Kirjoitan The CODEX of Battle kirjoituksen myöhemmin en ehtinyt tähän viikonloppuun mennessä. Mulla vain on ihan helvetisti muuta tekemistä enkä ole vastuussa taikka vastausvelvollinen jollekkin hevonvitun chatti-kansalle joka koostuu pääasiassa nyrkkeilykehän ulkopuolella huutavasta huutosakista heittelemässä kaljatölkkejä sylki suustaan syösten kun Hulk Hogan vetää showtaan eivätkä he pitäneet kun hävisivät vetonsa kun eivät laittaneet rahojaan Hoganille vaan hänen naurettavalle vastustajalleen - The Dipshit of Fuc'a'Tard

Taas tein virheen, lähdin auttamaan jotain vinkujaa chatissa tässä aamulla. Siellä se alkoi vinkumaan että ei saa unta koska hermot hajalla ja sätkii sängyssään kuin vauva joka saa sähköshokkeja, itkee parkuu elämänsä murheita ja sai ilmeisesti lievämuotoisen vitutus / kateus kohtauksen kun kerroin että jopas nukahdin hyvin eilen illalla kun katoin Highlander leffaa ja heräsin just ennen aamu kuutta (ilmeisesti treenasin niin kovaa tossa alkuviikolla että olen tarvinnut ihan hiirenä unta jo monta kertaa :) ).

Koska olen tyhmä ja hyväntahtoinen, aattelin kertoa sen ainoa syyn miksi hänen hermonsa ovat paskana ja miksi hänellä menee huonosti, tämän siis tein ja tämänkin kirjoitan vaikka ei minun tarvitsisi, minulla oli jo kiire laittaa hiirille uudet ruuat ja tehdä muutakin enkä edes tunne koko tyyppiä, aivan sama mulle vaikka sillä sydän pysähtyisi tällä hetkellä (tästäkin hän vinkui että sydänkään ei kunnossa), silti tein sen ainoan teon joka hänet voi pelastaa ja ilmeisesti ainoana koko maailmassa kun lääkäritkin ovat vain rahastamassa sairaita eikä niitäkään kiinnosta eivätkä tätä edes tiedä eivätkä tätä kykenisi kertomaan tavistavalla että jokainen dille ja dorka joka snagarilla notkuu darrassa sen tajuaa, mitä tässä tarkoitetaan.

Teen siis ilmaiseksi hyvän teon jolla voisin mennä lääkiskouluun ja tehdä itsestäni lääkärin ja perustaa klinikan jossa tätä valistaisin tyhmään sairaaseen massaan ja tulisin monimiljardööriksi ja nussisin kalliita huoria aamusta iltaan nenä kokkelissa ja maksaisin itselleni kalleimman asianajajan ja tuomarit että en koskaan saisi edes sakkoja mistään mitä tekisin vaikka pyörittäisin touhuani veronkiertäjänä koko elämäni. Presidentitkin olisivat minun lähituttaviani.

Näin olen tyhmä kun tämän ilmaiseksi teen. Tai sitten se ainoa ihminen, taistelu-pyhimys, jota itse Crom Jumala katsoo ja on tyytyväinen. Whatever the case, on kohtaloni tehdä näin ja kohtaloaan ei voi välttää.

 - Lopeta se paskansyöminen, vitun luuseri. Näin lyhyesti.

Sitten vähän enemmmän. Ihankuin 99% ihmikunnasta olisi parasta tuhota ja aloittaa alusta koska se olisi helpompi vaihtoehto kuin yrittää pelastaa heitä (koska eivät ansaitse sitä koska ovat aina turpa vinossa eivätkä auta itse itseään), niin sama on heidän 'ongelmiensa' suhteen, 99% kaikista mikä ikinä heitä vaivaakaan johtuu siitä mitä he päivittäin turpaansa tunkevat. Tuolla kaupoissa hyllyt notkuvat myrkkyä, kivoja paketteja ja kivoja positiivisia tekstejä jotka tekevät 'hyvää'. Sinne ne huonokuntoiset heikkotahtoiset lyllertävät päivästä toiseen hakeemaan 'piikkinsä' silmät mollukkeina toisiaan mulkoillen ja miettien kuinka vittuilla toiselle lyllertäjälle koska joku lyllertäjä vittuili hetki sitten hänelle.

En aio sanoa mitkä ovat ne myrkkyainesosat joita te imette itseenne päivästä toiseen koska en ole enää niin kiltti kuin olin (ennen olisin sanonut), ja koska teidän on ansaittava pelastuksenne joten tehkää tutkimustyötä ja käyttäkää itseänne koekaniinina selvittämään mikä tekee pahaa mikä hyvää, mutta annan vihjeen (kuten annan jo sillä että ylipäätään kirjoitan tämän tekstin); Kun Jokeri leffassa Batman on telkkarissa ja kertoo jotta on lähettänyt maailmalle Smylex myrkkyä jota te kaikki jo olette ostaneet ja saaneet annoksenne, niin en kerro mistä te sitä saitte ja minkä kanssa se vaikuttaa, kerron vain että olette täynnä myrkkyä ja odotatte päivää kun se vääntää kasvonne irvokkaaseen irvistykseen kun kuolette kammottavissa kuolinkouristuksissanne.

 - Muistuttakaamme massoja vielä tärkeistä yksityiskohdista; minä olen tyhmä kun teen tämän, annan tämän avun ja teen hyvän teon, ette ansaitse tätä, ansaitsette konekiväärin ja liekinheittimen ja rypälepommien harjoitusmaalina olemisen (kautta Cromin se päivä kun pääsen tästäkin eroon, en enää oikeasti välitä muiden kärsimyksestä). Ne harvat jotka eivät ansaitse maalitauluna olemista, ei tämä heitä koskekkaan he tekevät itse itsensä vuoksi itsensä pelastavia asioita eivätkä he itke tuskiaan ja elämänsä tarkoituksettomuutta. He ovat pelastuksensa ansainneita ihmisiä.

 - Kun sinä autat sairasta. Heikkoa, pateettista sairasta, ei tämä sairas koskaan näe että sinä autat häntä, se alkaa haukkumaan sinua, sättimään sinua, siirtämään oman paskaelämänsä paskamaisuutta sinulle koska ei ole ketään muutakaan kelle sitä antaa koska kaikki muut potkivat häntä naamaan sylkevät hänen naamaan ja paskantavat hänen naamaansa, olet ainoa jolle sen voi antaa koska olet ainoa joka hyvyydellään antaa siihen mahdollisuuden. Hän on siis arvoton ihminen, hän ei ansaitse hyvyyttäsi, mutta koska kohtalosi on olla hyvä, tulet silti tekemään tämän. Hän voisi olla vahva luonteeltansa ja olla siirtämättä oman elämänsä paskaa sinulle ja osoittaa kiitollisuttaan mutta silloinhan hän olisi jo auttanut itse itseään jos olisi ollut vahva eikä sinun tarvitsisi häntä koittaa nostaa epätoivon suostaan jossa hän paniikissa huutaa epätoivon kauhuaan kun kohta vajoaa ikuiseen pimeyteen.

 - Vielä on jonkun verran minussa hyvyyttä että ajattelen että jos autan vaikka en saakkaan kiitosta on se sen arvoista, on sillä merkitystä, mutta ei kauaa. Odotan oikeasti ilolla sitä päivää kun kävelen vailla mitään tunteita sen ohi joka on juuri kuolemassa, en edes vilkaise häntä enkä ota kuuleviin korviini hänen kuolinkiljuntaansa. En vain reagoi siihen mitenkään. Hän ei ole minulle mitään. Käytän sen ajan jonka käyttäisin häneen (kuten nyt, johonkin muuhun, vaikka uudestaan Tim Burtonin Batmanin katsomiseen)

 ---

Kirjoitan vielä viikonloppuna toisen stoorin, The CODEX of battle, insight to the horrors of primitive emotions, fear of fear, the reasons of combat. Why we are alive, what is reason why we are alive, why we do battle.

Koska, taatana ja perkule, koska, mä eilen illalla, olin todella iloinen, mulla oli hyvä olo. Kerroin että ostin kilon lampaanlihaa ja teen omat kebulat ja oon treenaillu kovaa ja pelaan voittaakseni nettipeleissä enkä kuuntele kadulla pitkään vittuilua enkä pakene vellit perseestä roiskuen pienestä vaaratilanteesta ja kattelen kivoi leffoi ja kaikkee, ja nää, nää saatanan vinkujat, tää vitun huutosakki, tää heikkotahtoisen ihmisulosteiden paskamassa, tää CHATTI-kansa alkoi taas kateuksissaan vinkumaan ja sain olla vastailemassa niille samaa aikaa ja pitää itseni kylmän rauhallisena ku ne kaikki oli vesipää märkänä siellä onnettoman egonsa kanssa huutamassa vaikka eivät mistään mitään tiedäkkään eivät mitään koskaan ole tehneetkään eivätkä mitään koskaan ole olleetkaan, mutta helvetti että on ego joka huutaa kyllä ja luullaan jotain olevinaan.

Minä vastaan heille kirjoittamalla taistelu CODEXin

Mutta nyt tänään. Vietän toisen hyvän päivän :). Meen illalla taas taisteluvuorelle treenaa ja nyt ollaa hiirujen kaa kivasti ja mussutetaa kaikkee kivaa ja ollaan onnellisia, koska, minun suurin vahvuuteni on minun psyykkeeni, minun rauhallisuuteni, minun hyväntahtoisuuteni, minun älykkyyteni, selväjärkisyyteni, vasta sitten tulee fyysinen ylivoimaisuuteni kestävyydessä, palautumisessa ja kivunsietokyvyssä (ja läjä muita ominaisuuksia joita en vain jaksa kirjoitaa).

Sillä välin - kärsikää tuskissanne te mitättömät täit (smiling with sunglasses hymiö tähän)

Poikaset siis ovat tulleet jo pesästä ulos. Tässä viikko sitten tai vajaa olin ensin valvonut pari päivää ja nukkunut huonosti enkä ollut ehtinyt syödäkkään kun ikkunoita remontoitiin ja viimein kun sain siivottua koko kämpän niin oli aika siirtää hiiret takas omaan huoneeseen. Aattelin että olisi kiva kun ne olisi dunineen tossa sängyllä katot irti ja sais katella ku teen niille ruokia :).

Ei menny oikeesti ku hetki ja käänsin selkäni niin kaksi pientä palloa loikkasi sänkyyn peittojen alle kun siellä on niin piiloista ja pehmeää ka kivaa, en tätä nähnyt, sitten kun olin itse menossa nukkumaan (aivan loppuväsyneenä) ja nostin peittoa niin mit!?? Siellä on 2 poikasta toisissaan kiinni ja heti tajusin mitä on käynyt, koitin rauhallisesti ottaa ne syliin mutta ne lähti samantien livohkaan ja olivat jo lattialla ennenkuin ehdin edes kömpiä perässä..

Ei vittu nyt iski paniikki koska tiesin että ne ei tule sovinnolla syliin eikä niitä saa kiinni millään ja niillä on näkymättömyys voima joka saa ne katoamaan muiden silmistä hetkessä, ja näin kävi, se oli vilaus kun hiiri oli yhdessä paikassa ja toinen kun niitä ei enää löytynyt eikä näkynyt. Siin oikeesti seinä ja kirjahylly jonka alla ne on ja jommasta kummasta päästä on tultava pois ei luulis et on vaikee havaita. Mut niin se on hiiri liikkuu kuin salama eikä sitä nää.

Tästä seurasi 5 tuntia totaalista kämpän kaikkien tavaroiden (AIVAN KAIKKIEN) järjestelmällinen siirtäminen ja toistensa päälle kasaaminen että ei ole mitään piiloa minne ne voi mennä. Hella irti ja peilin kanssa sitä alta katsominen, jääkaappi irti ja sama, pesukone ylös ja sama. Kun viimein pääsin hiirihuoneeseen niin siellä kaikki kamat sama homma. Ketään ei näy. Ei vitun vitun vitun EI VITTU... Mä olin jo aivan paskana mulla heitti päässä univajeesta ja ravinnon puutteesta ja heikotti, mielestäni kaiken olen katsonut moneen kertaan ja verhotkin lampulla katsottu koska ne voi kiivetä myös verhojen väliin niin ylös kuin pääsee, ei mitään.

Aloin miettimään sitä pahinta vaihtoehtoa että ne on menny jonnekkin jääkaapin alla olevaan rakoon rakenteissa kun ne sinne mahtuu ja jos näin on mahdollista että ne ei oikeesti tule sieltä ulos ja koska ovat vielä riippuvaisia emosta ja tarvitsevat parintunnin välein ravintoa ja kello on jo 4 yöllä ja tää alko keskiyöllä.. Ne taatana nääntyy sinne enkä mä voi tehä mitää :((((((((((((

Mulla alko pää sekoo ja menin paniikkiin...

Melkee itkin jo.

Sit menin takas hiirihuoneeseen ja aloin laittaa kamoja takas ja mietin että nyt ei saa seota vaan pitää rauhottuu koska viiminen mahis on että ne alkaa piipittää ja kertoo sijaintinsa tällä tai yksinkertasesti tulevat näkyviin..

Sitku se kasa jota olin tsekannu jo 3 kertaa, sitä aloin purkaa ni mitä!? Siellä yksi poikasista oli nukkumassa kankaiden välissä! Miten se edes oli sinne päässy koska kaikki on nostettu ylös ja sen pitäis loikkaa joku puolmetrii päästäksee ottaa otteen jostai mistä kiivetä..

No nyt vitun rauhallisesti ei mitää äkkiliikkeitä.

Järjestelmällisesti yks tavara kerrallaan pois ja tarkistukseen, piilot vähennetään yksi kerrallaan. Kun viimein vika riepu on jäljellä ja sieltä näkyy likettä niin hyyyyviiiiin rauhallisesti sitä nostan että nään hiirikarkulaisen. Siellä se on pää piilossa ja vain pylly ja häntä häkyy. Äkkii hännäntyvestä kii precision otteella ja piipittäjä on vihdoin hallussa (snif*).

Siellä missä yksi siellä toinen sanoo sananlasku :)

Toinen oli kiivennyt korkeemalle mattojen väliin tuolilla, häntä näkyy, hiihii :)

Sama homma ootetaan että hiiri menee mestaan missä siitä saa sen huomaamatta otteen hännäntyvestä.

Vihdoin. Kaikki pesässä ja emo jo olikin siellä oottamassa missä on loput, ihankuin se olisi tajunnut mitä on tapahtunut ja tuli kädestä ottaa kii ja kiittämään että pelastit poikaset, ihan tämmönen fiilis tuli!

Mä olin aivan lopussa... Harvoin olen ja nyt olin. Ku vihdoin pääsin nukkuu ni nukuin yli 12 tuntii putkee..en tiä ehkä jopa 15 jos 5 aikaa aamul menin nukkuu ja ku heräsin oli jo ilta 10 jotai vai tuleeks tost 17 en muista enää tarkkaa.

 --- 

No mä aattelin et nyt tiiän et noi loikkaa ja enää ei siihe mahista anneta ja pesä pysyy kii.

Ei menny ku seuraava ilta ja ku tuin veskistä ni mitä!? Hiiren poikanen vipeltää lattialla! Sama toinen niistä joka oli jo karkumatkalla. Miten helvetissä!??? Ennenku mitää ehin tekee ni se meni just sinne pahimpaan paikkaan mitä voin tietää eli jääkaapin alle..

Mä sain mentaalisen paniikin kun mieleeni tuli instanttina kaikki edelliset mahikset ja taas on kämppä käännettävä tai joko se ei tule ulos tuolta enkä saa sitä sieltä, silti rauhotin itseni totaalisesti. Hetken katsoin tuleeko se ulos ja kun ei tullut tiesin heti miten tää pitää hoitaa, se pitää houkutella ja kärsivällisesti odottaa. Hiiren hiljaa hiivin hiirihuoneeseen hakemaan leluja jotka sopii ansoiksi ja tulen istumaan Tomcattina jääkaapin eteen siihen kamat kyhäten. Lampulla katson jääkaapin alle ja siellä se nöpönenä ihmettelee eikä onneksi ole menny sinne rakoon :)

Nyt kärsivällisesti ja rauhallisesti.

Siinä sitä 20 minsaa istutaan ja katotaan ku se tulee pikkusen nenäänsä tuhisten ulos ja menee takas alle. Vasta kolmannella kerralla se menee siihen läpinäkyvään muovitunneliin jonne heinät on laitettu houkutukseks. Kun se on tarpeeksi pitkällä WHUM kädet kummankin ulospääsyn kohdalle seinäksi ja putki syliin. HIIRI PERKELE :XDDD. Siinä mä sitä kattelen putkessa ja mietin että etpä kuule karvapallo tiedäkkää mitä riskejä otit elämässä ja toisenlaiset olosuhteet niin sulle ois käyny todella huonosti, joku kyvytön heikko nuori tyttö ei ois sua voinu pelastaa eikä muu maailma olis välittänyt kohtalostasi, ne ois lähteny dokaa ja antanu sun kuolla. Siinä se viattomana kuikuilee maailman karmeiden kohtaloiden tietämättömyydestä vain iloisena että oli kivaa olla seikkailemassa :)

Se siis tuli ulos dunassa olevasta reiästä johon juomapullo laitetaan, on se saatana mihin kaikkeen hiiri pystyy :D

Tää tukitaan puupalikalla ja varmistetaan että sitä ei siitä mihinkään väännetä! NIIN TAATANA!

 --- 

Jälleen kerran tein jotain mitä muu maailma ei tee, pelastin hiiren kohtalon tilanteessa jossa muut ei olisi edes pystyneet siihen eivätkä olisi siihen alkaneet, ne ei ois välittäny paskaakaan. Vain ne jotka haluaa elää ja ne jotka tekee enemmän kuin luulevat pystyvänsä selviytyvät, eivät koskaan luovuta. Aina jatkavat taistelua vaikka kuinka epätoivoiset suhdanteet olisivat ja uhraavat itseään muiden vuoksi valittamatta vaikka sydän pysähtyisi.

Näitä Jumala ja Jumalat katsovat ja nämä merkitsevät. Loput vain itkevät eikä niitä pelasteta.

Auta itse itseäsi niin sinua autetaan.

Ole Space Marine niin merkitset.

Lähdin taisteluvuorelle, siinä tullessani pölkkyareenalle ihmeekseni huomasin 10 kilon ruostuneen käsipainon, mitä ihmettä kuka heittää tämmösiä pois!? Ei se ollut siinä viime kerralla muutama päivä sitten! Varmasti Jumalat tiputti sen yöllä taivaasta kun maailma nukkui ja muovasi kohtaloa että just mä siihen tulla tupsahdan ennenkuin muut ovat saaneet itsensä ylös ja kanssa sinne uhkumaan ja puhkumaan :)

Minä luonnollisesti selviytymishiirenä tajusin heti, tuo on otettava kotiin! Kaupassa maksaa ainaski 50e ja mitä sit jos on ruosteessa sehän vain todistaa että sillä on tehty jotain, se on taistellut! Se on saanut konehengen ja tullut eläväksi ja sen legenda jatkaa vielä pitkään kun biologiset hauraat kuolevaiset ovat siirtyneet ajan unohtamiksi :)

Heti piti kokeilla millais tällä treenaillaan ja voi sammakko lammellaan sillähän treenattiin helvetisti! (Taustalle sammakon kurnutus ääniä)

Sitten kun olin siinä pari tuntia hillunut ja oli aika lähteä vuorelle kunnioittamaan menneiden samurai henkien pyhyyttä niin oveloin että mä otan ton mukaan ja jos siitä on kii ni mä kannan sen koko helevatan 6-8 kilsaa mikä on matka vuorelle!

Matkalla luonnollisesti jatkettiin sillä huhkaamista ja muut katteli että onpa siinä kova ja komea mies, rajumpi ku härmän hämärät huitojat :D

No mä kyllä aloin miettii että ei helvete eihän tän kaa voi juosta ja mä haluuun rynnäköidä ylämäkee vuorelle joten hiirenä aloin etsimään maastokätköä sillon ku ei ole muita polulla. Ihme ja ihme että just ku mä löysin mestan ni kummastki suunnast tulee minuuttikaupalla porukkaa..

No ovelana hiirenä aloin taas treenaa et ei täs mitää mä va treenaa en mä mitää kätköö täs venaa damdiduu...:)

Sitku kukaa ei nää nii ZIP ja ZIIP ja ZIIPUZII äkkii loikkaan mettään ja piilotan aarteeni mustikoiden alle (omahyväinen hymiö tähän)

Matka jatkuu lallalaa hihihihihi hiiiiiii :):):)

Ku tuun tuntien päästä takas olen jo hiirenä huolissani mitäs jos joku huuhkaja näki mut ku piilotin ja vei sen täs välis..

..huh kukaa ei oo vieny sitä äkkii syliin aarre niiihhh....:)

Kaupaski mua ihmeteltii mikä hullu toi on tulee tänne käsipaino kädes ja ostaa cokista ja suklaata ja pandaa (olin ansainnu)

Sitku viimei pääsin dösikselle ni sain tosi hauskan vitsin mieleeni, ku muistelin vuosia sit tapahtunutta jossa yks ulkomaalainen dösäkuski ei pitäny musta ja kerra se sama ukko ajo ohi eikä pysähtyny pysäkil ku olin yöl ABC huoltsikalt tulos ruokaostoste kaa (sai muute aika hyvän valituksen ja lenti duunistaa - KANTSII VITTUILLA MULLE :XDZ)

No siin penkil istuessani ja aarrettani ajatellen tuli mielee ajatus et mitäs jos se sama kuski olis seuraavan dösän kuskina ja muistais mut ja eka pysähtyis ja sitku näkis mut ni sekois, nousis tuolistaa ja huutais HELVETI HULLU SÄHÄ ET MUN DÖSÄÄN TUU! Ku näkis mut hullun käsipainon kaa siinä ilta hämyssä DDD ja lähtis kaahaa helvetisti vittuu siit.

Sit mä oisin eka viattoman ihmeissäni et mitä mä ny tein mähä oon aina kiltti ja rauhallinen mut samalla animal spirit heräis ja riemastuisin ja ottaisin selän takaa vauhtii painolle ja viskaisin sen dösän keskiovista sisää huutaen HAIST VITTU!!! XXDDDZZZ porukka sais slaagia ku kilisis rysähtäis rymähtäis ja kolahtais karsee murkula dösää sisää ahhahahahahahahah

No mut en mä näin tehny ja kiltisi kotiin aarre mukana :)
 

Moikka taas muruset <3 

Taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta. Ei oo kauheemmin ehtinyt jutskailla mitään, kun aika on mennyt paljolti uuteen kouluun ja kaupunkiin tutustuessa! Tällä hetkellä sosiaaliala tuntuu niin mun paikalta. Luennot ovat olleet kauheen kiinnostavia erilaisine aiheineen. Opettajat osaavat myös hommansa :) 

Toki opiskeluihin kuuluu myös se asianmukainen biletys! Oon jo yksissä päässy käymään parisen viikkoa sitten, huomenna olis tulossa taas lisää, jos vaan innostun. Ekoissa bileissä oli kyllä ensimmäistä kertaa niin kotoinen olo, siihen nähden, että suurinta osaa ihmisistä en edes tuntenut ennestään. Kaikilla oli hauskaa ja kohdeltiin kaikkia kivasti, eihän silloin voi kuin mennä nappiin! Joten luulen, että huomennakin innostun jatkoille!

Ja tottakai yhtenä kohokohtana on sunnuntaina alkanut BB! Osasta asukkaista on jo kerennyt muotoutua suosikkeja, osa ei ole mieleeni, mutta toisaalta haluan niidenkin pysyvän talossa mahdollisimman pitkään, jos ne vaan saavat jännitystä ja riittävästi hässäkkää aikaiseksi! Kaikkiaan odotan innolla, mitä näiden viikkojen aikana tapahtuu ja erityisesti sitä kehitystä heissä! 

Kaikkiaan mä oon tällä hetkellä huojentunut monestakin onnekkaasta tapahtuneesta jutusta. Mun elämä on tällä hetkellä sopivasti muuttunut, mutta kuitenkin on selkeät kuviot, mitä teen :) Vaikka vastoinkäymisiä on tullut ja niitä tulee vielä lisääkin, onneksi saan nyt kuitenkin hetken vain nauttia uusista ihmisistä ja opiskelusta!

Toivottavasti tekin voitte hyvin! Jos on haasteita, muista, että et ole yksin ja apua kyllä saa tarvittaessa <3