Virkku virkkaa, neuloo, höpöttää, hassuttelee ja on hieman joka paikan höylä

Virkkaus kärpänen taisi iskeä jo ihan lapsena kun tätini opetti virkkaamaan koiralle leluja. Lisäksi sukuni naiset on aina olleet käsityö ihmisiä. Meillä on ommeltu, neulottu, virkattu ja häärätty vähän kaikenlaisten käsitöiden parissa. Äidilläni oli myös savipaja sekä kukkakauppa silloisen lapsuudenkodin alakerrassa.

Aloitin käsityö taipaleeni vakituisesti noin 13-vuotiaana kun asuin nuortenkodissa ja siellähän oli sitten aikaa... aloitin perusvillasukista kunnes löysin koukun :D Koukulla taioin ihania ja pehmeitä ponchoja joita sitten ohjaajat ostivat. Siitä se ajatus sitten lähti. Siitä lähtien olen virkannut ja neulonut omaksi sekä toisten iloksi. Lisäksi teen tilauksesta mitä erikoisempia virkkaus töitä. Myyntiin virkkaan/neulon myös pienempiä juttuja kuten villasukkia, pipoja ja crop toppeja. 

Syksyllä on ihanaa aloittaa kynttilöiden suurkulutus <3 Ja niitähän pitää olla melkein joka huoneessa, erikokoisia ja näköisiä. Pinterestiä ja Facebookkia selatessa törmäsin itse tehtyihin kynttilöihin ja innostuinkin kynttilöitä tekemään omaan käyttööni. Näitä tehdessä unohtuu muu maailma ja olen laittanut näihin myös eteerisiä öljyjä,  jolloin asunto tuoksuu aivan ihanalle! Kirppareilta on löytynyt kivan näköisiä ja erikokoisia kynttilöille sopivia purnukoita ja kippoja. Olen sulattanut vanhoja kynttilän jämiä ja lisäksi tilasin myös soijavahaa jolloin kynttilät on myös biohajoavia.

Luonto on myös lähellä sydäntäni. Olen syntynyt pienessä kylässä Pohjois-Savossa keskellä korpea. Vesistöt, kalliot ja puut ovat olleet lapsuudesta asti minulle energiaa antavia lähteitä. Nykyään keräilen pieniä kiviä sieltä täältä matkan varrelta muistoiksi. Teen myös unisieppareita kepeistä ja käytän hyväkseni luonnon muutkin antimet.

 Eiköhän tämä esittely riitä tältä erää. Esittäydyn lisää seuraavassa blogitekstissä. Voit seurata minua myös Instagramissa (Virkkuri_Design) ja tehdä löytöjä. Tällä hetkellä varaston tyhjennys menossa.  

Minulle soitettiin hetki sitten ja huudettiin kun en ole taaskaan töissä. Iltavuorosta puuttui kuulemma 3. No minä sanoin että tulisin kyllä mutta kun en edes tee iltavuoroja ja viimein tipahti siellä päässäkin poletti; olivat soittaneet väärään numeroon. Olisi ollut kummallista kertoa perheelle että bye mä lähden manseen tästä tai jonnekin sinnepäin, koska työt kutsuu...  Eihän sinne ole edes pitkä matka täältä Susirajalta.

Aamupala koostui vaihteeksi kaurapuurosta vaikka totuus jäikin hieman epäselväksi, lupasivat että löytyy siitä seasta... Jöö älkää kysykö; siinä missä muilla on väärä lääkitys, mulla ne on jääneet kokonaan ottamatta. Eli Kuningas Ei sanoi kerrankin jöö jollekin mikä ei ollut listalla lainkaan alunperin. Jos tästä jotain oppii, se on arvoitus. Stop crying boys your makeup is running!

Masennus on aika jännä asia; se ilmenee jokaisella meistä omalla tavallaan, toiset eivät jaksaisi  enää elää, toiset hukkaavat tyydytyksen asioista jotka ennen merkitsivät paljon. Minulle se on eristäytymistä maailmasta, sulkeutumista pois kaikesta mikä tekee ihmisestä ihmisen, kuten sosiaaliset kontaktit, joita ilman kukaan ei pärjää. Miten voi pitää itsestään huolta silloin kun ne kaikkein lähimmät ihmiset ympärillä eivät välitä lainkaan siitä, että on vain nämä seinät eikä mitään muuta, kuin hamsteri häkissään päivästä toiseen... Pahinta on se, ettei tässä häkissä ole edes juoksupyörää. 

UPDATE;  tarvitsisin vertaistukea aiheessa joka menee kaiken järjen yli, jos joku tunnistaa itsestään saman 'foliota  pään ympärille' -tyypin, älkää epäröikö,  dm me. 

Bruh

Ps. Tämäkin elämä on aivan liian lyhyt etä viitsisi olla noraali  wetf that means

vihaan miehiä älkää puhuko mulle