Tuu snappaa<3 kerron snapin dires <33

Tuu snappaa<3 kerron snapin dires <33

tulin tänne kattoo et mitä kuuluu

  Tuli sellainen olo, että olisi kiva kirjoittaa jotain. Jotenkin tämä tunne on syntynyt ja vahvistunut hiljaksiin lähiviikkoina. En ihan tiedä mistä se kumpuaa, mutta nyt kun tuossa randomin "feedissä" näin blogipostauksen, niin ajattelin että sehän olisikin hassua kirjoittaa elämäni ensimmäinen blogipostaus, vaikka ei tämä nyt ehkä ihan oikea blogi ole.

  Lähden tätä kirjoittamaan sillä ajatuksella, että kirjoitan vain mitä mieleen juolahtaa. Ainoa valmiiksi pohdittu määritelty asia on, että otsikko on "Ajatuksenvirtaa". Siispä: nyt jos lähdet tätä tekstiä lukemaan, lähdetkin kanssani aivoitusteni syövereihin matkalle -jos ei jopa seikkailulle- ilman kummankaan tietämättä mihin se meidät johtaa. En ole päättänyt onko tämä teksti pitkä, mutta on helppo kuvitella, että valtaosa lukijoista ei tule saattamaan tätä elämystä sen viimeisille riveille asti. Ja se on ihan ok, sillä kai pohjimmiltani kirjoitan tätä itselleni. Siitä huolimatta joku turhamaisuus tai huomionkaipuu minussa toivoo, että joku muukin tämän lukisi, tai jopa ilmaisisi lukeneensa ja kertoisi ajatuksiaan siitä.

  Luonnollisesti heti tässä vaiheessa meinaa kirjoittamisen lukko iskeä, mutta ovelasti päätin kiertää sen kirjoittamalla siitä. Pahoin pelkään että jos kirjoitukseni jatkuu tähän malliin, tulee lukukokemus olemaan varsin kauhea, eikä lopputulos kenties ole edes lukemisen arvoinen. Mutta jos olet saapunut edes tekstin tähän osaan asti, olet lämpimästi tervetullut saattamaan sen loppuun saakka. Tässä vaiheessa itse asiassa tuleekin kenties kirjottamisen -vaikkei välttämättä lukemisen- arvoinen ajatus. Odotin taannoin toista ihmistä, joka viivästyttikin saapumistaan. Niinpä päätin itselleni jokseenkin harvinaislaatuisesti mennä yksin baariin ja ostin baarista lasillisen hyvää viskiä. 

  Tämän viskilasin äärellä katselin ihmisiä ympärilläni. Pysähdyin todella katsomaan ympärilleni. Lisäkseni ainoa yksin istuva ihminen oli nainen viinilaseineen, mutta hänkin oli kiireinen näpräämään kännykkäänsä. Muutoin ihmiset olivat kahden tai useamman ihmisen seurueina, ja huomasinkin pian toivovani että olisin osana jotain näistä seurueista. Teki kovasti mieli vain jutella ja tutustua sattumanvaraisiin paikalle saapuneisiin ihmisiin. Kuitenkin ajattelin että he eivät ole tulleet minua varten paikalle, ja vaikka olisin voinut tuppautua jonnekin epäkohteliaasti, päätin että kerrankin pieneen ikuisuuteen vain pysähdyn hetkeksi miettimään asioita. Osana tätä päätöstä oli, että en kaiva puhelinta esille, vaan oikeasti mietin jotain, mitä tahansa. Sitä suunnitelematta päädyinkin syvällisiin mietoksiin, vaikka välillä keskittyminen herpaantuikin vieraisiin pöytiin. Siinä sitten mietin elämääni tällä hetkellä: miten tähän olen tullut, missä olen, minne olen menossa. Kieltämättä aihe tuntuu edelleen teeskentelevän syvälliseltä, mutta silti aidosti mietin siinä sitten niitä. Ehkä enempää niihin tässä menemättä ainoa pohtimisen hedelmä oli ajatus siitä, että ehkä olisi hyvä jos kirjoittaisin itselleni rehellisesti tämän hetkisestä tilanteestani. Ehkä asioiden ylös kirjoittaminen selkeyttäisi ajatuksia, tai ainakin vähintään pukisi ne sanoiksi. Edellä mainittu kirjoitelma on edelleen kirjoittamatta, mutta ajatuksena olisi kirjoittaa se oikealle paperille vaikkapa lyijykynällä. Tehdä se jossain rauhallisessa paikassa, vaikkapa tämän ajatuksen syntymisen miljöön kaltaisessa paikassa jokseenkin samoissa tunnelmissa. Kenties olisi mahdollista päästä irti päättämättömyydestä tai vähintään kohti sitä.

  Tästähän tuli aidon blogimainen kappale tähän, lukijani. En tiedä, onko yllä olevalla tekstillä edes ollut sinulle mitään arvoa, mutta ehkä katumus ei silti täysin ole vallannut sinua.

 Satunnaisesti jostain lukee, että ihmisen olisi hyvä välillä pysähtyä ajattelemaan ja tarkastelemaan itseään ja asioita. Kovin helposti niin ei kuitenkaan tule tehtyä. Samaan aikaan se kuulostaa aivan täydeltä huuhaalta ja silti todelta. Itselleni tyypillistä tarkoituksenmukaisen pohtimisen sijaan onkin, että sellainen hetki syntyy luonnostaan esimerkiksi töiden tai arjen puuhien ohessa. Mieleeni muistuu esimerkiksi kun ryömin erään lattian alla katkoen puukkosahalla putkien kiinnikeitä, jotta ne eivät hajoaisi miljoonaksi kappaleeksi konepurun yhteydessä. Siellä lattian alla töitä tehdessäni vajosin syviin itsetutkiskeleviin aatoksiin, ja sieltä poistuessa tulikin kummallinen, mutta positiivinen tunne. Jonkinlainen itsensä tutkimisen jälkeinen puhdistava tunne. Ikään kuin olisi saanut liikkelle sakkaa, joka on aina pohjalla vaikkei olisikaan kierrossa. Kenties tämän kaltainen tunne on sitä, jota "pysähtymisellä" haetaan? Mahtaako lukijallani olla vastaavankaltaisia kokemuksia? 

  Ehkä tällä erää voisin lopettaa tähän. Tämä teksti on jo kiertänyt kehää, ja pelkään että jatkettaessa lähtisimme vain uudelle kierrokselle, tai siirtyisimme vielä enemmän tyhjän jauhamiseen. Alun perin ajattelin, että tästä tekstistä tulisi kenties humoristinen, mutta ajauduimme tällaiseen syvällisyyteen, joka edellä mainitun kaltaisesti tuntuu teeskentelevältä, vaikka haluaisin uskoa että se ei sitä ole. Lukijani, jos olet saapunut tähän lauseeseen asti, se viimeinen rivi alkaa olla lähellä. Kiitos että lähdit matkaani, vaikka matka ei kenties ollut kovin kummoinen. Tuskin kumpikaan meistä tätä miettii 10 vuoden päästä, mutta olenpahan ainakin itse tuhlannut aikaa hölmömpiinkin asioihin. Nyt voitkin, ja voittekin kaikki tämän perusteella vahvistaa tai muuttaa ennakkoluuloja omaa hahmoani kohtaan! Tai mahdollisesti vain ohittaa koko tekstin olankohautuksella. Ajatella, että viitsipähän joku tällaiseen aikaansa käyttää. Tai kenties jotain aivan muuta?

 Kikki Hiiri -aikamme eräs raapustelija- päättää tähän.

pesusieni nauttii pestistään ja laittaa kaiken energian likoon. 
kulkee virtauksellisesti epäedullisimmassa asennossa ja vielä veden alla.
sienen pinta on suunniteltu ottamaan kaikki vastaan.