24.4.1857 Kuusisataa vuotta Väinämöisen (ei nykyisen Random-inkarnaation) kuoleman jälkeen eräässä suomalaisessa ( silloista Venäjän suurvaltakunnan alueella liikuskeli yksisilmäinen Suur-Karhu tavanomaisella marjojen syönti-ja neidonkaappausretkellään. Hän oli juuri herännyt Siperian jääluolastansa jonne oli vetäytynyt talviunille valloitettuuan yli puolet maailmasta Tsingis-Khanin riveissä nousten Sotamarsalkaksi. Moinen titteli oli kuitenkin hyvin merkityksetön tälle Suur-Karhulle, anyways: ollessaan siis tavanomaisilla retkellänsä hän kömmähti suonsilmään kesken Hillan syönnin..

KarrrHu koitti rimpuilla aikansa, todeten vain uppoavansa yhä syvemmälle suonsilmään. Tietäen loppunsa tullen hän valmistautui haukkamaan suovettä keuhkoihinsa kunnes kirkas valo alkoi polttamaan vielä tallella olevaa vasenta silmää. Hän tunsi kuinka tämä samainen valo veti häntä ylös suonsilmästä, ja suonsilmästä päästyen levitoiden ylös suomaasta. 

Karrrhu levitoi suomaan yllä ja ylipuolet maailman ihmeistä jo nähneenä totesi murahtaen äänen "Mitä helkkaria!?!?!?". Sitten hänen yhden silmänsä näkökenttään ilmestyi vielä Suur-Karhua isompi olento. KarrrHu murahti jo kuulustelevaan sävyyn: MITÄ HELVETTIÄ TÄMÄ ON KUKA SINÄ OLET?!?!?" Valtava vaalea olento vastasi pienen oravan äännellä: "Minä olen suuri valkoinen Orava, kaikkien oravien ja maanpäällisten eläinten ja olentojen pyhä ilmentymä Herra Karrrhu. Minulla on teille ilmoitusluontoinen asia". "Ja mikähän se mahtaa olla?!?" KarrrrrHu murahti jälleen. Olen valinnut sinut vaalimaan tietoa itsestäni, Suuresta vaaleasta Oravasta ja minun kantamasta pyhästä Valostani. Olen vain metafyysinen valon ilmentymä ja täten en voi ottaa fyysistä muotoa, kuin hetkeksi ja suurinosa maailmasta ei enää usko itseensä eikä mihinkään metafyysiseen. Olen siis valinnut teidät herra Suur-Karhu Karrrhu, sotamarsalkka johdattamaan luomakunnan takaisin Valon piiriin.

Epäilys alkoi herämään melkein kaiken nähneen Suur-Karhun mielessä: "Mitähän helkkaria tämä on? Olenko minä kuollut? Vai olenko vihdoin ja viimein menettäny järkeni kaikkien niiden hunajasimatynnyreiden jälkeen? Vai johtuuko se lähi-idässä polttamistani vihreistä suitsukkeista? Voi ei... Ehkä minun olisi vain pitänyt jäädä Siperiaan nukkumaan luolaani ikiajoiksi. Näin hän mietti ääneen kunnes tajusi sanoneensa juuri kaiken ääneen.

Suuri valkoinen Orava katsoi KarrrrrHua lempeästi kuunnellessaan tämän horinointia ja tämän lopetettua hän naurahti ja totesi: "Et suinkaan kuvittele. Tiedäthän itsekin, että Valo on olemassa ja todellista. Olet vain elänyt niin kauan pimeydessä Karhukaiseni, että sinäkin olet sen unohtanut".

JATKUU

"Toden totta" KarrHu miettiä kärsinyttä päätänsä raapien. "Olen elänyt niin kauan pimeydessä" "Olen raiskannut ja surmannut kyliä sotaretkilläni, joskus ilman mitään järjellistä syystä, pelkissä hunajasimahouruissani" "Miten on mahdollista, että tämä Pyhä suuri valkoinen Orava on valinnut minut valon sanansaattajaksi?" Suur-Karhu havahtui jälleen siihen, että oli ajatellut ääneen. Ei mikään ihme, sillä viime vuosisadat hän on kulkenut yksikseen ja keskustellut vain ja ainoastaan itsensä kanssa.

Suuri valkoinen Orava jatkoi "Tuntemattomat ovat valon tiet. Eihän luomakunta ole vieläkään löytänyt Graalin maljaa eikä Sampokaan onnea tuonut" "Muista että sinäkin synnyit alunperin Valoon ja vain lankesit pimeyteen. Aikoinaan sinuakin KarrrHu pidettiin pyhänä olentona" 

"Toden totta", tuumasi KarrrHu. Hän katsoi yläviistoon miettien ja kelaten muistojansa kuin filmirullaa, irti lentäneet päät vilahtelivat filmissä, samoin Siperian jylhät arot, kuin myös ensi kännit ja ensi kosketukset naaraskarhuihin, aina aikaan kunnes KarrrrHu oli pieni karhun poikanen. Ja vasta silloin hän muisti, mistä oli alunperin tullut. Hänhän toivoi vain elämällensä hunajapurkkia ja leppoisaa elämää aarnimetsän siimeksessä.

Suuri valkoinen Orava nyökkäsi ja totesi "Aivan." "Mitä? Taasko minä ajattelin ääneen?" Karhu tuhahti. Orava nauroi ystävällisen veijarillisella äänellään ja vastasi: "Ehei. Katso minä olen Valon ilmentymä, ja olemme kaikki, sinä ja minä osa samaa Valoa ja koko luomakunta on osa sitä samaa Valoa. Täten olemme telepaattisessa yhteydessä toisiimme". "Aa, okei" KarrrHu vastasi, esittäen että ymmärsi mitä helkkaria tuo suuri valkoinen Orava selitti hänelle.

JATKUU TÄMÄ ON VASTA ENSI LUONNOSTELMA KYSEISTÄ SARJAA

Tarinassa seuraavaksi MM. Karhun-luola ja Karhu tapaa jäniksen, karhu tapaa valkohäntäpeuran, karhu vierailee lähikylässä

ig nnivaa_ tai voima met täälläki jutella

oon ruma,läski,lortto, kukaan ei halua mua näitä mä kuulen joka päivä because the voices say oon yrittäny ettii poikaystävää mut se on tosi hankalaa koska mulla on liian hyvät muodot ja haluun vaan parasta enkä mitää spurguu joten ymmärätte varmaa että ku on hyvät muodot ni pojat on kimpussa mut ei  ne parhaat se on niiiiiiin ärsyttävää tiiän et oon kaunis ja tällee vaikka my voicec on erimeiltä tykkään pojista jolla on sitä ulkonäköä luonteella ei oo välii mut haluun avoimen suhteen ja jos käyttää kortsuu se ei oo pettämistä ettäs tiiätte nolot siellä mut body positive ja tällee

Mun tunteeni seilailee kun aalloilla surffari yksinään pimeässä.Heräsin äsken paniikki kohtaukseen.Näin unta että olin raskaana parhaan ystäväni isälle.Se oli järkyttävää mutta nautin siitä täysin voimin.Mietin olenko sairas vai onko tämä normaalia,mutta päädyin ratkaisuun:äänet päässäni vain pilailee kanssani.Vanhempani erosivat noin kaksi vuotta sitten ja saan sen takia vielläkin ahdistus kohhtauksia.Syön nalle karkkeja päivittään kipuun ja synkyyteen joka päässäni vallitsee ja seilaa kuin laiva autiolla merellä. Musta.... se on väri joka pyörii mielessäni pois saamatta.. Yritän kovaa.... sydämmeni on hajalla, koko kehoni on hajalla, eikä ole voimia edes nousta sängystä. Kouraisen käteeni pillereitä ja mietinkö teenkö sen nyt... Onko nyt oikea aika? Yhtäkkiä kuulen soittoja... kaverini ovat selvästi huolissani minusta laitettuani snapchat storiin itsemurhaan vihjaavia viestejä. Otan vesilasin ja laitan siihen huulipunajäljet ja tyhjän särkylääke purkin viereen, koska äänet päässäni käskevät niin... en tiedä miksi kuuntelen päässä olevia ääniä, mutta en halua kyseenalaistaa niitä.