Olen huostaanotettu asun tällä hetkellä Loimaalla ja oon Vehmaalta kotosin. Mulla ei oo paljoo kavereita, mutta muutama hyvä ystävä on. Haluaisin juttuseuraa ja enemmän kavereita. Mulla on ollut aika erilainen elämä verrattuna muihin mun ikäsiin. Tykkään kirjottaa mun tunteista ja mitä ajattelen. Kirjotan siis runoja. Rakastan myös musiikkia mutten osaa soittaa tai laulaa omasta mielestäni. Olen luova ja osaan piirtää ihan hyvin. Koulussa olen aina pärjännyt hyvin vaikka en edes yritä kunnolla. Toisten ihmisten kanssa taas on ollut jonkun verran ongelmia. Olen oikeasti ihan hauska ja mukava tyyppi, mutta yksinäisyys laskee mielialaa. Olen erittäin huumorintajuinen. Tulkaa pliis joku juttelee ja piristää. Snäppi on: tii.laaksonen00. :)

Ihq jag är Rose from titanic. jag älskar Jack <3333333333333333333333 if your name is jack, will you be my husbaaaaaand??????

https://www.youtube.com/watch?v=y5_eWPCB4p4

18-vuotissyntymäpäivän vuoksi, heitän tähän pätkän jotain, minkä kanssa olen jo väsännyt jo vuoden. Sanokaa mitä pidätte, otan hyvät arvostelut vastaan (eli ne jotka oikeasti huomauttaa oikeita virheitä tarinan suhteen, typot yms.)

"Siinä samassa Ninan koko naama jakaantui neljään eri osaan ja paljasti irvokkaan rakenteen. Ninan naama muuttui täysin. Hänen kielensä muuttui ohueksi ja rihmamaiseksi lonkeroksi, silmät levisivät kahdelle eri naamanpalaselle ja hänen hampaansa järjestäytyivät isoksi kidaksi. Kauhuissaan oleva Valerie nousi ylös ja perääntyi muutaman askeleen taaksepäin muiden seuratessa tilannetta. Nina nousi seisomaan jaloilleen ja kääntyi ympäri niin ikään kuin katsoakseen, ketkä olivat hänen ympärillään. Yhtäkkiä hän vapautti ilmoille korvia raastavan ulvonnan, jota ei voinut enään tunnistaa ihmisen huudoksi.

- Hei!

Nina nopeasti kääntyi huutajan suuntaan. Cathy sai hänen huomionsa ja yritti saada häntä tämän luokse. Peter ei voinut käsittää tapahtunutta. Maha- ja pääkipu oli muuttunut hirveäksi mutaatioksi, jonka vallassa Ninan naama oli. Peter perääntyi muutaman askeleen, mutta pysähtyi Chesterin tarttuessa häneen. Hän käski Peterin seistä paikoillaan, mutta sanat menivät kuuroille korville. Peter riuhtaisi itsensä vapaaksi ja lähti juoksemaan kohti pesäpallokentän aitoja. Nina kääntyi heti ja päästi pienen ujelluksen. Hän nähtävästi ärsyyntyi Peterin äkillisestä liikkeestä ja päästi kovemman ujelluksen, tällä kertaa uhkaavemmalla äänensävyllä.

Kuin saaliinsa löytänyt susi, Nina lähti juosten Peterin perään. Hän juoksi nopeammin kuin mitä kentällä ja saavutti Peterin nopeammin. Peter katsoi taakseensa huomaten häntä seuraavan Ninan, muttei veristä ja rihmamaista uloketta, joka kamppasi hänet maahan. Peter rysähti koko painollaan nurmikolle mahalleen. Hänen keuhkonsa painuivat kasaan maan kosketuksesta, eikä hän hetkeksi saanut henkeä. Nina saavutti maassa makailevan Peterin ja ujelsi taas. Hän sylkäisi ulos pitkittyneen kielensä ja tähtäsi sillä Peteriä päähän. Ei kulunut kauaa, kun Todd ilmestyi ja löi Ninaa kylkeen. Isku synnytti rusahduksen, joka tarkoitti Toddin rikkoneen luun.

Nina ulisi taas ja siirtyi sivuun. Todd oli onnistunut laittamaan Ninan lantion sijoiltaan iskemällä niin lujaa kuin hänen kädestään lähti. Ninan kieli lensi kohti Toddia, mutta hän väisti sen. Vasta sen jälkeen, Nina huomasi hänen lantionsa kunnon. Nina kiersi oikean jalkansa kerran ympäri ja pienellä liikkeellä korjasi lantionsa kuntoon. Todd kirosi ja ojensi oikean kätensä. Nyt Peter seurasi tarkasti. Toddin oikeasta käsivarresta lähti lihasta ja ihoa repeytymään kohti hänen kättä. Se kerääntyi hänen nyrkkinsä ympärille, paljastaen Toddin olka-, värttinä- ja solisluun. Todd huudahti ja iski Ninaa rintaan. Tyttö kaatui maahan selälleensä, mutta vastasi iskuun laukaisemalla kielensä Toddia kohti. Se ei onnistunut, vaan Todd otti sen kiinni ja veti sen avulla Ninaa.

Pienen tovin jälkeen Todd iski kielen takaisin Ninan suuhun ja otti hänen verisestä kallosta kiinni. Hän paiskoi sitä aitaa vasten kahdesti ja heitti Ninan maahan. Nina ei ottanut moksikaan, vaan käytti verisuoniaan tällä kertaa. Ne tarttuivat Toddin olkapäästä, pakottaen hänet kumartumaan. Todd ojensi vasemman kätensä ja löi sillä Ninaa kaulaan. Toisen kerran. Kolmannen ja neljännen, kunnes Nina sai tarpeekseen ja kietoi hänen kätensä verisuonilla. Nina kiersi kielensä Toddin kaulan ympäri ja veti häntä lähemmäs itseään. Todd jarrutti oikealla kädellä, jolla hän myös löi Ninaa kerran suoraan naamaan.

Cathy juoksi tappelevan kaksikon luokse ja potkaisi Toddin vasempaa kättä. Verisuonet häipyivät sen ympäriltä pois ja palasivat Ninan naaman sisälle. Sitten hän repi Toddin olkapäässä olevat verisuonet ja työnsi ne Ninan kurkkuun. Nina synnytti kurlutusta muistuttavaa ääntä ja kimeän ulinan jälkeen löi Cathyn luotaan kielellään. Todd oli kokonaan vapaa. Nyt hän tarttui Ninaa rinnuksista ja nosti tämän ilmaan. Todd paiskoi hänet maahan kovalla vauhdilla ja toisti tämän kaksi kertaa. Cathy nousi ylös ja potkaisi Ninaa päälaelle, mutta yllätyksekseen ei aiheuttanut mitään vaurioita. Nina lävisti kielensä Cathyn vatsasta läpi, mutta Todd nopeasti löi häntä naamaan.

Muut oppilaat seurasivat tilannetta kauhistuneina. Valerie jopa itki hysteerisesti, samalla kun Constanza lohdutti häntä. Steven katsoi, kuinka Todd mukiloi Ninaa vatsaan, tehden mitätöntä vahinkoa hänelle. Mutaation vallassa ihmisen kipukynnys kasvoi ja kaikenlainen fyysinen vahinko vain teki pieniä vaurioita. Toddin vahvuus oli mielenkiintoista, mutta se ei tehnyt Steveniin kovin maittavaa vaikutusta. Hän kääntyi aina taakse katsomaan Alexia, joka taas oli keskittynyt muistioonsa. Peter makasi vieläkin samassa paikassa, miltei jähmettyneenä. Steven katsoi häntä hetken aikaa, kunnes hymähti ja totesi itsekseen:

- Kappas.

Cathy repi voimalla Ninan kielen ulos vatsastaan ja veti sen avulla Ninan luokseen. Nykäistyään Ninan liikkeelle, hän potkaisi Ninaa kaulaan. Todd piti Ninaa paikoillaan, joka ulisi ja yritti saada edes yhtä uloketta naamastaan osumaan kaksikkoon. Cathy katsahti vatsassaan ollutta kättään: se oli aivan verinen. Hän jäi seisomaan paikalleen miettimään seuraavaa vaihetta ja päätyi riskialttiiseen ratkaisuun Ninan pysäyttämiseksi. Toddin kädet alkoivat täristä Ninan käsivoimista, jotka eivät olleet edes niin suuret. Cathy ei aikaillut ja kumartui Ninan vierelle rauhallisesti. Nina ulisi vihaisesti, mutta ei yrittänyt vahingoittaa Cathya.

Peter juoksi päättäväisen näköisen Stevenin luo, joka oli katsomassa tilannetta haukan silmin. Hän kiersi luokkalaisten takaa ja käveli Stevenin vierelle, vaatien vastausta tapahtuneeseen. Steven näytti olevan keskittynyt katsomiseen kuin perustelemiseen, jota Peter kaipasi kipeästi.

- Mitä täällä tapahtuu? Peter kysyi.

- Luonnonvalinta, Steven vastasi ilmeettömänä.

- Mitä yrität oikein sanoa?

- Se salaisuus? Sori, olisi pitänyt kertoa heti. Mutta...

Kaikki luokkalaiset näkivät, kuinka Cathy kumartui lähemmäksi Ninaa. Ninan naama oli paljon pahempi, paljastaen leukaluun, joka oli sijoittunut naaman ulkopuolelle. Silmät olivat sekoittuneet päälaelle olevaan massaan. Rihmaiset verisuonet ja lihakset liehuivat vinhasti Ninan naamasta ja verta roiskui Toddiin ja Cathyyn. Cathy antoi Ninan ohuen ja pitkän kielen kietoutua hänen päänsä ympärille, mutta se nopeasti vetäytyi takaisin. Kieli hellästi kosketti Cathyn poskia. Se vaihtoi aina paikkaa ja lipoi vielä Cathya alaleuasta. Cathy hyssytteli ja rauhoitteli Ninaa kuin vauvaa. Ninalta pääsi kimeä ujellus.

- Miksi juoksit? Chester kysyi Peteriltä.

- Minä en tiennyt, että...

Peter ja muut luokkalaiset näkivät, kuinka Ninan naaman jakautuneet osat hitaasti vetäytyivät takaisin paikoilleen. Hänen silmänsä kiersivät päälaelta, hampaat vetäytyivät takaisin leukaan, ja hänen leukaluu palautui entiselleen. Ninan naama oli muuntautunut sekasortoisesta ja painajaismaisesta hirviöstä tavalliseen lukioikäiseen tyttöön. Peter ei uskonut silmiään. Oliko tämä se salaisuus, mistä Steven puhui? Steven ainakin paljasti sen, että Nina liittyi salaisuuteen jollain tavalla. Ja Todd. Hänen käsi liikkui vaikka luiden välissä ei ollut lihaksia. Miten? Mitä enemmän Peter mietti, sitä sekavemmaksi hän tuli. Hän antoi Stevenin selittää kaiken."

Huhhuh! Nyt kun sunnuntain maannu nojatuolissa ja töllöttänyt persettä raapien netflixiä, niin ajattelin, että ehkä ois syytä joskus tehdä jotain. :) Tuli sellainen valaistunut tunne, että ehkä laiskottelu voisi loppua. Mites muiden sunnuntai?