Mourners have gathered
For their last farewell
Amidst the grey stones
In the garden of the dead
The rain is falling still
The church bell tolls its knell
All cloaked in black with tears in eyes
The mourning ones have met
A man in black and violet
Latin scriptures, earth to earth
Ashes to ashes, dust to dust
And heavenly rebirth
Flowers grace the coffin black
Where the cold dead body lies
That slowly now is lowered
Into the cold earth
Funeral...
Now all is silent
And you are all alone
The rain is falling still
But no one mourns here anymore
A cross is placed above your head
The coffin is now your home
There is nothing left to do but
Pray that god will open his door
( Into the darkness of the grave)
Now you realize that all
The mourners met for was...
Your funeral...
Your own funeral...

Sitä on muutama päivä tullut juotua väkeviä joka ilta. Tämä pitkän kuivan kauden jälkeen. Nyt tuntuu että on aika taas vähän höllätä tahtia ja keskittyä muuhuun.  Kirjoittamishommia kyllä riittää, vaihteeksi riippuuvuuden kehittäminen niihin olisikin hyvä. 

Alkoholi ja uskottomuus ovat minulle tapoja paeta ristiriitaisia ajatuksia ja paineita. Hyvin pitkälle kotoa opittuja Pitäisi kehittää vaikeiden tunteiden  käsittelyyn parempia tapoja. Terapia kiinnostaisi ,mutta ainakaan Kelan korvaamaan kuntouttavaan terapiaan ei ole asiaa, olenhan aina työkykyni säilyttänyt. Ainakaan tällä hetkellä taloudellinen tilanne ei salli yksityiselle menoa.

The cold moon glows as the clock strikes midnight
The putrid miasma seeps out of the ground
The landscape is bathed in an eerie moonlight
Revealing to us the strangest of terrors
Inside the mansion the doors are unlocked
Yet some of the guests can never leave
The candlelight flickers as if to a lonely tune
The church is empty yet a choir sings
Terrified voices whisper from inside the walls
Curtains rustle even though there is no wind
Voices of children echo through the old house
As shadows move in the deserted hallway
Envious of our lives and human shells
The beyond opens and foul spirits rise
It is time
Come, spirits...

Psykologinen tutkimus jota esitellään esimerkiksi Daniel Kahnemanin mainiossa kirjassa Thinking Fast and Slow sisältää monia kiintoisia esimerkkejä siitä kuinka paljon ihmiset oikeastaan päättävät täysin automaattisesti ennen kuin asiaan edes regoidaan tietoisuudessa, Autolla ajaminen ja monet muut erittäin vaativat asiat sujuvat kuin itsestään. Vasta monimutkaisia ja muistissa pitämistä vaativia asioita joudumme punnitsemaan tietoisesti. Autopilottimme kuitenkin johtaa meitä helposti myös harhaan jos emme tunne sen taipumuksia, esimerkiksi arviomme helposti väärin todennäköisyyksiä tuttuuden vaikutuksesta.

 Moderni tietoisuuden filosofia ei pääasiassa enää näe tietoisuutta fysikaalisesta todellisuudesta irrallisena substanssina vaan sen emergenttinä ominaisuutena. Tietoisuudella on kuitenkin myös varjopuolensa, oman kuolevaisuuden tai yleensä tulevan pohtiminen lienee aika lajityypillistä ihmisiselle. Onko tietoisuus lopulta itse asiassa bugi? Mitä hyötyä itse asiassa siitä on että kelailemme asioita, eikö olisi vaan parempi jos automaattisesti tekisimme oikein? Mutta mitä tarkoittaisi oikein ilman kelailua