon värisokeita sekä low resolution tarkkuudessaan.
Kompensoidakseen huonompaa laatua näkökentässämme, pienet sakkadi liikkeet hyppivät ympäri näkökenttäämme ohjaamassa meidän keskinäistä huomiota pakosta koko ajan. Kuin valokeila joka päivittää jatkuvasti vanhentuvia tilkkutäkkimäisen pirstaloituneita havaintoja ympäristöstämme niin nopeasti kuin voi. 
Kaksi lisää olennaista faktaa: Silmäsakkadiliikkeet ovat ballistisia, eli ne seuraavat perus Newtoniamaisia fysiikan lakeja kun ne liikkuvat. Ja olemme käytännössä sokeita sen lyhyen hetken kun ne nopeat sakkadiliikkeet tapahtuvat.

Mutta mitä jos haluat nähdä miten tämä toimii käytännössä ihmisen kokemuksesta?

Tieteilijät jo 70-luvulla loivat sellaiset testit missä koehenkilö istui tietokoneen eteen, nojasivat päänsä tavallaan haarniskaan etteivät liikuttaisi sitä liikaa kun katsoivat koneruutua, silloin 70-90-luvulla testissä käytettiin laseria joka osoitettiin silmään ja sen etäisyydestä epätasaisesta silmästä laskettiin missä katseesi oli minäkin hetkenä - nykyään käytetään infrapunakameroita enemmän kun ne kehittyneet tarpeeksi tarkoiksi.
Siitä tiedosta mitä laserilla tai infrapunakameralla saadaan, missä katseesi on minäkin hetkenä, voidaan ennustaa minne ballistinen sakkadi liike laskee huomiosi kun se poimii liikkeen alun, ja koneet tarpeeksi nopeita tehdäkseen jotain siinä ajassa.

Nyt tarvitsee vain ohjelmoida jotain koneen ruudulle joka voi käyttää hyväksi tätä tietoa.

Useimmiten käytetään kuvia (3min YT saccadic masking demo) mutta joskus tekstiäkin, ja kuvittele hetki että olet jonossa seisomassa yhden koehenkilön takana katsomassa yli heidän hartioiden kuvaruutua, kun he lukevat istuen kameran/laserin ja ruudun edessä. Sinä näet jatkuvasti muuttuvaa kirjaintulvaa ruudulla kun yksi alue vain häviää ja muuttuu ihan toiseksi kuin mitä sekuntti sitten oli, pelkkää matrix symbolivirtaa lähestulkoon.
Mutta istu itse alas, nojaa pääsi haarniskaan, salli koneen laskelmoida mihin katseesi suuntaa, ja kokemuksesi siinä hetkessä on vain sulava normaali jatkumo jotain otetta kirjasta missä lauseet seuraavat toisiaan täysin ymmärrettävästi. Vaikka miten yrittäisit katsoa nopeasti muualle niin et pysty yllättämään konetta kesken sen muutoksen ja pystyt vain kokeamaan lukevasi staattista kirjan otetta.

Minusta tällaiset kokeet (katso myös inattentional blindness, change blindness, choice blindness) auttavat kyseenalaistamaan oletuksia ja luottamusta meidän tietoisuuden jatkumosta ja harhaluuloista että näemme, muistamme, koemme kaiken niin tarkkaan ja yhtenäisesti kuin mitä ehkä intuitio naiivisesti antaisi ymmärtää.
 

Huomannu täs viimeaikoina et mitä enemmän vietän siskon kaa aikaa sitä suojelevaisemmaks oon tullu

Aika outoo