Olemme kaikki olleet ja tulemme olemaan jonain päivänä kauneimmillamme, muistelemme sitä, koitamme muistaa joka yksityiskohdan joka asian joka siihen liittyi, päivä päivältä unohdamme enemmän mitä olimme ja mitä siinä hetkessä tapahtui, kuka meidät näki ja piti siitä mitä näki.

Koskaan emme saaneet tietää kuka meidät näki kuka meidät vielä muistaa, olisiko ollut mahdollisuus johonkin mitä olisimme halunneet. Menimme ohi ja olimme vain hetken koska pelkäsimme kaikkea.. Muita, itseämme, maailmaa ympärillämme. Emme koskettaneet toisiamme koska epäilimme kaikkea.

Toivomme ennen kuolemaamme löytävämme jotain joka antoi syyn elämällemme vain huomataksemme ei sitä todellisudessa koskaan löytynyt siinä määrin kuin olisimme halunneet. Onnekkaat löytävät siitä palasen josta pitää kiinni kunnes viimein kyyneleet sumentavat silmämme ja kadotamme sen jääden ikuisesti suremaan mitä joskus kosketimme, olimme.

Julmat ja kovat, tunteettomat unohtavat nämä palaset heittäen ne pois arvostamatta. Näkemättä omaa sokeuttaan kuinka kylmä kuollut kohtalo täyttää heidät salaa kunnes viimein tämän kohtalon pimeys on heidät saavuttanut eikä tuo kovuus ole enää kuin hajoamaton voimakenttä joka pitää sinut ikuisesti poissa kaikesta. Itselläsi ei ole enää voimia ja kykyä sitä hajottaa se pitää sinut erillään. Et näe edes mistä se alkaa ja mihin päättyy et tiedä mistä aloittaa sen hajottaminen.

Nekin jotka olivat tunteellisempia, pehmeämpiä, koittivat vaalia sirpaleitaan hajottamatta niitä lisää, luhistuvat maahan itkien kun maailma ajaa heidät erilleen palasistaan. He pitivät kiinni kaikin voimin antoivat käsiensä vuotaa kun lasisirpale viilti heitä sormistaan sen luisuessa aina vain suuremmalla voimalla erilleen heistä eivätkä hekään lopussa tienneet mitä tehdä, kuinka lujaa siitä olisi pitänyt pitää..

Kuin galaksit erkanevat toisistaan Kaikeuden pakottaessa kaikkea kauemmas toisistaan gravitaatiolla jonka voimaa ei kukaan voi käsittää niin sinäkin ajaudut erilleen kaikesta voimatta estää sitä tapahtumasta. Loputon tyhjä pimeys ympäröi sinut ja viimeisetkin valot kaukaisuudessa himmenevät kuin viimeiset muistot niistä tuhansista muistoista joissa kosketit jotain.

Jos olet vielä onnekas ajaudut hetkeksi uuden tähden valoon sen syntyessä mutta et mitenkään voi jäädä siihen olet vain eloton musta kivi joka todistaa uuden elämän alkua. Sen tähden on saatava elää oma elämänsä kunnes sekin jossain kaukana tulevaisuudessa menettää fuusionsa ja kylmenee, kuolee ja katoaa, jää kulkemaan omassa tyhjyydessään muistellen omaa aikaansa kun hänessäkin roihusi hallitsemattomana tuhansien aurinkojen lämpö, antoi hän elämän ja oli elämä.

Sirpaleesi viiltää myös sinua saa sinut huutamaan, kyyneleesi tulevat etkä pysty niitä estämään vaikka kaikkesi teet ei ole voimaa joka sen estää kun voima joka ne sinusta ulos pakottaa on vahvempi ja mitä vahmempi olit sitä suuremmalla voimalla ja sitä enemmän niitä tulee kunnes kaikki vuoret jotka niitä pidätteli ovat hajonneet niiden voimasta ja silmistäsi tulee meri, hyökyaalto joka repii sinusta kaiken ja vie mukanaan mitään jättämättä kuin puhtaan koskemattoman maan. Joku sinussa vielä sanoo ei tämä ole ohi sinulla on nyt tuo puhdas maa aloita uudelleen vaikka haluaisit jäädä ja nukahtaa siihen mihin luhistuit silmäsi verille raastettuna, äänesi tuskalla poltettuna, sydämesi surulla hävitettynä, koskaan enää heräämättä.

...Kun vielä kerran löydät uuden lasisen sirpaleen pidä siitä kiinni vaikka se alkaa luisumaan eroon sinusta sillä hetkellä, huuda kun se viiltää ja purista kovempaa, huuda vielä kovempaa pidä kiinni vielä kovempaa anna veresi valua huuda kovempaa kuin luulet pystyväsi. Anna sen mennä luihin asti älä päästä irti vaikka tajuntasi katoaa tuskassa olet veressä maata myöten johon se tippuu huuda ja pidä kiinni. Kun henkesi tuntuu loppuvan etkä voi enää huutaa kovempaa sulje silmäsi viimeisen kerran tuskasta ja hengitä, räjäytä huutosi niin kuin aurinko räjähtää supernovana ja kuole se tehdessäsi, älä jää ajelehtimaan enää tyhjyyteen kuolleena kivenä.

https://www.youtube.com/watch?v=Zgk19wLozzY&list=PLRpRtdKnuZPXbb5aSiLQWeBZVEMZYU74a&index=13

miten tää toimii

Moikka vaan kaikille! 

Nyt mä sit alotin tän varsinaisen bloggailun niinku suunnittelin! Ei kai mulla muutakaan ajanvietettä oo ku kirjotukset vihdoin ohi :) 

Kokeet oli tosiaan hiukan omituisia. Esimerkiksi matikassa ei oikeestaan varsinaisesti kysytty kurssien aiheita, tehtävissä oli kyllä haastetta! Ja sitten psykassa ei kysytty kuin yhden kurssin asioita vaan, onneksi mulla on hallussa kehityspsyka! Muut kokeet oli ihan ok! 

Kertokaa toki palautetta, haluutteko lukea lisää mun höpinöitä ja ajatuksia :) 

Tänään tunnustin rakkauteni Rosvolle. Sain kylmät pakit karvaiselle rintakehälleni ja pömppömahalleni. Jatkan tästä takaiskusta huolimatta.

-KarrrHu

Randomin metsässä asuu monenmoista väkeä. Joka aamupäivä he kokoontuvat suurelle (90kg) kivelle. Kivellä kiertää uusimmat juorut, mitä Randomi-metsässä on tapahtunut. Kivellä vaihdetaan hyödykkeitä mm. kebabannoksia, Tapio-pulloja, Olvi-pulloja sekä suitsukkeita. 

Metsäneläimiin kuuluvat mm. 

-KARHU

Jaakalhu

-Hunajamäyrä

Lonkerohirviö (vähän kuin muumien mörkö)