I thought I found my haven, in her eyes so bright,

But beneath the surface, darkness hid from sight,

She wove a web of lies, with each word she'd say,

And in her world of deceit, I slowly lost my way.

Caught in an endless void, where the truth revealed,

Her dishonesty and abuse, a wound that won't heal,

In the depths of despair, I'm lost and astray,

In the endless void, where I'll forever stay.

Her love was a mirage, a cruel, twisted game,

I danced to her tune, but I couldn't see the shame,

She tore my heart to pieces, with a wicked smile,

And now I'm trapped in darkness, in this endless, endless mile.

Caught in an endless void, where the truth revealed,

Her dishonesty and abuse, a wound that won't heal,

In the depths of despair, I'm lost and astray,

In the endless void, where I'll forever stay.

I tried to escape, to break free from her chains,

But the scars of her betrayal, they're etched in my veins,

In this desolate darkness, I'm trapped, can't break through,

The truth about her deceit, it's a pain I can't undo.

Now I'm a ghost of who I was, in this endless night,

Haunted by the memories, of her dishonesty and spite,

I yearn for the daylight, but it's just out of reach,

In this never-ending void, where I'm stuck, where I'm breached.

Caught in an endless void, where the truth revealed,

Her dishonesty and abuse, a wound that won't heal,

In the depths of despair, I'm lost and astray,

In the endless void, where I'll forever stay.

In this never-ending darkness, I'll try to find my way,

But the truth about her deceit, it won't fade away,

I'll carry the scars, the pain, and the abuse,

In this endless void, where love's just a ruse.

Moi my name is Britney not the dudesons pig do you want an autograph? I can sing

HOX HOX HOX KAIKKI! NYT OLIS AIKA ASETTUA ALAS VAKAVASTI JA JUTELLA AJANKOHTAISESTA ASIASTA. TOIVON ETTÄ KAIKKI JAKAISIVAT TÄTÄ MAHDOLLISIMMAN MONELLE JA SE ALKAISI TAVOITTAA MYÖS HALLITUKSEN JA MUISSA LUOTTO TEHTÄVISSÄ OLEVIA HENKILÖITÄ!! NÄYTETÄÄN ETTÄ SOSIAALISEN MEDIAN AVULLA SAAMME ASIOILLE NÄKYVYYTTÄ!! MYÖS ASIALLE MISTÄ AIVAN LIIAN MONI EI PUHU ÄÄNEEN. 

Kansalaisaloite ja adressi - Näpit irti mun pussista – Leikkaako nyky hallitus oikeasta paikoista sittenkään.

Tämä kansalaisaloitteen tarkoituksena on nyt velvoittaa joka ikisen puoleen ja hallituksen jäsenten miettiä pikkuse enemmän teitä äänestäneiden ja muiden kansalaisten tilannetta. Mitkä ovat vaikutukset tulevilla leikkauksilla?! 

Haluan hakea näkyvyyttä jotta saataisiin tämä kansalaisaloitteeksi aivan eduskuntaan asti. Haluan jokaisen ihmisen keskityvän lukemaan tämän koska uskon tämän koskettavan jokaikistä jota mietittyttää nykypäivien uutis otsikot ja mielenterveysasiat. 

Näpit irti mun pussista vai mite se tunnettu fraasi tässä tilanteessa menikään. Tämä kansalaisaloite ja adressin tarkoituksena on nyt velvoittaa joka ikisen puoleen ja hallituksen jäsenten miettiä pikkuse enemmän asioita. Sekä kansalaisten tulisi ajatella asiaa tarkemmin. 

Jalkautukaa kansanpariin ja käykää tutustumassa myös pienten kuntien sisällä oleviin pienituloisiin ja käykää kysymässä leikkauksienne vaikutuksista myös mielenterveyden kanssa taistelevien kohdalla.
Tällä kansalaisaloitteella ja adressilla haluan näyttää että löytyy joku joka omasta masennuksestaan huolimatta haluaa nostaa kissan pöydälle, kertoa oman tarinansa eikä istu tuppisuuna asioissa. 

Haluan herätättää keskustelua muuallakin kuin huoltoaseman kahvipöydässä. Tai kahden masennusta sairastavan ystävyksen välillä. 

Pahoittelut jos kirjoittamani asiat loukkaavat jotakuta. Mutta haluan nostaa puheen aiheeksi asiat mitkä tuntuu osalle olevan arkipäivää. Asioista, mitkä normaalisti salataan ja pidetään ennemmin omana tietona kuin niitä puitaisiin valtavassa salissa ääneen median ja kameroiden kuvatessa. 
Tiedän että siellä joku ajattelee jo pelkästään tähän asti luettuaan että on se tuokin kun kirjottaa tuolla tavoin ja vieläpä sosiaaliseen mediaan. Eikö se ihminen tiedä kuka tuon on kirjoittanut että sen mitä mediaan kirjoittaa on ja pysyy siellä.
- Tiedän sen varsin hyvin ja nyt on tullut aika näyttää ja kertoa nykyiselle hallitukselle mikä on tilanne todellisuudessa. 

Kukin tekee omat päätöksensä kuten teen nyt minäkin kun tämän asian nostan julkiseksi päivitykseksi. Koska minä tiedän että olit sitten lähipiiristäni tai et niin tämä voi herättää ajatuksia.
Enkä tiedä kuinka moni tämän lukee, saati kuinka moni oikeasti lukee sanasta sanaan. Koko kirjoittamani aiheen. Ketkä lukevat vain osan ja hyppivät pätkän sieltä täältä. Ketkä lukevat vain alusta vähän ja jättävät suurimman osan lukematta. Mutta nyt seisotaan vahvasti sen kuilun reunalla asioissa mitkä vaikuttavat yhä useamman elämiseen ja arkeen.
Jättäkää ne turhat p****n jauhamiset ja kommentit elät sossujen kädestä ja menkää töihin. Tai jättäkää myös ne hanki apua ja mene puhumaan ammatti ihmiselle asioista -kommentit pois. Koska mielenterveyden kanssa kamppailevat ne ketkä aikoinaan ovat tehneet hitokseen töitä.  Kaikki eivät kykene puhumaan ventovieraille asioistaan, joillekin on jo iso kynnys puhua asioista niin kuin ne on jopa omalle perheelleen tai ystäville. 

Istu alas ja lue. Tiedä vaikka elämäsi avartuisi pikkuisen enemmän ettet ole asioissa ainut tai yksin.
Joskus kannattaisi päättäjienkin ja muidenkin katsoa omaa napaansa pidemmälle asioissa. 

KELA on tiukentanut muutenkin perheiden tukia, oli ne sitten ydinperheitä tai yksinhuoltajia. KELA tekee päätöksen hallituksen leikkauksien päätösten takia. 

Tätä menoa kukaan ei viihdy Suomessa muuta kuin maahan muuttajat ja iso tuloisimmat. Sitten työnantajat ihmettelevät miksi heidän pitää ottaa töihin ulkomaalaisia kun kotimaan kansalaiset eivät pysty ja kykene niihin vaatimuksiin.
Nykyisin pitää olla kaikessa kattava lääkärin todistus ja lausunto ettet ole työkykyinen. Ne lomakkeet pistävät väkisinkin kansalaisten elämää uusiksi. Ei sitä kansalaisten työkykyä ainakaan paranna se että aiheutatte omilla päätöksillänne sen että ihmiset masentuu ja elämää ei ole tehty helpoksi. 

Leikkaatte terveydenhuollosta niiltä ketkä teidät ovat äänestäneet ajamaan kanslaisten parasta eduskuntaan. 

Ihmettelette miksi kansalaiset voivat pahoin ja kuinka nuoriso alkaa voida pahoin ja tehdä katoamisia. Te hallituksen jäsenet ja päättäjät olette osasyyllisiä miksi ihmiset voivat pahoin kun leikkaatte heiltä ja vaaditte liikoja. 
Ihminen luottaa mediaan ja uutisiin. Ihminen ja sosiaalinen media ovat osa nykymaailmaa. Ihmiset unohtavat aikuistuttuaan miltä tuntui olla nuori ja teini. Olemme unohtaneet miltä tuntui elää koulukiusattuna ja se pätee myös sosiaaliseen mediaan.
Nykymaailman uutisointi ei ole ollut mitään ruusuista luettavaa viime aikoina. Viikottain saamme lukea otsikoita kotimaastamme - kuinka joku on ajanut henkilöautolla rekan eteen tai nuoria katoaa jälkiä jättämättä.
Uutisoinnit kuinka hallitus on aikeissa leikata mielenterveyspalveluista ja leikata tuet pois niiltä ketkä niitä eniten tarivtsevat ovat saaneet minut ainakin tekemään useampaan otteeseen mietintää pintaa syvemmälle. 

Kuinka moni istuu miettimään uutista lukiessaan ja nähdessään jonkun kadonneen nuoren kuvan. Tai nähdessäsi uutisen kuinka tie on ollut jossain poikki, koska joku on päättänyt päivänsä ja elämänsä ajamalla rekan eteen – kuinka usein kysyt itseltäsi tai toisilta ääneen mikä ihmisen on saanut tuohon pisteeseen?
Kuinka usein olet miettinyt mikä saa ihmisen voimaan niin pahoin että ratkeaa elämään alkoholistin elämää ja käyttämään lääkkeitä väärin. Kuinka ihminen päätyy päättämään päivänsä kun tuntee ettei kukaan kuuntele mitä tällä on sanottavana. Mikä saa ihmisen oikeasti voimaan pahoin,niin pahoin että ajaa autolla päin rekkaa tai hyppää ylikulku sillalta moottoritielle jääden rekan alle?!
Kuinka paljon se vaatii ihmiseltä myöntää ettei jaksa enää jatkuvia vastoinkäymisiä.
Kuinka kovasti se mielenterveysongelmien parissa kamppaileva nuori tai aikuinen on tehnyt ja kokenut  - kun on päätynyt tuohon pisteeseen missä juuri nyt on. 

Tämmöiset median otsikot eivät ainakaan edesauta asiassa kun muutenkin taloustilanne todella tiukilla useammilla perheillä. Itse saan miettiä todella tarkoin miten elämäni elän ja kuinka suoriudun kaikesta enimmäkseen yksin. Minä voin ihan hyvin tunnustaa voivani huonosti yksinhuoltajana ja mielenterveyden kanssa painiskelevana alan voida pahoin yhä ennemmän kuullessani mediasta ja uutisista hallituksen istunnon päätöksistä – mahdollisia leikkauksia koskien. 

Nyt olisi hallituksen aika tehdä itse niitä muutoksia lähtien liikkeelle teistä itsestänne, koska te niistä päätätte. Asettukaa kansalaisissa vähä varaisten saappaisiin ja ajatelkaa enemmän millaisia päätöksiä ja leikkauksia olette tekemässä. Oletteko unohtaneet jo keiden ansiosta olette istuvina eduskunnassa? Onko päätös valta tehnyt teidät oikeasti sokeiksi? 

Joutais halllitus ja kaikki eduskunnan puolueet jalkautua useammin kansalaisten pariin eikä vain pääkaupunkiseudulle ja suuriin kaupunkeihin. Te annatte lupauksia vaalien aikana kuinka lupaatte tuoda kansalaisten mielipiteitä esille ja loppujen lopuksi ette seiso enää vaalilupauksienne takana. Vaaditte puoluetukia ja kulukorvauksia, mutta pakko kysyä huolestuneena kansalaisena missä tämä oikeasti näkyy?
- Ihmettelette muiden kansalaisten kanssa vuodesta toiseen miksi Suomen syntyvyystilastot ovat huonot ja miksi saamme useasti lukea uutisotsikoita kuinka valtionvelka kasvaa kasvamistaan. Sitten kutsutte tätä hyvinvointivaltioksi ja päätöksillänne otatte niiltä pois keiltä ei pitäisi.
Tämä on kaukana hyvinvointivaltiosta ja oikeudenmukaisuudesta. 

Lopettakaa se toisten kustannuksella leikkauksien tekeminen. Jos haluatte että ne uutisoinnit nuorten katoamisista loppuu ja haluatte kansalaisten pysyvän mahdollisimman pitkään työkykyisinä niin panostakaa päätöksissänne niihin. Seisokaa ennen kaikkea vaalilupauksienne takana. Huolehtikaa ensin oman maamme köyhistä ja vähävaraisista. 

Tämä kansalaisaloite ja adressin tarkoituksena on nyt velvoittaa joka ikisen puoleen ja hallituksen jäsenten miettiä pikkuse enemmän teitä äänestäneiden ja muiden kansalaisten tilannetta. Mitkä ovat vaikutukset tulevilla leikkauksilla.?!
Tämä kansalaisaloite ja adressin tarkoituksena on nyt velvoittaa joka ikisen puoleen ja hallituksen jäsenten miettiä pikkuse enemmän teitä äänestäneiden ja muiden kansalaisten tilannetta. Mitkä ovat vaikutukset tulevilla leikkauksilla.?! 

Alkaa tuo hallitus olla sitä luokkaa et joutaisivat elää itse sillä 900eurolla kk:ssa. Kaikki palkkiot ja tuet teiltä päättäjiltä vuodeksi taikka pariksi pois. Avustajat ja kuljettavat mukaan lukien.
Suosittelisin kokeilemaan myös 1-2kk ajan olla ilman toimivaa nettiä, toimivaa puhelinta. Elämään ilman pankkitunnuksia 2kk ja ehkä ylikin. Elämään oikeasti pienellä budjetilla.
Maksat eka siitä summasta vuokran 680-790euroa. Maksat laskut mm.sähkölaskun, vastikkeet, puhelinlaskut, auton bensat ja näillä ruoan hinnoilla ei jää lapsiperheiden eikä ikäihmisten käyttöön pahemmin käyttörahaa. Oli kyseessä terve tai terveyden kanssa taisteleva nuori aikuinen. Siihen vielä päälle osuu näitä yllättäviä sairastumisia ja hoitokulut kun olet joutunut sairaalaan kun terveys on heikentynyt.
- Kaikilla ei ole varaa ostaa lapselle esim.pyörää kun olisi päiväkodissa tulossa pöyräily kausi. Tai uusia luistimia kun koulussa alkaa luitseluvuorot. Tai ylipäätänsä varaa elää elämäänsä nauttien tekemisestä tai varaa käydä lääkärissä hoitamassa itsensä. 

Aikuisiällä tulee kuultua kuinka joku ystävä on kokenut laiminlyöntiä asioissa niin paljon että ajautuu tekemään itsemurhan. Itsemurhan mikä on saanut alkunsa siitä kun on tullut laiminlyödyksi eikä kukaan ota mielenterveysasioita vakavasti. Tuntuu kuin mielenterveysongelmat olisivat edelleen tabu joista ei paljoa puhuta ääneen ja asiat painetaan villaisella. 

Kuten tekee hallitus joka tuntuu unohtaneen asioiden tärkeyden päästyään istumaan eduskunnan penkeille tietyille paikoille. 

Totuus on että emme voi tietää kun ihminen tulee kadulla vastaan tai hakemaan lasta hoidosta - emme voi tietää minkälaista kamppailua toinen käy päästääkseen sängystä ylös päivisin tai kuinka toinen jättää sen elämän myrskypilven sisälle autoonsa kun astut päiväkodin tai koulun portista sisään otat hymyillen tervehdykset vastaan. Kuinka joku keskittyy sen elämänsä tärkeimpään hetkeen kohdata sen mikä tekee juuri henkilön elämästä ainutlaatuisen ja antaa syyn elää. 

Itse olen lähtöisin pienestä kahden lapsen perheestä. Minulla ei ollut villiä lapsuutta ja suurimmaksi osaksi koko lapsuuden olin koulukiusattu – sitä kiusaamista oli niin kotipihassa kuin koulussakin. Menin sinne mihin vanhemmat sanoivat. Vietin suurimman osan elämästä maalla kun osa kavereista kiipeili puissa ja milloin missäkin. Heti kun omassa lapsuudessa tapahtui jotain traumatisoivaa niin vanhemmat lähettivät minut pois ilman että tarkemmin kysyttiin olinko kunnossa. Tai olinko saanut apua käsitellä asiaa. Matkustelin kummitädin perheen mukana ja autoin serkun hoitamisessa.
Lapsuuden koulukiusattuna oleminen jätti jälkensä, vietin aikaani enimmäkseen yksin ja yläasteella sain huomata etten ollut yksin asioiden suhteen. Minulle suotiin kaksi kielinen ystävä. Ystävä, jonka takia minut siirrettiin luokalta toiselle jo 2.jakson alussa seiskaluokalla. Vaikka olin kiitollinen niin silti se särki sydämeni kuinka paljon ulkomaalaisia kiusattiin. Jo yläasteelle siirryttäessä tiesin ja halusin osallistua toimintaan jossa puututtiin kiusaamiseen. Minusta tuli yläasteella tukioppilas. Koomisinta vuosien jälkeen ja myös tuolloin jo oli huomata että minua haastatellut henkilö oli juuri tämä minua varhaislapsuudessa kiusannut henkilö ja entinen naapurini. Ehkä osittain sain olla kiitollinen hänelle vaikkakin aikuisiällä asioita läpi käydessäni sain huomata että kyseessä on samahenkilö joka minun lapsuudestani teki hirveän.
Olen vanhemmilleni ja ylipäätänsä perheelleni kiitollinen siitä mitä olen ja mitä kaikkia uhrauksia tekivät eteeni. Olen myös kiitollinen omalle lähipiirilleni kun jaksatte yrittää tukea minua lähes kaikessa.
Nyt olen käytännössä yksinhuoltaja ja eskarilaisen äiti. Olen huolissani millaiseksi maailma on mennyt. Pelkään lapseni joutuvan kiusatuksi sen takia kun tämän perhe on ero perhe. Tuo ihana kuusivuotias lapsi niin viaton ja opettelee vasta asioita. 

Itse olen työtön sairastan masennusta, kärsin vuosia kestäneestä unettomuudesta ja ettei elämä olisi liian helppoa niin löytyy siitä vielä muutaman traumatisoivan hetken aiheuttamia ahdistus- ja paniikkikohtauksia. Jatkuva stressaaminen taloustilanteesta mielenterveyden heittelehtiessä on altistanut myös sydämen rytmihäiriöille.
Asun pienen lapsen kanssa yksin. Tukiverkostoni ei ole järin suuri ja se tuntuu pienevän päivä päivältä. Ei ole puolisoa eikä töitä. Töihin kykeneväisyys laskee päivä päivältä. Joka aamu vaatii paljon nousta sängystä ylös. Yritän tehdä listaa mitkä ovat tärkeitä asioita ja mitkä tulee hoitaa määräajassa. Vaikeasta masennuksesta ja univaikeuksista huolimatta yritän olla hyvä äiti lapselle, jonka isä ei ole ollut arjessa mukana joka päivä. Vaan lapsi näkee isäänsä joka toinen viikonloppu ja pitkät lomat eivät toteudu niin kuin toivoisi.
- Itse voin suoraan sanoa sanoja säästelemättä mikä tilanne on varsinkin omalta osalta. Minä myös puhun asioista niin kuin ne on vaikka toki aina en sitä teekään ehkä tarpeeksi usein. En ole siitä ylpeä ja en jaksa iloita jatkuvasti. Saatan sanoa kavereilleni ja tuttavilleni että kaikki on ihan ok. Mutta todellisuudessa tosi harva tietää todellisen tilanteen.
Otan teatterimaisen jokeri naamion joka feikkaa etten ole juuri noussut 2h yö unilta ja itkenyt 3 vuorokautta tai viikon kuinka pahalle tuntuu kun kaikki epäonnistuu ja elämässä riittää enemmän vastoinkäymisiä kuin niitä ihania ilon täyteisiä päiviä.
Aina riittää omassakin lähipiirissä niitä jotka sanoo elät sossun kautta ja painu töihin siitä.
Tulee jatkuvia sanomisia siitä kuinka et ole hyvä vanhempi lapselle varsinkaan kun asian ottaa puheeksi joku joka luulee tietävänsä kaiken lapsen kasvatuksesta varsinkaan jos ei itsellä ole niitä lapsia. Tai ei ole sitä elämän kokemusta takana mitä juuri on sillä juuri nyt. 
Sitä mukaan myös vähenee selkeästi yhteydenpitoa. Sitä voi miettiä itse minkä takia katkaisen välit. En tee niitä päätöksiä ainakaan itse kovin mielelläni mutta ihminen voi väsyä jatkuvaan negatiiviseen palautteeseen kun oma historia on sellaista ettei sillä halua ylpeillä. 

Haluan tarjota lapselleni onnellisen ja turvallisen kodin, mutta millä hinnalla sen joutuu tekemään.
Itse saan haaveilla vain siitä että joskus kykenisin töihin. Saan vain haaveilla vaatekaapin uusimisesta. Saan haaveilla perheen onnellisesta matkustamisesta ja onnellisista huolettomista päivistä ilman liiallista stressaamista miten pärjään kuukauden vajaalla 200 eurolla.
Miten voin olla onnellinen kun joka suunnasta tulee sitä jatkuvaa paasausta kuinka pitäisi elää ja kaikki luulee tietävänsä asian parhaiten. Porukka tekee lasua pienestäkin erheestä mikä ennen vanhaan on ollut sentäs ihan sallittua. 

Me pieni tuloiset jotka kamppailemme joka päivä ja jokainen kuukausi miten maksat ruoat. Emme pysty nauttimaan elämästä enää samalla lailla kuten nuoruudessa tai lapsena. Taistelemme saadaksemme tuetun loman saati edes tukia pitääksemme tämän oman arjen jonkunlaisessa kunnossa. Joudut päivittäin katsomaan mitä ja milloin ostat. 

Vuodet muuttuu ja maailma. Siellä soditaan ja koskaan ei tiedä milloin elämä loppuu. Joka päivä voi olla viimeinen oli sitten lapsi, nuori tai ikäihminen - elämää nähnyt konkari. 

Tämä myös alkaa vahvasti olla kaukana siitä hyvinvointi valtiosta. Jota usein lupailette eduskuntavaalien alla. 

Tuleva hallitus kaavailee leikkauksia vääriin asioihin

HOX HOX HOX KAIKKI! NYT OLIS AIKA ASETTUA ALAS VAKAVASTI JA JUTELLA AJANKOHTAISESTA ASIASTA. TOIVON ETTÄ KAIKKI JAKAISIVAT TÄTÄ MAHDOLLISIMMAN MONELLE JA SE ALKAISI TAVOITTAA MYÖS HALLITUKSEN JA MUISSA LUOTTO TEHTÄVISSÄ OLEVIA HENKILÖITÄ!! NÄYTETÄÄN ETTÄ SOSIAALISEN MEDIAN AVULLA SAAMME ASIOILLE NÄKYVYYTTÄ!! MYÖS ASIALLE MISTÄ AIVAN LIIAN MONI EI PUHU ÄÄNEEN. 

Kansalaisaloite ja adressi - Näpit irti mun pussista – Leikkaako nyky hallitus oikeasta paikoista sittenkään.

Tämä kansalaisaloitteen tarkoituksena on nyt velvoittaa joka ikisen puoleen ja hallituksen jäsenten miettiä pikkuse enemmän teitä äänestäneiden ja muiden kansalaisten tilannetta. Mitkä ovat vaikutukset tulevilla leikkauksilla?! 

Haluan hakea näkyvyyttä jotta saataisiin tämä kansalaisaloitteeksi aivan eduskuntaan asti. Haluan jokaisen ihmisen keskityvän lukemaan tämän koska uskon tämän koskettavan jokaikistä jota mietittyttää nykypäivien uutis otsikot ja mielenterveysasiat. 

Näpit irti mun pussista vai mite se tunnettu fraasi tässä tilanteessa menikään. Tämä kansalaisaloite ja adressin tarkoituksena on nyt velvoittaa joka ikisen puoleen ja hallituksen jäsenten miettiä pikkuse enemmän asioita. Sekä kansalaisten tulisi ajatella asiaa tarkemmin. 

Jalkautukaa kansanpariin ja käykää tutustumassa myös pienten kuntien sisällä oleviin pienituloisiin ja käykää kysymässä leikkauksienne vaikutuksista myös mielenterveyden kanssa taistelevien kohdalla.
Tällä kansalaisaloitteella ja adressilla haluan näyttää että löytyy joku joka omasta masennuksestaan huolimatta haluaa nostaa kissan pöydälle, kertoa oman tarinansa eikä istu tuppisuuna asioissa. 

Haluan herätättää keskustelua muuallakin kuin huoltoaseman kahvipöydässä. Tai kahden masennusta sairastavan ystävyksen välillä. 

Pahoittelut jos kirjoittamani asiat loukkaavat jotakuta. Mutta haluan nostaa puheen aiheeksi asiat mitkä tuntuu osalle olevan arkipäivää. Asioista, mitkä normaalisti salataan ja pidetään ennemmin omana tietona kuin niitä puitaisiin valtavassa salissa ääneen median ja kameroiden kuvatessa. 
Tiedän että siellä joku ajattelee jo pelkästään tähän asti luettuaan että on se tuokin kun kirjottaa tuolla tavoin ja vieläpä sosiaaliseen mediaan. Eikö se ihminen tiedä kuka tuon on kirjoittanut että sen mitä mediaan kirjoittaa on ja pysyy siellä.
- Tiedän sen varsin hyvin ja nyt on tullut aika näyttää ja kertoa nykyiselle hallitukselle mikä on tilanne todellisuudessa. 

Kukin tekee omat päätöksensä kuten teen nyt minäkin kun tämän asian nostan julkiseksi päivitykseksi. Koska minä tiedän että olit sitten lähipiiristäni tai et niin tämä voi herättää ajatuksia.
Enkä tiedä kuinka moni tämän lukee, saati kuinka moni oikeasti lukee sanasta sanaan. Koko kirjoittamani aiheen. Ketkä lukevat vain osan ja hyppivät pätkän sieltä täältä. Ketkä lukevat vain alusta vähän ja jättävät suurimman osan lukematta. Mutta nyt seisotaan vahvasti sen kuilun reunalla asioissa mitkä vaikuttavat yhä useamman elämiseen ja arkeen.
Jättäkää ne turhat p****n jauhamiset ja kommentit elät sossujen kädestä ja menkää töihin. Tai jättäkää myös ne hanki apua ja mene puhumaan ammatti ihmiselle asioista -kommentit pois. Koska mielenterveyden kanssa kamppailevat ne ketkä aikoinaan ovat tehneet hitokseen töitä.  Kaikki eivät kykene puhumaan ventovieraille asioistaan, joillekin on jo iso kynnys puhua asioista niin kuin ne on jopa omalle perheelleen tai ystäville. 

Istu alas ja lue. Tiedä vaikka elämäsi avartuisi pikkuisen enemmän ettet ole asioissa ainut tai yksin.
Joskus kannattaisi päättäjienkin ja muidenkin katsoa omaa napaansa pidemmälle asioissa. 

KELA on tiukentanut muutenkin perheiden tukia, oli ne sitten ydinperheitä tai yksinhuoltajia. KELA tekee päätöksen hallituksen leikkauksien päätösten takia. 

Tätä menoa kukaan ei viihdy Suomessa muuta kuin maahan muuttajat ja iso tuloisimmat. Sitten työnantajat ihmettelevät miksi heidän pitää ottaa töihin ulkomaalaisia kun kotimaan kansalaiset eivät pysty ja kykene niihin vaatimuksiin.
Nykyisin pitää olla kaikessa kattava lääkärin todistus ja lausunto ettet ole työkykyinen. Ne lomakkeet pistävät väkisinkin kansalaisten elämää uusiksi. Ei sitä kansalaisten työkykyä ainakaan paranna se että aiheutatte omilla päätöksillänne sen että ihmiset masentuu ja elämää ei ole tehty helpoksi. 

Leikkaatte terveydenhuollosta niiltä ketkä teidät ovat äänestäneet ajamaan kanslaisten parasta eduskuntaan. 

Ihmettelette miksi kansalaiset voivat pahoin ja kuinka nuoriso alkaa voida pahoin ja tehdä katoamisia. Te hallituksen jäsenet ja päättäjät olette osasyyllisiä miksi ihmiset voivat pahoin kun leikkaatte heiltä ja vaaditte liikoja. 
Ihminen luottaa mediaan ja uutisiin. Ihminen ja sosiaalinen media ovat osa nykymaailmaa. Ihmiset unohtavat aikuistuttuaan miltä tuntui olla nuori ja teini. Olemme unohtaneet miltä tuntui elää koulukiusattuna ja se pätee myös sosiaaliseen mediaan.
Nykymaailman uutisointi ei ole ollut mitään ruusuista luettavaa viime aikoina. Viikottain saamme lukea otsikoita kotimaastamme - kuinka joku on ajanut henkilöautolla rekan eteen tai nuoria katoaa jälkiä jättämättä.
Uutisoinnit kuinka hallitus on aikeissa leikata mielenterveyspalveluista ja leikata tuet pois niiltä ketkä niitä eniten tarivtsevat ovat saaneet minut ainakin tekemään useampaan otteeseen mietintää pintaa syvemmälle. 

Kuinka moni istuu miettimään uutista lukiessaan ja nähdessään jonkun kadonneen nuoren kuvan. Tai nähdessäsi uutisen kuinka tie on ollut jossain poikki, koska joku on päättänyt päivänsä ja elämänsä ajamalla rekan eteen – kuinka usein kysyt itseltäsi tai toisilta ääneen mikä ihmisen on saanut tuohon pisteeseen?
Kuinka usein olet miettinyt mikä saa ihmisen voimaan niin pahoin että ratkeaa elämään alkoholistin elämää ja käyttämään lääkkeitä väärin. Kuinka ihminen päätyy päättämään päivänsä kun tuntee ettei kukaan kuuntele mitä tällä on sanottavana. Mikä saa ihmisen oikeasti voimaan pahoin,niin pahoin että ajaa autolla päin rekkaa tai hyppää ylikulku sillalta moottoritielle jääden rekan alle?!
Kuinka paljon se vaatii ihmiseltä myöntää ettei jaksa enää jatkuvia vastoinkäymisiä.
Kuinka kovasti se mielenterveysongelmien parissa kamppaileva nuori tai aikuinen on tehnyt ja kokenut  - kun on päätynyt tuohon pisteeseen missä juuri nyt on. 

Tämmöiset median otsikot eivät ainakaan edesauta asiassa kun muutenkin taloustilanne todella tiukilla useammilla perheillä. Itse saan miettiä todella tarkoin miten elämäni elän ja kuinka suoriudun kaikesta enimmäkseen yksin. Minä voin ihan hyvin tunnustaa voivani huonosti yksinhuoltajana ja mielenterveyden kanssa painiskelevana alan voida pahoin yhä ennemmän kuullessani mediasta ja uutisista hallituksen istunnon päätöksistä – mahdollisia leikkauksia koskien. 

Nyt olisi hallituksen aika tehdä itse niitä muutoksia lähtien liikkeelle teistä itsestänne, koska te niistä päätätte. Asettukaa kansalaisissa vähä varaisten saappaisiin ja ajatelkaa enemmän millaisia päätöksiä ja leikkauksia olette tekemässä. Oletteko unohtaneet jo keiden ansiosta olette istuvina eduskunnassa? Onko päätös valta tehnyt teidät oikeasti sokeiksi? 

Joutais halllitus ja kaikki eduskunnan puolueet jalkautua useammin kansalaisten pariin eikä vain pääkaupunkiseudulle ja suuriin kaupunkeihin. Te annatte lupauksia vaalien aikana kuinka lupaatte tuoda kansalaisten mielipiteitä esille ja loppujen lopuksi ette seiso enää vaalilupauksienne takana. Vaaditte puoluetukia ja kulukorvauksia, mutta pakko kysyä huolestuneena kansalaisena missä tämä oikeasti näkyy?
- Ihmettelette muiden kansalaisten kanssa vuodesta toiseen miksi Suomen syntyvyystilastot ovat huonot ja miksi saamme useasti lukea uutisotsikoita kuinka valtionvelka kasvaa kasvamistaan. Sitten kutsutte tätä hyvinvointivaltioksi ja päätöksillänne otatte niiltä pois keiltä ei pitäisi.
Tämä on kaukana hyvinvointivaltiosta ja oikeudenmukaisuudesta. 

Lopettakaa se toisten kustannuksella leikkauksien tekeminen. Jos haluatte että ne uutisoinnit nuorten katoamisista loppuu ja haluatte kansalaisten pysyvän mahdollisimman pitkään työkykyisinä niin panostakaa päätöksissänne niihin. Seisokaa ennen kaikkea vaalilupauksienne takana. Huolehtikaa ensin oman maamme köyhistä ja vähävaraisista. 

Tämä kansalaisaloite ja adressin tarkoituksena on nyt velvoittaa joka ikisen puoleen ja hallituksen jäsenten miettiä pikkuse enemmän teitä äänestäneiden ja muiden kansalaisten tilannetta. Mitkä ovat vaikutukset tulevilla leikkauksilla.?!
Tämä kansalaisaloite ja adressin tarkoituksena on nyt velvoittaa joka ikisen puoleen ja hallituksen jäsenten miettiä pikkuse enemmän teitä äänestäneiden ja muiden kansalaisten tilannetta. Mitkä ovat vaikutukset tulevilla leikkauksilla.?! 

Alkaa tuo hallitus olla sitä luokkaa et joutaisivat elää itse sillä 900eurolla kk:ssa. Kaikki palkkiot ja tuet teiltä päättäjiltä vuodeksi taikka pariksi pois. Avustajat ja kuljettavat mukaan lukien.
Suosittelisin kokeilemaan myös 1-2kk ajan olla ilman toimivaa nettiä, toimivaa puhelinta. Elämään ilman pankkitunnuksia 2kk ja ehkä ylikin. Elämään oikeasti pienellä budjetilla.
Maksat eka siitä summasta vuokran 680-790euroa. Maksat laskut mm.sähkölaskun, vastikkeet, puhelinlaskut, auton bensat ja näillä ruoan hinnoilla ei jää lapsiperheiden eikä ikäihmisten käyttöön pahemmin käyttörahaa. Oli kyseessä terve tai terveyden kanssa taisteleva nuori aikuinen. Siihen vielä päälle osuu näitä yllättäviä sairastumisia ja hoitokulut kun olet joutunut sairaalaan kun terveys on heikentynyt.
- Kaikilla ei ole varaa ostaa lapselle esim.pyörää kun olisi päiväkodissa tulossa pöyräily kausi. Tai uusia luistimia kun koulussa alkaa luitseluvuorot. Tai ylipäätänsä varaa elää elämäänsä nauttien tekemisestä tai varaa käydä lääkärissä hoitamassa itsensä. 

Aikuisiällä tulee kuultua kuinka joku ystävä on kokenut laiminlyöntiä asioissa niin paljon että ajautuu tekemään itsemurhan. Itsemurhan mikä on saanut alkunsa siitä kun on tullut laiminlyödyksi eikä kukaan ota mielenterveysasioita vakavasti. Tuntuu kuin mielenterveysongelmat olisivat edelleen tabu joista ei paljoa puhuta ääneen ja asiat painetaan villaisella. 

Kuten tekee hallitus joka tuntuu unohtaneen asioiden tärkeyden päästyään istumaan eduskunnan penkeille tietyille paikoille. 

Totuus on että emme voi tietää kun ihminen tulee kadulla vastaan tai hakemaan lasta hoidosta - emme voi tietää minkälaista kamppailua toinen käy päästääkseen sängystä ylös päivisin tai kuinka toinen jättää sen elämän myrskypilven sisälle autoonsa kun astut päiväkodin tai koulun portista sisään otat hymyillen tervehdykset vastaan. Kuinka joku keskittyy sen elämänsä tärkeimpään hetkeen kohdata sen mikä tekee juuri henkilön elämästä ainutlaatuisen ja antaa syyn elää. 

Itse olen lähtöisin pienestä kahden lapsen perheestä. Minulla ei ollut villiä lapsuutta ja suurimmaksi osaksi koko lapsuuden olin koulukiusattu – sitä kiusaamista oli niin kotipihassa kuin koulussakin. Menin sinne mihin vanhemmat sanoivat. Vietin suurimman osan elämästä maalla kun osa kavereista kiipeili puissa ja milloin missäkin. Heti kun omassa lapsuudessa tapahtui jotain traumatisoivaa niin vanhemmat lähettivät minut pois ilman että tarkemmin kysyttiin olinko kunnossa. Tai olinko saanut apua käsitellä asiaa. Matkustelin kummitädin perheen mukana ja autoin serkun hoitamisessa.
Lapsuuden koulukiusattuna oleminen jätti jälkensä, vietin aikaani enimmäkseen yksin ja yläasteella sain huomata etten ollut yksin asioiden suhteen. Minulle suotiin kaksi kielinen ystävä. Ystävä, jonka takia minut siirrettiin luokalta toiselle jo 2.jakson alussa seiskaluokalla. Vaikka olin kiitollinen niin silti se särki sydämeni kuinka paljon ulkomaalaisia kiusattiin. Jo yläasteelle siirryttäessä tiesin ja halusin osallistua toimintaan jossa puututtiin kiusaamiseen. Minusta tuli yläasteella tukioppilas. Koomisinta vuosien jälkeen ja myös tuolloin jo oli huomata että minua haastatellut henkilö oli juuri tämä minua varhaislapsuudessa kiusannut henkilö ja entinen naapurini. Ehkä osittain sain olla kiitollinen hänelle vaikkakin aikuisiällä asioita läpi käydessäni sain huomata että kyseessä on samahenkilö joka minun lapsuudestani teki hirveän.
Olen vanhemmilleni ja ylipäätänsä perheelleni kiitollinen siitä mitä olen ja mitä kaikkia uhrauksia tekivät eteeni. Olen myös kiitollinen omalle lähipiirilleni kun jaksatte yrittää tukea minua lähes kaikessa.
Nyt olen käytännössä yksinhuoltaja ja eskarilaisen äiti. Olen huolissani millaiseksi maailma on mennyt. Pelkään lapseni joutuvan kiusatuksi sen takia kun tämän perhe on ero perhe. Tuo ihana kuusivuotias lapsi niin viaton ja opettelee vasta asioita. 

Itse olen työtön sairastan masennusta, kärsin vuosia kestäneestä unettomuudesta ja ettei elämä olisi liian helppoa niin löytyy siitä vielä muutaman traumatisoivan hetken aiheuttamia ahdistus- ja paniikkikohtauksia. Jatkuva stressaaminen taloustilanteesta mielenterveyden heittelehtiessä on altistanut myös sydämen rytmihäiriöille.
Asun pienen lapsen kanssa yksin. Tukiverkostoni ei ole järin suuri ja se tuntuu pienevän päivä päivältä. Ei ole puolisoa eikä töitä. Töihin kykeneväisyys laskee päivä päivältä. Joka aamu vaatii paljon nousta sängystä ylös. Yritän tehdä listaa mitkä ovat tärkeitä asioita ja mitkä tulee hoitaa määräajassa. Vaikeasta masennuksesta ja univaikeuksista huolimatta yritän olla hyvä äiti lapselle, jonka isä ei ole ollut arjessa mukana joka päivä. Vaan lapsi näkee isäänsä joka toinen viikonloppu ja pitkät lomat eivät toteudu niin kuin toivoisi.
- Itse voin suoraan sanoa sanoja säästelemättä mikä tilanne on varsinkin omalta osalta. Minä myös puhun asioista niin kuin ne on vaikka toki aina en sitä teekään ehkä tarpeeksi usein. En ole siitä ylpeä ja en jaksa iloita jatkuvasti. Saatan sanoa kavereilleni ja tuttavilleni että kaikki on ihan ok. Mutta todellisuudessa tosi harva tietää todellisen tilanteen.
Otan teatterimaisen jokeri naamion joka feikkaa etten ole juuri noussut 2h yö unilta ja itkenyt 3 vuorokautta tai viikon kuinka pahalle tuntuu kun kaikki epäonnistuu ja elämässä riittää enemmän vastoinkäymisiä kuin niitä ihania ilon täyteisiä päiviä.
Aina riittää omassakin lähipiirissä niitä jotka sanoo elät sossun kautta ja painu töihin siitä.
Tulee jatkuvia sanomisia siitä kuinka et ole hyvä vanhempi lapselle varsinkaan kun asian ottaa puheeksi joku joka luulee tietävänsä kaiken lapsen kasvatuksesta varsinkaan jos ei itsellä ole niitä lapsia. Tai ei ole sitä elämän kokemusta takana mitä juuri on sillä juuri nyt. 
Sitä mukaan myös vähenee selkeästi yhteydenpitoa. Sitä voi miettiä itse minkä takia katkaisen välit. En tee niitä päätöksiä ainakaan itse kovin mielelläni mutta ihminen voi väsyä jatkuvaan negatiiviseen palautteeseen kun oma historia on sellaista ettei sillä halua ylpeillä. 

Haluan tarjota lapselleni onnellisen ja turvallisen kodin, mutta millä hinnalla sen joutuu tekemään.
Itse saan haaveilla vain siitä että joskus kykenisin töihin. Saan vain haaveilla vaatekaapin uusimisesta. Saan haaveilla perheen onnellisesta matkustamisesta ja onnellisista huolettomista päivistä ilman liiallista stressaamista miten pärjään kuukauden vajaalla 200 eurolla.
Miten voin olla onnellinen kun joka suunnasta tulee sitä jatkuvaa paasausta kuinka pitäisi elää ja kaikki luulee tietävänsä asian parhaiten. Porukka tekee lasua pienestäkin erheestä mikä ennen vanhaan on ollut sentäs ihan sallittua. 

Me pieni tuloiset jotka kamppailemme joka päivä ja jokainen kuukausi miten maksat ruoat. Emme pysty nauttimaan elämästä enää samalla lailla kuten nuoruudessa tai lapsena. Taistelemme saadaksemme tuetun loman saati edes tukia pitääksemme tämän oman arjen jonkunlaisessa kunnossa. Joudut päivittäin katsomaan mitä ja milloin ostat. 

Vuodet muuttuu ja maailma. Siellä soditaan ja koskaan ei tiedä milloin elämä loppuu. Joka päivä voi olla viimeinen oli sitten lapsi, nuori tai ikäihminen - elämää nähnyt konkari. 

Tämä myös alkaa vahvasti olla kaukana siitä hyvinvointi valtiosta. Jota usein lupailette eduskuntavaalien alla. 

Tuleva hallitus kaavailee leikkauksia vääriin asioihin

Oispa HANURI. Semmonen kunnon 60 vuotta vanha kirpputorihanuri jonka palkeet uhkuu ja puhkuu sellaista homeista ranskakahvilamystiikkaa. Sit siihe vois laulaa jotain geneeristä päälle niinku ITS SO BEAUUUUUTIFULLL EVENIIING, IN A CAFE PARIS. Itseasiassa miun midisyntikassa on haitariääni, ni sil vois ehkä tehä jo ton raakaversion. raakaa kahvilamaista easy listening ihkunamipaskaa suoraan 30-luvulta ranskasta. kultaisilta vuosilta sotien välistä. ou yea.