Voitteko kuvitella, eileen ehtoolla nelijä ihimistä halus oikeen oikiasti keskustella tuolla tsätin teksti -osios, ja vielä perätyste. Mä jo hetken aattelin notta tää paikka on saatana rikki lopunki, mutta ei. Seittemän tuntia siinä viärähti. Jotakuta siis oikiasti kiinnosti keskustella eikä vaan ettiä panoseuraa. Mä en pystyny yöllä nukkumahan tästä kaikesta järkytyksestä. Ajatelkaa ny kuinka palijo miälenkiintoosia ihimisiä jää välistä ku lyörähän esc pohojahan heti ku sukupuoli/ikä ei miellytä...

• 0:10 - ♥Animefan92♥: Nyt syyän suklaamunia ja reilun 2 viikon pääst simaa ja munkkeja
• 0:10 - peach: antsa aiotko kuorruttaa munkit vappuna?
• 0:11 - ♥Animefan92♥: Peach en mut sut vois kuoruuttaa

"Neljän hengen sotilasryhmä oli tuhonnut meidän tutkimusryhmämme murusiksi. Jäin ainoaksi eläväksi hengeksi. Sotilaat olivat taisteluissa kovettunuita veteraaneja, joita lähetettiin riskialttiisiin tehtäviin. Tämä oli yksi niistä. Ohjaaja tiesi tapahtuneista, ja siksi jätti tutkimusryhmämme yksin. Hän halusi uhrata meidät paremman tulevaisuuden vuoksi. Kontrollin Päälikkö luotti meihin ja siksi olen kiitollinen hänelle. Olkoon Ohjaaja kirottu.

Sotilaat lähestyivät kohti ihmisen kokoista kaappia, jonka sisällä minä olin. Käteni vuosi tuoretta verta ja hengitin niin tiheästi kuin pystyin. Heillä oli käytössään nykyaikaiset karbiinit luotiliivien läpäistäien patruunoiden kera. Kolleegani makasivat lattialla kuolleina. Jålköp heidän vieressään. Häne kaatui yhtä helposti kuin muutkin. Hauska juttu oli siinä, että Jålköp oli yksi Päälikön lemmikeistä. Mitä raportit ainakin kertoivat hänestä: nopeus, kestävyys ja raaka voima, millä hän tappoi koekaniineja.

Sotilaiden kapteeni herkeni ensimmäiseksi vilkaisemaan taakseen. Jålköp oli herännyt. Hän kiljaisi yllättävän kovaa ja repäisi kynsillään yhden sotilaan valtimon auki. Hän jäi lattialle kuolemaan. Nopealiikkeinen pieni rasavilli hyppäsi toisen sotilaan päälle, ja alkoi avaamaan tämän vatsaa auki sormillaan. Näin, kuinka väkinnäisin liikkein Jålköp onnistui repimään ohutsuolen irti ja kaiken muun sotilaan vatsasta.

Jäljelle jäänyt kapteeni ja sotilas avasivat tulen Jålköpia kohti. Jålköp otti luodit vastaan kuin mikäkin luotisieni. Tiedän edelleen Jålköpin kyvyistä. Kuin päähän poltettu muisto. Päälikkö oli kertonut Jålköpin tuhonneen ihmisen, jättäen vain verivanan jälkeensä. Hän oli kuin sisäsiisti kissa. Vaikka Jålköpin kehosta olisi jäljellä vain ruumis, hän pystyi raivon avulla keräämään itsensä kasaan. Ei mitään väliä. Vaikka pää olisi irti. Vaikka häneltä olisi revitty sisukset ulos. Siksi hän oli Päälikön lemmikki.

Sotilas kuoli kapteenia enemmin. Jålköp oli kranaatin avulla räjäyttänyt sotilaan, eikä hänestä jäänyt jälkeäkään. Kapteeni vaihtoi tyhjän karbiininsa pistooliin, joka vain viivästytti hänen selvää kohtaloa. Jålköp kiljaisi, kun häneltä puhkesi silmä. Kuristusote tappoi kapteenin, jonka pää irtosi Jålköpin käsittämättömästä voimasta. Se jäi roikkumaan selkärangan varaan. Kapteenin eloton ruumis kaatui lattialle. Tulin ulos, ja hän katsoi minua. Kiiltävillä silmillään, jotka vainoivat minua läpi elämäni.

Jålköp repäisi kapteenin pään irti hampailla, jotka olivat veren tahrimia. Kuin muinainen luolamies hän murskasi kapteenin kallon ja säilöi aivot talteen. Häneltä puuttuivat säännöt. Ja se teki hänestä hullun."

Ote kestävien ja kyvykkäiden osastolla työskennellyltä tutkijan Abrezij Tchekovin muistelmasta. Abrezij työskenteli osastolla viisi vuotta, kunnes erosi tämän tapauksen jälkeen. Hän nykyään kärsii paranoiasta ja erityisesti pelkää viidennen luokan "jumalihmisestä" Jålköpista, joka toimii Päälikön vasempana että oikeana kätenä. Jålköp tunnetaan yli-inhimillisistä kyvyistä, joihin kuuluu mm. regenraatio, kestävyys ja estämätön raivo. Jålköp on vain viidentoista, mutta omaa rikkinäisen todellisuudentajun.

nuf said

Kenkulit tilaukseen c':

http://www.newrockstore.com/index.php?id_product=28669&controller=product&id_lang=1&search_query=oxido&results=93